Terveiset täältä sohvan pohjalta. Meikäläiseen iski sitten oikein kunnon räkätauti, oli kai se aikakin kun viimeksi muistan sairastaneeni lyhyen flunssan pahimpien remppahommien aikaan syksyllä 2016. Meidän liesituulettimen valossa on vikaa ja Dysonin imuri yskii, ja kaivelin kauhealla vimmalla niiden ostokuitit. Molemmat on ostettu syksyllä 2016, eli takuun pitäisi ehkä olla vielä voimassa. Mahtoiko siinä sitten kroppa huomata, että hetkinen, takuuaika alkaa silläkin olla lopussa ja voisikin taas vähän sairastaa.
Kevääseen on mahtunut kyllä niin monta stressin aihetta, etten halua niitä edes muistella. Stressi on oireillut myös fyysisesti, ja olen saanut milloin minkäkinlaista ihottumaa ja muita ihmeellisiä oireita. Onneksi Salamancan reissu vei ajatukset muualle, ja eräs suurin stressin aiheuttaja saatiin hoideltua pois päiväjärjestyksestä juuri ennen reissua. Sanoinkin, että aivan varmasti tulen kipeäksi reissussa kun stressi helpottaa. Onneksi tauti malttoi hetken odottaa. Nenäni limakalvot sanoivat sopimuksen irti lentokoneen kuivasta ilmasta, mikä varmaan myös edesauttoi pöpöjen temmellystä. Ja onnistuinpa saamaan molempiin silmiini (vuorotellen!) myös lievän silmätulehduksen. Ihanaa.
Stressataan tässä nyt sitten sohvan pohjalla, kun ei pääse edes liikunnalla lievittämään fiilistä. Juuri kun alkaisi vähän näyttämään siltä, että asiat selkenee, niin eiköhän meillä alkanut haista viemäri. Nyt sitten jännitetään, onko lattian alla vain kuollut rotta vaiko viemärissä ongelmia – mikä pahimmillaan tarkoittaa alakerran lattian repimistä auki. Sitä tässä kaivattiinkin. Meidän naapurikämpän seinää on paalutettu tässä viimeisen kuukauden ja piha on sitä myöden hävityksen kauhistus. Ilmeisesti on kuitenkin todella epätodennäköistä että paalutus olisi vaikuttanut putkistoon mitenkään, joten ehkä se rotta olisi todennäköisin vaihtoehto. Toivottavasti.
Oho mikä valitusvirsi. No on tässä positiivisiakin asioita tapahtunut. Pyörähdimme esimerkiksi viime viikonloppuna Helsingissä puolisukulaistytön rippijuhlissa. Vaikka olo ei ollut mainioin tukkoisella nenällä, vielä tulehduksesta punoittavalla silmällä ja haavautuneella suunpielellä, oli ihan kiva saada pieni maisemanvaihdos. Juhlien jälkeen ajoimme auton Q-Parkiin ja käyskentelimme jossain Eira-Ullanlinna-Punavuori-hoodeilla ja ihailimme kauniita kivitaloja. Tarkoitus oli myös syödä Liuskaluodon Skifferissä, mutta ilma oli sen verran viileä, että etenkään kipeänä ei tuulinen meri-ilma houkuttanut. Tyydyimme Skiffer Viiskulmaan, ja valitsin tietenkin sen mansikkapizzan. Eeron currypizza oli kyllä himpunverran liian outo, ei vihreää currya ja pizzaa pitäisi mennä fuusioimaan...
Ja hei miten noi pionit?? En ehkä kestä miten ihania ne on taas. Meidän pikkupikkupuutarhakin voi ihan kivasti, vaikka yksi kataja ja alppiruusu taitaa olla mennyttä. Haaveilin jo tilalle pionipensasta, mutta taitaa tuo olla sen verran vaativampi että tuskinpa se menestyisi jos nuo helppohoitoisetkin jo heitti veivinsä. Sain myös vihdoin toteutettua istutuslaatikkoprojektin, ja kylvettyä retiisejä. Nyt saa jännittää tuleeko satoa vai ehtiikö citykanit ja muut apajille ensin.
Sentimientos de los últimos días.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3