Palataanpa vielä hetkeksi Kanarian reissutunnelmiin ja La Gomeran satumetsään! La Gomeran suurin nähtävyys on sen keskiosassa sijaitseva Garajonayn kansallispuisto ja sen ikiaikaiset laakeripuumetsät, joissa risteilevillä poluilla saa kulumaan päivän jos toisenkin. Me kävimme kerran uteliaana vilkuilemassa mahdollisisesti kuuluisimman Contaderon polun alkupäätä, ja palasimme myöhemmin samalle reitille juoksuvarustein. Polku oli merkitty keskihaastavaksi, sillä etenkin toiseen suuntaan siinä oli aika paljon nousua. Me kävelimme ensin yhteen suuntaan Cedron kylään ja juoksimme takaisin ylämäkeen. Hiljaisessa metsässä äänettömästi tassutellessa pääsimme yllättämään erään vanhemman pariskunnankin, ja jouduimme hienovaraisesti yskäisemään ilmaistaksemme läsnäolomme. Hieman säikähtäneinä pariskunta antoi tietä ja naurahtivat puuskuttaen kun me pingoimme juosten ohi. Ja juu, ei pystynyt kyllä koko matkaa juoksemaan vaan pahimmat nousut oli tyydyttävä kävelemään reippaasti. Metsä oli kyllä täydellinen polkujuoksuun, sillä siellä on mukavan viileää, ja sataa prosenttia hipova kosteus ja puhdas ilma tekevät hengittämisestä helppoa.
La Gomeran laakeripuumetsä on lähes ainoa laatuaan, ja siellä kasvaa lajikkeita joita ei muualla tavata. Metsässä kasvaa eri laakeripuulajikkeiden lisäksi giganttisia kanervia, jättiläismäisiä makronesianavokadopuita, tuuheita saniaisia ja monia hauskan näköisiä kasveja, jotka kasvattavat pitkät hontelot varret saavuttaakseen edes muutamia auringon pilkahduksia. Sademetsän kosteus myös saa sammalet, jäkälät ja muut peittokasvit valloittamaan puiden rungot. Vastaavia metsiä on myös La Palmalla ja Teneriffalla, sekä Azoreilla ja Madeiralla. Metsä on ikään kuin elävä reliikki, sillä se on säilynyt lähes muuttumattomana liitukauden jälkeiseltä kenotsoottiselta ajalta. Tuolloin aikojen alussa vastaava kasvillisuus on peittänyt koko eteläistä Eurooppaa, mutta se on sittemmin hävitetty/hävinnyt eikä takaisin enää kasva. Garajonayn metsätkin olivat jo vaarassa kadota, sillä suuri metsäpalo tuhosi osan kansallispuistosta vuonna 2012.
 |
| Aavemainen näky: palanutta metsää kansallispuiston reunalla |
 |
| Kosteutta riittää |
Metsä oli kyllä kuin suoraan satukirjasta. Aika tuntui ikimetsässä pysähtyneen jo satoja vuosia sitten. Tuntui kuin koko metsä olisi unessa tai lumouksen vallassa, sillä kaikkialla oli hiirenhiljaista. Satunnaisten purojen solina ainoastaan rikkoi hiljaisuuden ja silloin tällöin jokin lintu vähän innostui laulamaan kunnes taas hiljeni. Olin varma, että metsä kätkee jonkinlaisia taikaolentoja, vähintäänkin keijuja ja peikkoja. Ja kyllähän pari dinosaurustakin maisemaan sopisi...
El parque nacional de Garajonay y sus bosques de laurisilva.
Besos, Hansu
Onpas upean näköinen metsä! :O Ihan totta, kuin jostain sadusta! Tuonne olisi päästävä, niin monet ovat tuota kehuneet.
VastaaPoistaNo sulla on ainakin melko lyhyt matka tehdä päivävisiitti. :) Ja taitaa Teneriffaltakin löytyä aika samanlaista metsää, nopeasti kun vilkaisin niin Parque rural de Anaga on jopa ihan Santa Cruzin vieressä!
Poista