Ah mitkä helteet meitä on taas hellinyt (vaikka juhannuksen sääennuste nyt onkin mitä on)! Lauantaina oli vihdoin flunssa väistynyt sen verran, että teimme pitkän kävelyn Vartiovuorenpuiston ja Samppalinnan puiston kautta Urheilupuistoon tehden välillä erilaisia porrashyppelyitä, renkumisia ja kiekkumisia, minkä jälkeen sai hyvillä mielin mussuttaa grilliherkkuja. Grillasimme iltapalaksi läjän homejuustotäytteisiä pekoni-herkkusieniä, yrttisiä uusia perunoita ja vihannesvartaita. Jälkkäriksi vielä manchegoa viikunahillolla punaviinin kera patiolla kesäiltaa fiilistellen. Ai että.
Sunnuntaina oli tarkoitus suunnata Ruissaloon klo 13.15 tai klo 14 vessibussilla. Ajatuksena oli viettää leppoisa päivä Kansanpuistossa riippumatossa loikoillen ja kirjaa lukien. Eero saapui kotiin kuitenkin vasta 13:50, jota ennen olin äkkiä aloittanut kamojen pakkaamisen. Eero oli sitä mieltä, että hyvin ehdimme polkea 10 minuutissa Martinsillalle, ja heitti äkkiä kamat reppuun ja pinkaisi ulos. Olimme vasta Tuomiokirkolla, kun kello jo soi tasatuntien merkiksi. Poljimme kuitenkin jokirantaan, ja hetken jo pohdin jos vaihtaisimme suunnitelmat sittenkin Samppalinnan maauimalaan. Mutta enhän ollut pakannut Eerolle uimahousuja. Enkä muuten sen puoleen riippumatoille naruja. Eipä nyt enää kotiinkaan viitsinyt polkea, tai jäädä odottamaan seuraavaa lauttaa 45 minuutiksi, joten poljimme sitten suoraan Kansanpuistoon. Enpä ole muuten ennen pyöräillyt Ruissaloon, joten tuli sitten sekin koettua! Perillä söimme rauhassa jätskit ja ehdin sitä kirjaakin lukea sivun verran, kun Eeron vatsa jo kertoi olevan päivällisaika, joten hyppäsimme seuraavan vesibussin kyytiin. Kun kiireessä jäi ne eväätkin pakkaamatta. Noh, jospa ensi kerralla suunnittelisi vähän tarkemmin ja kerkeisi viettämään vähän pidemmän ajan – etenkin siinä riippumatossa loikoillen...
No reissun tärkein asia tuli sentään koettua, eli se vesibussiajelu. On kyllä huikean hieno konsepti tuo vesibussi, etenkin kun se ei maksa enempää kuin normaali bussikyyti ja pyöränkin saa ottaa veloituksetta mukaan! Tosin laiva oli yllättävän pieni, eikä istumapaikkoja oikeastaan ollut – odotin ehkä jotain Jakke Jokilautan tai Lilyn tyylistä ratkaisua, jossa voisi rauhassa istua fiilistelemässä. Sai tietenkin M/S Jaarlillakin fiilisteltyä (en varmaan koskaan kyllästy katselemaan Turkua joelta käsin) vaikka vähän sillit purkissa -olo olikin. Ensi kertaa odotellessa!
Un día en la isla de Ruissalo
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3