perjantai 4. tammikuuta 2019

Vuosikatsaus 2018

Hyvää uutta vuotta 2019! Niinpä se on taas uusi vuosi pyörähtänyt käyntiin, mikä tarkoittaa, että on jälleen aika vilkaista taaksepäin ja muistella, mitä kaikkea vuoteen mahtuikaan:
Alkuvuosi kului melkoisessa sumussa, enkä edes oikein muista alkuvuoden tapahtumia. Puhelinkin vaihtui maaliskuun lopussa, ja sen myötä muistot alkuvuodesta on vähissä. Viikonloput kuluivat isän asuntoa tyhjentäessä ja asioiden järjestelyssä. Murhetta ja stressiä riitti monenmoista, ja välillä tuntui että olin yhtäkkiä kuolinpesä-nimisen yrityksen toimitusjohtaja. Kaikenlaista piti yhtäkkiä tietää, päättää, selvittää ja hoitaa. Maalis-huhtikuussa nautittiin auringosta, pakkasesta ja talvimaisemista. Aurajoki oli pitkästä aikaa tukevasti jäässä, joten sitä pitkin pääsi kävelemään meiltä ainakin Förille asti. Ruissalossakin pääsi oikaisemaan jäätä pitkin Kolkanniemeen vielä maaliskuun lopussa. Huhtikuussa kevät tuli rytinällä ja vappukin sujui aurinkoisessa säässä. Tosin vappupäivänä sää muuttuikin totaalisesti, niin että perinteinen piknik piti viettää sisätiloissa.



Toukokuussa sää helli, ja jo kuun puolivälissä lämpötila kohosi hellelukemiin. Innokkaana siirsin toimiston puistoon tietämättä, että hellettä saataisiin vielä kyllästymiseen asti. Jokirannan kirsikkapuut näyttivät taas parastaan, ja Tårgetin terassilla oli jopa liian kuuma syömiseen. Fiilis oli kuin etelän lomalla.
Loppukuusta matkustimme Salamancaan tarkistamaan, miltä tuo rakas kaupunki näyttää nyt neljän vuoden jälkeen. Suomessa hellesää jatkui, mutta Salamancassa oli enimmäkseen sateista ja kylmää – tyypillistä tuuria taas. Suomessa oli lämpimin äitienpäivä 60 vuoteen ja Espanjassa sateisin kevät 27 vuoteen... Salamancassa riitti erilaisia tapahtumia, elämää ja vilskettä. Me heittäydyimme turisteiksi ja ravasimme nähtävyyksissä kuin olisimme kaupungissa ensimmäistä kertaa. Viimeisen päivän vietimme Madridissa, jossa näin pitkästä aikaa kämppikseni.

Kesäkuussa puhalsi myrskytuuli, mikä yhdistettynä pitkään jatkuneeseen kuivuuteen sai suuren puun kaatumaan Tuomaanpuistossa. Naapurimme jäi autonsa kanssa puun alle, mutta onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, vaikka auto menikin aivan ruttuun. Hämmennys oli melkoinen, kun olin juuri puun kaatumisen jälkeen puistossa kävelyllä, enkä ensin tajunnut että puu oli kaatunut itsestään. Luulin että kaupungin puutarhurit vain karsivat puita. Ja kesti myös aika kauan tajuta, että puun alla on myös auto, ja sen sisällä tuttu henkilö kaiken lisäksi!
Puolisukulaistytön rippijuhlat veivät meidät Helsinkiin, ja samalla reissulla ehdimme illallistaa Skifferissä ja hieman kävellä ympäriinsä. Myös itsellämme oli kesäkuussa syytä juhlaan, sillä viimein otimme paperit ulos ja valmistuimme virallisesti kauppatieteiden maistereiksi.
Helteet hellivät edelleen ja pyöräilimme Ruissaloon nauttimaan kesäpäivästä. Samalla reissulla tuli vihdoin koettua vesibussi, joka on kyllä huippukeksintö! Juhannukseksi sää tietenkin kylmeni, vaikka muutoin koko kesä oli yhtä hellettä. Myrskyn mylvi, mutta väkisin oli silti illalla grillattava. Onneksi juhannuspäivänä tarkenimme istua iltaa ulkona grilliherkkujen ääressä, sekä pelailla mölkkyä. Kokeilimme myös pizzakiveä, jonka lopputulos oli surkuhupaisa. Juhannusvieraiden lähdettyä istuimme iltateellä patiolla, kun aivan jalkojemme juureen taapersi pikkuinen siili. <3 Juhannusviikonloppuna löysimme myös uuden jännittävän luontokohteen lähistöltä, eli Härmälän rotkon.

Heinäkuussa helteet jatkui, ja työrintamalla oli hiljaista. Eipä kyllä mitään töitä olisi jaksanutkaan tehdä, kun sisälläkin oli yli 30 astetta. Niinpä loikoilin milloin puistossa, milloin polskin maauimalassa ja välillä yritin saada jotain fiksua aikaiseksi yliopiston ilmastoinnin alla ja aamuisin patiolla varjossa. Alakerran lattialla oli hieman viileämpää, joten pari yötä vietin lattialla.
Saimme kutsun ystäväni mökille Karjaalle, ja matkalle piipahdimme myös söpöäkin söpömässä Fiskarsissa. Myös Lokalahdella piipahdimme Eeron kaverin mökillä. Heinäkuussa kävimme myös maatalousmessuilla Oripäässä. Erilaisten uimapakkojen perässä ajelimme milloin minnekin lähiseudulla, muun muassa Brinkhallin kartanolla tuli käytyä pitkästä aikaa. Auringossa löhötessä BookBeat oli kovassa käytössä, ja sain luettua myös ensimmäisen espanjankielisen romaanin.


Elokuussa muistelin kaikkia elämäni aikana kokemiani reissuja juuri ennen kuin lähdimme roadtripille Norjaan. Reissu oli ikimuistoinen ja erityisesti mieleen on jäänyt Trolltungan vaellus – teinpä Trolltungasta jopa ihka ensimmäisen videonkin! Elokuussa ehdimme myös reissata Helsinkiin kaksi kertaa: ensimmäinen visiitti hurahti kokonaan Suomenlinnassa, joten toisen kerran oli palattava Linnanmäelle. Kuun loppupuolella vietettiin Suomen luonnonpäivää, ja samalla juhlittiin myös Luonnonsuojeluliiton synttäreitä Egotripin ilmaiskeikan merkeissä.

Syyskuussakin saimme nauttia ilmaiskonsertista, sillä Turun filharmoninen orkesteri soitti urheilumusiikkia uuden palloiluhallin kunniaksi. Samainen viikonloppu oli muutoinkin täynnä kulttuuria: kävimme Turun linnan suljettujen ovien kierroksella ja Turun päivänä neljässä eri museossa.

Lokakuussa tuli vuosi täyteen yrittäjyyttä. Syksy oli aurinkoinen ja kaunis. Ruskaa sai ihailla päivä toisensa jälkeen, ja ajelimme Raaseporiin asti ihailemaan värikästä maisemaa. Samalla reissulla ehdimme nähdä Västerbyn Peikonkierroksen, Ramsholmenin kauniin lehtipuualueen sekä Tammisaaren. Syksyn myötä kuntoilukärpänen puraisi, ja teimme ahkerasti treenisuunnitelmia niin salille kuin lenkkipoluille. Ostimme jopa kuntosalijäsenyyden Well Gymille, jonka toiminnalliselta salilta haimme täydennystä juoksutreeneille. Kuun lopussa saimme kutsun halloween-bileisiin, ja sain piirtää itselleni hämähäkinseitin silmän ympärille ja meikata Eerolle mustat silmät, hih!


Marraskuun alussa täytin pyöreät 30 vuotta Kanarian saarilla. Viikko vierähti La Gomeran saarta tutkiessa ja sen monipuolista luontoa ihmetellessä. Reissun jälkeen herkuttelimme äidin tarjoamana synttäri-illallisen Karu Izakayassa, jossa on pitänyt käydä jo pienen ikuisuuden.

Joulukuussa  vielä  ennen vuoden vaihtumista uudeksi ehdimme tehdä lyhyen reissun kotimaassa. Ajelimme Ouluun moikkaamaan Eeron siskoa, ja jatkoimme vielä muutamaksi päiväksi Kuusamon tykkylumien äärelle. Syksyn treenikausi puolestaan sai päätöksensä perinteisessä uudenvuoden juoksussa, johon tosin itse otin vasta ensi kertaa osaa. Juoksuaika ei ollut erityisen hyvä, mutta onpahan nyt jotain mistä parantaa ensi vuonna!

Joulukuussa katse oli odottavin mielin tulevassa vuodessa, ja huokaisin ettei vuosi 2018 ollutkaan niin synkkä kuin miltä se aluksi vaikutti. Kuun alussa kuitenkin Peppi menehtyi äkillisesti sairaskohtaukseen. Tuosta noin vain yllättäen voi kaikki muuttua. Viimeiset 11 vuotta Peppi on ollut arkemme ilostuttaja niin monessa asiassa, että vasta tuon tärkeän perheenjäsenen puuttuessa sitä ymmärtää, miten iso merkitys pienellä nappinenällä olikaan.



Vuosi 2018 on siis pitänyt sisällään enemmän surua, huolta ja murhetta kuin yksikään vuosi ennen. Niinpä haluan uskoa, ettei tästä ole kuin suunta eteen- ja ylöspäin. Haluan oppia vuodesta 2018 sen, että kaikki voi päättyä yhdessä silmänräpäyksessä ja ettei rakkaimpia pitäisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Haluan uskoa, että näillä kamalillakin tapahtumilla on jokin suurempi merkitys, jonka ymmärrän vasta paljon myöhemmin. Ellei muuta, niin ainakin ne laittavat asioita perspektiiviin, monet pikkumurheet tuntuvat aika vähäpätöisiltä. Asetankin yhtenä tavoitteena uudelle vuodelle nähdä enemmän ystäviä, perhettä ja sukulaisia ja stressata typeristä asioista vähemmän.

Surullisista asioista huolimatta haluan keskittyä onnellisiin muistoihin. Muistettakoot vuosi 2018 historiallisen lämpimästä kesästä, josta Peppi nautti täysin rinnoin, sekä monista mahtavista reissuista niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Vuoteen mahtui kolme ikimuistoista ulkomaanreissua: kävimme Salamancassa nauttimassa espanjalaisesta elämänmenosta, Norjassa autoilemassa jylhillä vuoristoteillä ja vaeltamassa henkeäsalpaavissa maisemissa sekä La Gomeralla ihmettelemässä ikiaikaista sademetsää ja mustahiekkaisia rantoja. Kotimaassakin ehdimme kierrellä ennätyspaljon, ja nähdä kauniita järvimaisemia, ruskaisia metsiä ja satumaisia lumeen peittyneitä tuntureita. Opiskelijariennot tuli jätettyä taakse ja valmistuttua vihdoin virallisesti kauppatieteiden maisteriksi. Monta muistoa rikkaampana siis kohti uusia kokemuksia, tervetuloa vuosi 2019!

Un resumen del año 2018, feliz año nuevo! 

Besos, Hansu

2 kommenttia:

  1. Voi miten hienosti viime vuoden kokosit iloineen ja suruineen. Itkuhan sitä lukiessa tuli.sydämestäni toivon, että tulevat vuodet täyttyisivät iloisemmista tapahtumista.
    ems

    VastaaPoista

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...