Kaupunkijuhannus

Juhannuksesta on selvitty, ja nyt väsyttää vaikka keskikesän juhla sujuikin hyvin rennoissa merkeissä kotona. Meidän maalaismainen pihapiiri sai onneksi juhannustunnelmiin, vaikka keskellä kaupunkia oltiinkin. Perjantain sää oli kyllä synkkääkin synkempi, miten voi olla niin huono tuuri kaikkien näiden hellepäivien jälkeen! Kävimme hieman ulkoilemassa ja uhmasimme tuulta ja tihkua kiipeämällä Vaarniemen näköalatorniin. Tarkoitus oli myös juoda päiväkahvit laavulla, mutta joku muu oli näemmä yhtä hullu niin, että laavulla olikin sen verran paljon porukkaa ettemme viitsineet jäädä väkisin myrskyyn odottelemaan kahvitteluvuoroa. Suuntasimme kotiin lämmittelemään ja laitoimme saunan päälle. Myös juhannusvieraamme pääsivät lämmittelemään saunaan, minkä jälkeen vuorossa oli tietenkin grillausta. Tosin Eero suoritti grillauksen katoksen alla värjötellen, ja herkut oli syötävä sisällä.

Onneksi lauantaina sää oli aurinkoisempi, ja pystyimme istumaan patiolla pitkään iltaan grilliherkuista nauttien. Huh aikamoinen ähky tulikin, sillä vatsa oli vielä täynnä lounaspizzaa. Ostimme nimittäin pizzakiven grilliin, kun uunimme ei lämpene tarpeeksi kuumaksi että sillä saisi hyvän pizzapohjan aikaiseksi. Tein oikein kunnon tomaattikastikkeen Marzano-tomaateista ja muutoinkin oli raaka-aineet kohdillaan. Vaan fiaskohan siitä tuli. Murehdimme etukäteen, miten pizzan saa laskettua kuumalle kivelle ilman pizzalapiota, eikä se tosiaan sitten onnistunutkaan. Eipä pizza lähtenyt irti ollenkaan leivinpaperista, joten lopulta saimme kaavittua epämääräisen kasan kivelle. Mutta se pieni osa pohjasta, mikä pääsi paistumaan rapsakaksi, maistui kyllä erinomaiselta. Noh, vähän jo aavistelinkin että kivestä taitaa tulla vain erikoisemman näköinen puutarhakivi. Onneksi yhden ison pitsan sijaan tein sentään muutaman pikkupitsan, joten loput tuli syödyksi uunin kautta.

Yritys nro.1

Yritys nro. 2 – perinteisesti uunin kautta

Grillailujen jälkeen pelasimme vielä mölkkyä väärällä kädellä heittäen (sujui muuten melkeinpä paremmin kuin normaalisti). Vieraiden lähdettyä istuimme patiolle juomaan iltateetä, kun kuulimme naapurin terassilta rapinaa. Odotimme näkevämme rottapirulaisen itse teossa, mutta illan hämärästä esiin taapersikin siili. Siiliherra ei ollenkaan huomannut meitä, vaan epäröimättä kiipesi pation rappuset ja tuli aivan jalkojemme juureen haistelemaan grilliruuan murusia. Taisi sitten lopulta haistaa meidät, kun se kipitti tuolin alle piiloon ja kyyhötti siellä hyvän tovin ennen kuin lyllersi pusikkoon. Että semmoinen juhannusvieras <3

Sunnuntaina oli jälleen aika ahmia kesäherkkuja, ja ennen äidin luo syömään menoa päätimme ajella Maskuun Härmälän rotkolle. Emme olleet ennen kuulleetkaan moisesta rotkosta ennen kuin bongasimme kalliotontin myytävänä Torissa. Oli kyllä jännä paikka ja hyvät näköalat merelle, ehdottomasti vierailun arvoinen paikka vaikka moni ei sitä tiedäkään!

La fiesta de San Juan en nuestra casa

Besos, Hansu