Remonttikuulumisia: laatoitusta ja panelointia

Huh remontti etenee nopeammin kuin ehdin tänne päivittää, sillä viime aikoina tahti on kiihtynyt entisestään, ja 12-tuntiset päivät tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Tosin eilen ja tänään on tuntunut, että hommissa on pieni suvantovaihe kun odotellaan sitä sun tätä.  Muun muassa viimeiset paneloinnit odottavat yhden sähköjohdon vetoa. Koko poppoolle iski molemmille hirveä flunssakin päälle, joten hanskat tippuivat siitäkin syystä. Edellisyönä sain nukuttua vajaan tunnin kun vuoroin palelin ja paahduin, poskionteloita särki ja en osannut hengittää suun kautta. Onneksi viime yö meni paremmin ja tänään jaksaa varmaan taas tarttua maalisutiin. 

Kylppäri, keittiön seinä ja pikkueteinen (portaiden ohella, niistä myöhemmin lisää) ovat olleet viime aikoina työn alla. Mikrosementtilattian lisäksi myös muut kylpyhuoneen pinnat alkavat olla viimeisteltyjä ja kalusteitakin on alettu asentaa. Laatat löysimme pilkkahintaan Pukkilan outletista jo ajat sitten ennen kuin koko remonttia oli edes aloitettu. Alunperin ajatuksissa oli pitkulaisia laattoja, joiden reunoissa olisi kohopokkaus, mutta aivan tällaisia ei outletista löytynyt. Koska hintaa näille ei tullut kuin muutaman euron neliöltä, niin jouduimme hieman höllentämään kriteerejämme. Lopputulos näilläkin laatoilla tiililadonnalla on kuitenkin aika vastaava kuin alkuperäinen ajatus.

Argh! Reikien poraus oli jokseenkin kuumottavaa puuhaa

Laatoitus se muuten vasta hauskaa puuhaa olikin! Kaikista tähän astisista projekteista varmaan kivointa ja mulle sopivinta tekemistä, kun kerrankin ei tarvittu voimaa ja sai rauhassa näperrellä. Saumaaminen ei sitten niin kivaa enää ollutkaan. Saumalaastin levitys vielä oli ihan ok, mutta laastin peseminen ei. Vaikka miten muistuttelin, ettei ahnehdita liikaa jottei laasti pääse kuivumaan, niin kyllähän se ehti viimeiseltä seinältä kuivahtaa. Verenmaku suussa sai jynssätä, ja sitä mukaa kun voimat loppuivat, oli laasti tietenkin aina vain tiukemassa kun aikaa kului. Samoin seuraavan päivän kiillotus oli aika hikinen ja totinen urakka.

Kylppärin kattopaneelin asennus ei sekään mennyt niin kuin Strömsössä. Puolessa välissä paneelit eivät vain asettuneet, eivät edes välivalloin ja kattoon jäi pieni notko. Ilmeisesti katon ja paneelin välissä on ollut jotain roskaa, laastipaakkuja tms. Muutenkin paneelit olivat hieman vimpuloita, joten homma ei todellakaan ollut taas "nopea ja suoraviivainen juttu". Ikinä ei saisi mennä sanomaan mitään tuollaista ääneen, kun aina silloin kaikki haraa vastaan. Lisäksi laskimme taas jotain väärin, niin että panelointi jäi puolikkaan laudan verran vajaaksi. Onneksi saimme K-raudasta yhden ponttivikaisen näytekappaleen, niin säästyimme koko paketin ostolta. Kattoon tuli Siparilan Usva -paneelia, ja myös yhden kylpyhuoneen seinistä paneloimme Siparilan Struktuuri -paneelilla. Hullua? Ehkä. Kovin tuon kuitenkin luvataan olevan roiskesuojattu ja vääntyilemätön. Saas nähdä, ehkä tuo pitää vielä käsitellä saunasuojalla tai jollain. Olihan meillä vanhassa asunnossakin suihkussa vino puupaneloitu katto, joka kastui koko ajan pelkkien roiskeiden sijaan, ja hyvin se tuntui kestävän...

Myös keittiöseinälle ja pikkueteiseen tuli paneelia. Koska näille ei ollut kovin suuria teknisiä vaatimuksia, valitsimme jälleen ulkoverhouspaneelia kuten yläkerrassakin, jolloin säästimme hinnassa yli puolet. Paneeli on tosin jokseenkin paksua, joten eteisestä se haukkasi muutaman sentin. Pesukone mahtuu kuitenkin edelleen ja se kai on tärkeintä. Seuraavat suuret muutokset onkin paneelien maalaus ja keittiön asennus,  en malta odottaa! Keittiön tilattiin Ikeasta perjantaina ja jo huomenna sen pitäisi saapua kahdella lavalla kadun varteen. Siinäpä sitä onkin kokoamista, pääsen todenteolla treenaamaan uutta supervoimaani...

Vaikea kuvitella ettei tässä ole edes kaikki alakerran paneelit

Pikkuhiljaa saa johtokaaoksen ja kylppärin ilmanvaihtohormin piiloon

La renovación casi lista! Ya tenemos casi todas las superficies ja la cocina estará aquí mañana.

Besos, Hansu

Harmaiden hiusten mikrosementti

Päädyimme valitsemaan kylpyhuoneen lattiapinnaksi mikrosementin. Pohdimme sementtilattiaa jo aivan ensimmäisissä ideoissa, mutta hylkäsin sen kuitenkin aika pian. Alkuaikojen ideana kylppärin lattiaksi oli myös puun näköinen laatta. Se olisi ollut ihan huikean hieno ja tuonut tallimaista fiilistä, mutta lankkumaiset laatat olivat kuitenkin liian isoja asennettavaksi lattiaan, jossa on kaatoja. Seuraavana ideana oli mustat kivimäiset laatat, jossa oli tekstuuria. Hieman kuitenkin pelotti tumma lattia näin pienessä tilassa, mutta vaaleista laatoistakaan emme innostuneet. Kylpyhuonetta rakentaessa havaitsimme, että alakertamme seinät olivat joka suuntaan vinot. Jos olisimme halunneet suoristaa suihkun viereistä seinää, olisi suihku pienentynyt lähemmäs 10 senttiä. Jätimme siis seinän suoristamatta. Tämä taas tarkoitti sitä, että lattialaatat olisivat olleet oikeastaan yhtä vinossa kuin aikaisemmassakin kylppärissä (kuva täällä). Niinpä hylkäsimme ajatuksen laatoista kokonaan ja päädyimme mikrosementtilattiaan. Ainakin sillä tallilla jossa kävin nuorempana oli betonilattiat, joten eiköhän tämäkin istu tallifiilikseen. ;) Sementtilattiaa pohtiessani mulla oli myös ideana upottaa lattiaan pari hevosenkenkää. Kenkiä ei vain löytynyt siihen hätään, ja muutenkin homma meni vaikeaksi kun erilaisia pinnoitekerroksia tuli niin monta, joten idea jäi toteuttamatta.

Vesieristetty kylppäri odottamassa pintoja

Alkuun tuntui ettei mikrosementtiä löydy mistään, K-Rautaankin sitä oli vasta tulossa myyntiin. Myyjillä tuskin olisi ollut vielä asiantuntemusta siinä neuvoa, joten ei oikein houkuttanut asioida siellä (muutenkaan rautakauppojen myyjät eivät tunnu koskaan tietävän mistään mitään). Vihdoin löysimme Turun Maalitukun, josta sai muuten aivan huikean hyvää palvelua ja asiantuntevia ohjeita (ei kannata antaa myymälän rapistuneen ulkomuodon hämätä!). Mikrosementtiä on markkinoilla ainakin kahdenlaista, joista toinen on kalliimpaa, akryyliin sekoitettavaa Pavicem Micromorteroa, jota tehdään vähintään viisi kerrosta yhden kerroksen ollessa aivan paperin ohut. Me valitsimme huokeamman ja myös nopeamman vaihtoehdon, Z Counterformin veteen sekoitettavan mikrosementin, jota riittää yksi muutaman millin kerros. Hintaa mikrosementille pohjuste- ja pinnoiteaineineen tuli noin 20e/neliö.

Saneerauslaasti levitetty

Mikrosementti on siinä mielessä ihmeainetta, että sillä voi päällystää vaikka olemassa olevat laatat, jolloin kylppäriremontin voi tehdä jopa muutamassa päivässä. Laattojen ja betonin lisäksi sillä voi päällystää vaikka laminaattia tai puuta, lattioita ja seiniä niin sisätiloissa kuin ulkonakin. Suoraan vesieristeen päälle sitä ei kuitenkaan voi laittaa, joten meidän piti päällystää lattia saneerauslaastilla  (eli lattiallemme tuli jo neljäs valu, sillä lattia piti lisäksi tasoittaa jo ennen vesieristettä). Saneerauslaasti käsiteltiin Flexy-Bo-pohjustusaineella, joka parantaa mikrosementit tarttumista ja estää siinä olevan veden imeytymisen alempaan kerrokseen. Tämä vaihe oli vielä pala kakkua. Pohjusteaineen piti antaa kuivua, mutta liian kuivaksi sitä ei saanut päästää.

Jännittää, pelottaa, apua!

Sitten olikin aika ryhtyä tositoimiin. Ensin pigmenttiaine (meillä sävy CH2 vaalean harmaa) piti sekoittaa puoleen tarvittavasta vesimäärästä, sillä mikrosementti itsessään on valkoista. Tämän jälkeen vesi ja mikrosementti sekoitettiin huolellisesti. Jo tässä vaiheessa sydän hakkasi hulluna. Koostumus oli todella maalimaisen ohutta, joten jo etukäteen huoletti miten sen levitys onnistuisi. Myös lattiakaivon ympärys stressasi sillä ohjeissa tai ohjevideoissa ei ollut mitään mainintaa, miten lattiakaivon kanssa tulisi toimia.
Myyjän mukaan kaivon ritilä kiinnitetään vasta mikrosementin kanssa, mutta päätimme kuitenkin upottaa ritilän kevyesti jo saneerauslaastiin – onneksi, sillä muutoin sen upottaminen olisi varmasti ollut vielä haastavampaa. Kaivon ympärille ainetta sai valuttaa aikamoisen määrän, jotta kaivo ei jäisi koholle – ja sehän jäi silti. Tässä vaiheessa alkoi todenteolla huolettaa aineen riittäminen, sillä sitä oli mitoitettu viiden neliön alalle ja meidän lattia-ala oli noin 4,3m2 – ja lähes kolmannes hävisi lattiakaivon ympärille.
Kerrallaan mikrosementtiä valutettiin noin puolen neliön alalle, ja liipattiin tasaiseksi. Tai niin ainakin oli tarkoitus. Tuntui että joko ote oli liian hellä, eikä aine lähtenyt liikkeelle ollenkaan, tai sitten aivan liian voimakas, jolloi pintajännitys imaisi liipin niin, että se kuopaisi pohjan kautta jättäen kamalat jäljet. Juoksevasta koostumuksesta huolimatta pinta tuntui mahdottomalta saada tasaiseksi. Normaalisti aine levitetään telalla ensin tasaiseksi ja sitten liipataan, jolloin tarkoituksena on lähinnä luoda elävää pintaa, mutta meille ei noin pienelle alalle suositeltu telaa. Vinkkinä: ottakaa se tela – ilman sitä levitys on äärimmäisen vaikeaa. Meidän lattiassa mikrosementtiä on nyt varmaan 5 milliä toisaalla ja puoli milliä toisaalla. Juoksevan koostumuksen takia kaadotkin laimenivat yhdestä kohtaa lähes olemattomaksi – ja samanaikaisesti kaivo jäi koholle, ei hyvä. Stressitasot katossa sydän hakaten saimme vihdoin urakan päätökseen. Ei se kaunis ollut, mutta olipahan ainakin levitetty ja aine saatu riittämään niukin naukin. Eero sai kuulemma ainakin kolme harmaata hiusta.

Kuivuttuaan lattiassa näkyi edelleen laineita ja möykkyjä, kun mikrosementtiä oli tipotellut välineistä. Pigmenttikään ei ollut sekoittunut kunnolla, joten lattiaan jäi mustan kirjavia viiruja. Kaiken kukkuraksi siellä täällä oli pienenpieniä ilmakuplareikiä! (Tuli mieleen pikkuriikkisten rapujen kolot Malesian rannoilla.) Tiedä sitten miten moiset reiät olisi voinut ehkäistä. Onneksi hiomalla pinta tasoittui melko paljon ja lopputulos oli sittenkin ihan hauskan näköinen. Ehkä?

Lopuksi pinta viimeisteltiin UR 300 -pinnoitteella kahdesti. Useampi olisi ollut varmempi, mutta tuo pinnoite on aavistuksen kellertävää, joten oli selvittävä mahdollisimman vähillä kerroksilla. Pinnoitteen telaus onneksi kävi helposti. Täysmattaisen pinnoitteen löytäminen oli sekin haaste, sillä märkätiloihin soveltuva mattapintainen Endurable Sealer oli kuusi kertaa kalliimpaa ja toinen mattapinnoite sopi vain kuiviin tiloihin. Oli siis tyytyminen tähän puolihimmeään. Toisella pinnoituskerralla mukaan sekoitettiin liukuestehiekkaa, jonka ansiosta pinta on betonimaisen karhea eikä liian "kumimainen". Todella betonimainen pinta onkin, eikä kyllä varmaan kukaan vieras ole hahmottanut että se on ihan oikeasti viimeistelty valmis lattia. Emme mekään osaa ihan päättää onko tuo nyt kiva vai ei. Katsotaan nyt miten lattia toimii käytännössä, voihan sen vielä laatoittaa sitten joskus...

Elegimos microcemento al suelo del baño – la aplicación no era fácil y tampoco no sabemos si está bien o no...

Besos, Hansu

Heipat mansardikatolle

Perjantaina jätimme hyvästit vanhalle kodille mansardikaton alla. Tekisi mieli kirjoittaa, miten haikein mielin painoimme oven viimeisen kerran kiinni, mutta oikeastaan lähtö oli aika kaaootinen ja vähän hilpeäkin. Eerolla oli kuun vaihteen myötä kiirettä töissä, joten yksinäni viimeisiä romppeita pakatessa ja suursiivousta tehdessä tuli melkoinen kiire – niin että uusi asukas alkoi jo kantaa tavaroitaan sisään ennen kuin siivous oli valmis, ja lopulta tavaroita kannettiin sisään ja ulos samanaikaisesti naapureiden heiluessa mopin varressa. Lopulta lähdimme pois tieltä ja portista ulos ajaessamme totesimme vain, että se oli sitten siinä.

Mutta niin, aika tarkalleen viisi vuotta sitten opiskeluiden alkaessa muutimme vuokralle ihastuttavan vaaleansinisen puutalon yläkertaan. Pienen pintaremontin jälkeen asunto alkoi näyttää näköiseltämme ja on ollut kyllä aivan ihana koti nämä vuodet. Ehkä eniten tulee ikävä tuota lähes omaa (siis vain yhden naapurin kanssa jaettavaa) pihaa, jossa on tullut vietettyä monet grilli-illat ja mieleenpainuva tapas-iltakin sekä monet jumppatuokiot ja lukuhetket riippumatossa.

Sisään astuessa piti kavuta pirteän sinistä portaikkoa. Peppi tietenkin ryntäsi aina alas portaita ulko-ovelle asti vieraita vastaan, mutta meitä tervehti yleensä vain välioven alta pilkistävä märkä kuononpää. Ylhäällä eteisessä vasemmalla oli kylpyhuone (ja sauna!), joka ei ollut niin kuvauksellinen että siitä löytyisi kovin montaa kuvaa arkistoista. Tosin ihastelin aina kylpyhuoneen rouheapintaista peiliovea ja takorautaista naulakkoa. Eteisestä oikealla oli keittiö, jonka esittelinkin tarkemmin täällä. Olohuoneen suurella sohvalla kelpasi köllötellä isompikin porukka. Yhtenä olohuoneen helmenä oli myös ihanat ikkunasyvennykset ja leveät ikkunalaudat. Olohuoneen perällä oli vinokattoiset makuuhuone ja toimistohuone, joiden söpöä puupaneloitua kattoa en kyllästynyt ihailemaan.

Onneksi otin paljon kuvia muistoksi vanhasta kodista ennen kuin tavarat pakattiin laatikoihin ja suurin osa kalusteista lähti uusiin koteihin. Viime viikot on eletty kaaoksen keskellä ja keksitty luovia ratkaisuja puuttuvien tavaroiden tilalle. Sekin on hauska muisto, mutta mielummin haluan muistaa meidän puutalokodin muuna kuin epämääräisiä roskiin-kierrätykseen-Pelastusarmeijaan-mitänäilletehdään-tavarapinoina. Tavallaan todella puhdistavaa päästä eroon kaikesta roinasta – pitäisi varmaan muuttaa useammin ja aina pienempään asuntoon? Uuteen asuntoon ei mahdu kuin pieni osa vanhoista kalusteista, ja niistä taas mitkä olisi mahtunut, halusin muuten vain eroon. Sydän itki ehkä eniten verta tarjoiluvaunun takia, sillä se ei vain mahtunut minnekään vaikka miten päin yritti miettiä. Myös itsetehdystä sohvapöydästä oli sääli luopua, vaikka se sentään ehti palvella monen monta vuotta. Onneksi sentään toinen toimiston työpöydistä lähti mukaan. Muuttolaatikkokaaoksesta emme tosin vielä hetkeen pääse eroon. Jonkin aikaa asustelemme nyt Eeron isän luona kunnes pääsemme uuteen asuntoon selvittelemään laatikoita. Toistaiseksi tuntuu aika uskomattomalta minne se kaikki tavaramäärä mahtuu...

Koti mansardikaton alla oli paras koti ikinä – jos tätä uutta ei lasketa, se on toivottavasti vielä parempi vaikka rima onkin asetettu korkealle.

Adiós a nuestra casa anterior debajo del techo abuhardillado.

Besos, Hansu