Remppa etenee: kattoja, listoja ja vessamurhetta

Jee paljon on taas tapahtunut sitten viime remppapäivityksen! Vaikkakin osittain ehkä vähän eri asioita, mitä oli suunniteltu tapahtuvan… Yksi suurimmista edistysaskelista on, että lattiat ovat kokonaisuudessaan valmiit ja käsiteltykin. Lattiathan saatiin naputeltua paikoilleen ennen joulua, mutta välissä puuhailimme sisäkattojen parissa, ennen kuin pääsimme viimeistelemään lattiat, jotteivat valmiit pinnat sotkeentuisi kattotouhuista. Ennen lattioiden käsittelyä piti tietysti siivota tilat kaikesta roinasta ja suojapahveista, sekä imuroida varmaan kymmeneen kertaan. Oli kyllä melkoinen fiilis nähdä koko keskikerros pitkästä aikaa tyhjänä ja avarana – tai siis eihän se ole tainnut olla tyhjä vielä kertaakaan, kun koko ajan on ollut saha ja muita työkaluja, joita on siirrelty sinne tänne pois tieltä, ja peitelty lattioita pahveilla sitä mukaa kun ne valmistuivat.

Kylläpäs avartui kun siivosi!

Siivouksessa oli melkoinen urakka ja sai pelata melkoista tavaratetristä. Itse puulattioiden käsittelyssä vierähti kuivumisaikoineen useampi päivä, mutta muutoin homma oli kyllä mukavan leppoisaa. Piti vain tarkkaan suunnitella urakka niin, että muistaa sulkea ikkunat ja ottaa raksavalot irti sitä mukaa kun työ aina eteni. (Olisi ollut tosi kätevää, jos kattovalot olisi jo toiminnassa, mutta sähkömies on kovin kiireinen.) Lattiat siis ensin hiottiin kevyesti ja lipeöitiin kertaalleen. Tämän jälkeen lattiat hangattiin karhunkielellä, jotta lipeästä jäänyt kalkki irtoasi, ja imuroitiin. Sitten lattiat vielä öljyvahattiin pariin otteeseen ja välissä vielä hiottiin kevyesti. Ja nyt kelpaa tassutella! Nämä on näitä toisenlaisia etappeja: ensin sai vaihtaa turvakengät Crocseihin ja nyt pelkkiin sukkiin.

Toinen iso saavutus on, että meillä on sisäkatot joka huoneessa! Se olikin odotettua isompi ponnistus se! Keittiössä, olohuoneessa ja työhuoneessahan on siis helmipaneelikatto, joka saatiin valmiiksi ja maalattuakin jo ajat sitten. Romanttisen paneelin vastapainoksi siis halusimme loppuihin huoneisiin sileän katon. Kodarin kattoa vähän arvottiin, ja hetken aikaa sen piti myös olla helmipaneelia, mutta koska se oli jatkuvasti loppu, tuli sinnekin lopulta tasainen katto. Onhan tuo myös aika moninkertaisesti halvempi kuin paneelikatto, ja tässä vaiheessa projektia rahan säästö edes jossain on todella tarpeen. Tasainen katto toteutettiin kipsilevyistä. Jännitin eniten levyjen saumausta, mutta kyllä se levyjen kattoon saaminen olikin se jännittävin ja suuritöisin vaihe.

Kattojen levytystä, saumausta, hiontaa ja maalausta

Vuokrasimme hommaan levyhissin, sillä käsivoimin ei noiden 2,5x1,2-metristen levyjen kattoon saaminen onnistuisi. Hissiä odoteltiin ensin joku viikko, ja lopulta saamamme härveli oli aivan hirveä rohmelo. Levyt keikkuivat ja notkuivat sen varassa ihan miten sattuu, ja lopulta askartelimmekin hissiin puukehikon apuun. Hissi ei laskeutunut kovin alas, joten aika ylös joutui painavat levyt nostamaan – ja käytännössä käsivoimin vääntämään kattoon, hississä kun ei sen kummempaa avustinta ollut. Eikä sen puolen jarruakaan, vaan yksi henkilö tarvittiin aina roikkumaan hissin ratissa, jottei levy rämähtäisi alas. Melkoinen show siis. Kirosanat lensivät ja käsivarsia hapotti, mutta lopulta levyt oli katossa parissa päivässä. Vaikka sehän oli vasta projektin ensimmäinen vaihe. 

Kattoprojektissa oli monta järkyttävän stressaavaa vaihetta

Valaisinten reijät päätettiin tehdä vasta katon levytyksen jälkeen, sillä niiden mittailu peilikuvana levyihin tuntui aivan liian aikaavievältä verraten siihen, että valaisinten paikat oli jo merkittynä paperille. Mutta hyi olkoon, että sai kuumotella osuuko reijät sittenkään kohdilleen! Itsehän seurasin toimintaa vain sivusta ja ojentelin työvälineitä kuin mikäkin leikkaussalin avustaja, ja silti urheilukello näytti stressitasoksi 93/100. Ensimmäinen reikä meni maaliin, mutta toinen ja kolmas reikä olikin tuskallisia. Levyjä kiinnitellessä oli extempore tullut laitettua lisää puuta tueksi, ja siinä hötäkässä oli sitten unohtunut ne valaisinten paikat. Niinpä levyyn reikää poratessa vastassa olikin ruuveja ja puuta, joiden poistamiseksi lensi kyllä ärräpäitä – niitä kun ei voinut väkivallalla ja kuppiporalla noi vain rei’ittää, sillä alla oli tietysti ne valaisinten johdot, joita ei saanut vahingoittaa. Yksi johto ottikin lopulta vähän osumaa itseensä, mutta täytyy toivoa, että siitä vielä toimiva peli saadaan. Onneksi sentään loput reijät osuivat kohdilleen eikä alta löytynyt enää yllätyksiä.  

Sitten vuorossa olikin saumaus, joka ei ole mitään helppoa puuhaa seinässäkään saati sitten niskat väärinpäin kiipeillen katossa korkeanpaikankammoisena. Eero sitten lopulta pidempänä hoiti suurimman osan saumauksista, ja parin saumaus- ja hiontakierroksen jälkeen niistä tuli ihan kelvolliset. Harvemmin sitä kuitenkaan kattoa tulee tuijoteltua etenkään vinossa valossa. Maalauskin sujui Eerolta aika sukkelaan, joten omalta osaltani kattoprojekti olikin paljon odotettua helpompi ja nopeampi, heh.

Nopeana pikku ”välipalahommana” tuli laitettua ikkunoihin listat. Ai että kerrankin joku asia oli helppoa ja nopeaa – ja sanovat vielä että listoitus jiirikulmineen on vaikeaa! Kertaheitolla tulikin niin paljon valmiimman näköistä, että sormet syyhysivät jo päästä kattolistojen pariin. Niiden valinta ei kyllä ollut helpoimmasta päästä, sillä talossa ei ollut jäljellä alkuperäisiä kattolistoja joista voisi ottaa mallia. Ja kun vihdoin saimme päätöksen tehtyä, ei niitä listoja ollutkaan saatavilla, joten uusia päätöksiä tehtiin taas lennossa. Aika hyvin lopulta onnistuivat kattolistatkin, vaikka tuottihan ne vinot seinät ja jiirikulmat jonkin verran päänvaivaa ja kirosanoja.

Keittiöön ja olohuoneeseen tuli isompaa ja koristeellisempaa listaa, sillä isoina tiloina listat saivat olla vähän näyttävämmät. Työhuoneeseen sen sijaan tuli kapeaa, perinteistä varjolistaa, sillä siellä oli rajoittavana tekijänä korkea komero, eikä tila muutenkaan ole järin suuri. Kodinhoitohuoneeseen puolestaan tuli ”jotain siltä väliltä” eli melko perinteistä kaarevaa kattolistaa, jossa on kuitenkin hyvin pieni eleetön koristeraita. Samaa listaa on tarkoitus tulla myös eteistiloihin, mutta koska seinien parissa on pikku puuhaa vielä, saavat kattolistat odottaa.

Jalkalistat puolestaan tilattiin puuvalmiina sahalta. Alkuperäisen kaltaisia jalkalistoja ei noin vain ollut saatavilla muuta kuin perinnelistamallistoista melko korkeaan hintaan. Löysin kuitenkin Taloon.comista melko vastaavaa listaa, Siparilan Vanaa, mutta sitä ei saanut oikein mistään kivijalkamyymälöistä. Sarokas kuitenkin pelasti taas, ja saimme tilattua listoja suoraan sahalta ilman turhia pintakäsittelyitä. Me kun halusimme joka tapauksessa maalata listat samalla puolihimmeällä täysvalkoisella maalilla kuin muutkin listat. Myös kattolistat maalasin kaikki ennen asennusta, vaikka ne olikin valmiiksi valkoisia, sillä se perus maalarinvalkoinen on vaan helposti tosi keltainen ja muutenkin vähän ”teollisen” näköinen. Jalkalistat odottavat vielä isolta osin maalausta ja asennusta, mutta kodarissa on jo listoituksetkin lähestulkoon valmiit.

Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt kuin Strömssössä. Vaikka wc-projekti oli prioriteettilistan kärjessä, se ei ole edistynyt yli kuukaudessa hirveästi mitenkään. Laatoituksen jälkeen oli tarkoitus vain nostaa seinä-wc paikoilleen ja rakentaa sille kotelo, joka vielä laatoitetaan. Vaan eihän se seinä-wc mennyt enää paikoilleen! Se oli tarkkaan mitoitettu, ja kun sitten vesieristäjän kehoituksesta laatoitimme kotelon sisään piiloon jäävät seinät ”varmuuden vuoksi”, ei wc enää mahtunut paikoilleen, koska sen tila oli nyt pienentynyt laatan verran. Tietysti. Alkoi näyttää siltä, että joudumme vielä piikkaamaan tuoreet laatoitukset irti. Halusimme kuitenkin kysyä putkimieheltä, josko hän keksisi jonkun keinon, millä voisi väistää sen, että viemäri oli nyt noin sentin verran väärässä kohdassa.

Tuli kuitenkin joulu, ja lopulta odottelimme putkimiehen käyntiä kuukauden, ja projekti tietenkin seisoi. Hän sitten totesi, ettei ole turvallista tehdä mitään kikkailuja viemärinsiirtomuhvilla, vaan helpointa olisi vaihtaa lattiassa olevaan viemäriin uusi kulma. Tämä edellytti lattiasta parin laatan irrottamista ja vesieristeen rikkomista. Pakkohan se oli sitten tehdä, vaikka melkein itku meinasi tulla kun katsoin vaivalla nätisti laatoitettua lattiaa, jossa nyt ammotti reikä. Reikä kuitenkin jää piiloon koteloon, ja saatiin vesitiiviiksi hartsivalulla, jonka siistin vielä saumalaastilla (vaikkei se mihinkään näykään). Taas piti tietysti hyppyyttää vesieristäjääkin siinä välissä – tulee kalliiksi mokoma seinä-wc.
Vihdoin pääsimme sovittelemaan wc:tä uudelleen paikoilleen, ja on kyllä sen verran kompleksinen laitos, ettei asennus vieläkään mennyt ihan maaliin. Joka ikisessä vaiheessa tuntuu tökkäävän jokin, joka vaatii pitkän mietintäprosessin ja pahimillaan purkamista ja uudelleen rakentamista. Välissä on pitänyt jo tilata uusia osiakin, ja tottahan toki osan postikulut triplasivat koko osan hinnan. Argh! No mutta jos nyt sitten vihdoin pikkuhiljaa etenisi tämäkin projekti, sillä wc on nyt keskeisin asia muuton tiellä.

Kellarin paneelien purkua

Kun joululomalla oli tilanne, ettei mitään pystynyt hetkeen tekemään kun odottelimme muun muassa sitä levyhissiä ja putkimiestä, niin puuhailimme jälleen vähän kellarissa. Meillä on kellarissa noin kuuden neliön tila, joka pohjapiirroksessa kulkee nimellä harrastehuone. Tämä tila oli puupaneloitu ja myös lattiassa oli mäntylankkua. Puuosat olivat aiemmin silmämääräisesti siistit ja hajuttomat, mutta toki kosteassa kellaritilassa riskirakenne. Patteriputkia vaihdettaessa irroitimme muuutamat paneelit, jolloin tilassa alkoi tuoksahtaa epämiellyttävästi. Talon ollessa kylmänä haju vain voimistui, joten puuosien kohtalo oli sillä sinetöity. Emme enää halunneet säilyttääkään tilassa mitään, sillä haju tarttui varsinkin tekstiileihin, joten otinpa sitten yhden päivän projektiksi kantaa loputkin säilytyksessä olleet tavarat tilasta pois, purin kaapistot ja seinäpaneelit. Lopulta otimme ja rykäisimme lattiankin irti. Sinänsä kai onni, että puuosat olivat täysin terveet ja ihan tuoreen näköiset, kuin eilen laitetut, vaikka vähän säälitti repiä niitä irti. Puulattian alla oli jälleen rakennusjätettä jemmattuna: harkon palasia ja mm. lasivillaa, joka on myös oiva kasvualusta mikrobeille. Lisäksi lattian alta löytyi vuoden -66 sanomalehtiä, eli huone on ilmeisesti paneloitu vasta noin 10 vuotta talon valmistumisen jälkeen. Siihen nähden on vähän outoa, että miksi tämänkin lattian alla oli rakennusjätettä. ”Välipalaprojektina” oli tarkoitus valaa tilan lattiaan uusi betonilattia, sillä alta paljastui samanlainen epätasainen raakavalu kuin öljysäiliön alta, mutta kovat pakkaset pistivät kapuloita rattaisiin ja homma on nyt seissyt. Niin ja mikä parasta, puulattian purkamisen ansiosta huonekorkeus kasvaa hiukan, ja tilaa voi entistä paremmin käyttää harrastehuoneena. Sinne saisi hyvät puitteet joogailla, tanssia balettia, tehdä kuntopiiriä, nyrkkeillä tai polkea kuntopyörää. Vähän sormet jo syyhyäisi päästä sisustamaan tilaa tuohon tarkoitukseen!

No mutta vaikkei wc ole edennyt, niin kodinhoitohuone sen sijaan alkaa olla aika valmis. Kalusteet rakentuivat paikoilleen oikeastaan aika yhtäkkiä, vaikkei asiat menneet ihan niinkuin suunniteltiin, mutta ehkä säästän sen tarinan omaan postaukseensa.

Besos, Hansu

Erilainen vuosi 2020

Huhhahhei melkein ehti tammikuu jo loppua, ennen kuin kerkesin viimeistelemään vuosikatsauksen. Mennyttä vuotta taaksepäin tarkastellessa on vähän sanaton olo, enkä tiedä onko edes järkeä laatia perinteistä vuosikatsausta, sillä vuosi oli aikalailla tyhjä, toisaalta hyvin työntäyteinen. Yksi vuoden avainsanoista on peruutettu, kaikki kiva peruutettu. Muille se tarkoitti kotoilua ja tekemisen keksimistä neljän seinän sisällä lähes väkisin, meille se tarkoitti remonttia, remonttia, remonttia. Eipä tähän vuoteen muuta mahdu. Kuitenkin näin uuden vuoden kynnyksellä on kiva muistella hyviä (vaikkakin sitten pieniä) hetkiä ja samalla jättää taakseen menneet, ja ottaa avosylin vastaan uusi – toivottavasti kaikin puolin parempi – vuosi 2021.

Tammikuussa vuoden ensimmäisinä päivinä suuntasimme Tampereelle. Itselleni oli kyseessä työmatka, sillä olin juuri alustavasti sopinut uudesta kumppanuudesta erään tamperelaisen yrityksen kanssa. Yhdistimme bisnestapaamiseen pienen kaupunkiloman ja yövyimme yhden yön hotellissa ja ehdimme vähän kiertää kauppoja ja museoita.

Helmikuun ensimmäisenä päivänä autuaan tietämättömänä tulevasta ehdin käydä vuoden viimeisessä ja ainoassa yleisötapahtumassa. Tein nopean visiitin Helsinkiin, sillä pääsin peruutuspaikalle katsomaan Kansallisoopperaan Bajadeeri-balettia. Rakenna ja sisusta -messutkin kerkesivät olemaan, ja piipahdimme paikan päällä tiirailemassa remontti-ideoita. Asuntokuume oli ylimmillään ja helmikuussa teimmekin kaupat remonttivelkaisesta talonreppanasta. Vielä lainapapereita tehdessä naureskelimme pankin tädin kanssa, että korkosuoja lienee turha, kun taloudessa ei näy mitään, mikä nostaisi korkoja sen 5–10 vuoden aikana kun korkosuoja olisi voimassa. Siitä viikon päästä iski korona, ja kurkkua kuristi. Onneksi ainakaan vielä ei näy korkojen nousua mutta vallitseva taloustilanne kyllä ahdistaa.

Lähes heti avaimet saatuamme ryhdyimme purkupuuhiin, ja maaliskuun alkuun mennessä ehdin jo julkaista kuvan, että purkuhommat on ohi. Todellisuudessa se oli vasta jäävuoden huippu: loppuja tapetteja nypittäisiin vielä pitkän aikaa ja lattioiden alla purkamista vasta riittäisikin rautaputkien, turpeen ja rakennusjätteen muodossa. Enpä olisi kyllä uskonut, että purkuvaiheessa menisi lopulta niin kauan! Kevät teki onneksi tuloaan aikaisin, ja päivä toisensa jälkeen sai hämmästellä, mitä kaikkea uudelta pihamaalta nousisikaan. Tosin takatalvi ehti yllättää kerran jos toisenkin, ja remppahommissa meinasi tulla välillä tosi kylmä.

Koronan myötä elämässä ei ollut yhtäkkiä mitään muuta, kuin remppaa ja sen vastapainona paljon ulkoilua Rion kanssa. Pieni reppana kun joutui yhtäkkiä olemaan aika paljon yksin meidän rempatessa. Tätä hyvittääksemme teimme retkiä milloin mihinkin vähän erilaisempiin lenkkiympäristöihin. Eero siirtyi myös tekemään töitä kotona, ja aloimme olla kiitollisia, että pian neliöitä olisi aika paljon enemmän, sillä päivästä toiseen samassa pienessä tilassa oleminen alkoi jo tuntua. Uuden talon yläkertaan sisustettiinkin väliaikainen toimisto, jotta pääsi edes jonnekin hetkeksi saamaan vaihtelua ja omaa rauhaa.

Huhtikuussa työmaalla aloiteltiin LVIS-hommia. Purkutöiden ohella luulin tätä vaihetta paaaaljon nopeammaksi. Mielessäni olin ajatellut, että yhtenä päivänä vedetään sähköjohdot paikoilleen, toisena viemäriputket ja kolmantena ilmastointiputket. No ei aivan. Suunnitteluineen, erehdyksineen ja reitityksineen kiviseinissä hommassa vierähti kuukausitolkulla – eikä ne purkutyötkäät olleet vielä ohi. Poikkeusvappukin tuli meni erikoisissa tunnelmissa – kaupunki oli autio ja söimme kylmettynyttä pizzaa Tuomiokirkon portailla.

Toukokuussa luovutettiin turpeiden suhteen ja tilattiin vihdoin imuriauto – jälkiviisaana näin olisi pitänyt tehdä jo heti alussa, jolloin aikaa olisi säästynyt monessa asiassa. Purkutyöt jatkuivat valurautaisten lämmitysputkien ja viemäreiden osalta, joissa riittikin askartelua. Kesäkuun puolella pääsi vihdoin rakentamaan uutta: seinäkoolauksia keittiöön ja parantelemaan lattian koolauksia. Uusi puu teki ihmeitä, ja rempassa alkoi olla draivia ihan eri tavalla. Tosin kesän helteet iskivät jo touko-kesäkuussa aivan kuin meitä kiusatakseen, ja remppahommat tuntuivat välillä tuskaisilta. Toukokuun helteistä tuli sentään nautittuakin retkeilemällä.

Kesäkuun helteiden myötä pakenin itse kaverin mökille Jaalaan juhannuksen viettoon ja Eero jäi raksalle painamaan hommia. Myöhemmin kesällä oli osien vaihto, kun Eero lähti juhlimaan kälynsä nelikymppisiä ja mä jäin maalailemaan paneelikattoja ja ikkunoita. Kuun loppupuolella tuli tilaamamme patterit, jotka olivat olevinaan jo "hirveän myöhässä". Emmepä taas arvanneet, kuinka kauan kestäisi, että patterit olisivat seinässä saati toiminnassa. Purkutyötkin jatkuivat edelleen viemäreiden osalta, ja sitä myöden purkuhommia oli tehty jo yläkerrassa ja kellarissakin.

Heinäkuussa lomailtiin ja remppa edistyi isoja askelia. Pienen tauon toi kaverini synttärit, jonka merkeissä pääsimme vierailemaan Kultarantaan presidentin puutarhaan, jonne matkasimme höyrylaiva Ukko-Pekalla. LVIS-hommat alkoivat vihdoin olla valmiit ja sai pikkuhiljaa alkaa siirtymään pintojen pariin. Rappasimme seiniä antaumuksella ja parissa päivässä alkoikin olla vähän vähemmän raffit seinät. Maaliruiskulla pohjamaalikin saatiin pintaan alta aikayksikön.

Elokuussa jatkui hommat seinien parissa – rappausta, paklausta, levytystä, saumausta, maalausta. Kuun loppupuolella saatiinkin ensimmäiset patterit seinään valmiin seinäpinnan myötä. Isoimpana projektina oli maalämpökaivon poraaminen, tosin sen teki toki ammattimiehet. Oman puutarhan antimista tuli nautittua, kun järjestimme pienellä porukalla sadonkorjuujuhlan marjan poiminnan ja grillailun merkeissä. Ehdimme tehdä myös miniminiloman yöpymällä yhden yön teltassa Matildajärvellä. Havahduin siihen, että kesä ja sen myötä maalauskelit alkaa olla lopuillaan, ja aloitin ikkunoiden maalausprojektin, jossa vierähtikin aika kauan, lokakuun loppupuolelle asti. Kellariin ilmaantui yhtäkkiä kasapäin hommia jarruttelemaan keskikerroksen töitä, sillä öljysäiliöltä vapautunut tila piti saada kuntoon ennen maalämmön asennusta.

Syyskuussa painettiin kellarissa hommia lattiavalun, rappauksen ja maalauksen muodossa. Ikkunakin tuli vaihdettua lennosta. Katollakin riitti puuhaa, kun sinne piti asentaa poistoilmapuhallin. Kuun vaihteessa koettiin suuri etappi, kun osaan lattioista puhallettiin uudet eristeet ja sitä myöden lattiat sai laittaa kiinni. Koronatilanne salli juuri ja juuri kampaajalla käynnin, ja sain kuulla, että kuolleen tuntuinen kuontaloni oli täynnä pinttynyttä remppapölyä. Freesillä tukalla tuli kyllä niin uudesti syntynyt fiilis!

Lokakuussa koitti merkittävä etappi kun saatiin vihdoin lämpö taloon. Pääsimme yhtäkkiä laatoituspuuhiin, josta nautin paljon. Ikkunoiden maalausprojektikin tuli vihdoin päätökseen parahiksi ennen kunnon syyskelejä (vaikka onkin mm. silikonien osalta yhä kesken). Moni asia remppatyömaalla tuntui ottavan suuria harppauksia eteenpäin, vaikka paljon oli silti vielä tehtävää.

Marraskuussa koitti synttärit, joita ei monestakaan syystä juhlittu isosti, vaan vain illallisen merkeissä. Halloween-tunnelmaa nostatti kummituskierros Louhisaaren kartanossa. Kuun loppupuolella oli laattalattiat kodarissa, vilpolassa ja vessassa valmiit ja saumattu. Pääsimme siirtymään loppuihin lattioihin, eli taas oli vuorossa eristeen puhallusta. Itsenäisyyspäivänä koittikin juhlapäivä, kun alkoi puulattian asentaminen – tätä oli odotettu, ja se oli asetettu yhdeksi isoksi etapiksi. Vähän ennen joulua lattiat olikin valmiit – aika hyvä joululahja! Joulunpyhät maltoimme pysyä poissa työmaalta, eikä tekemistäkään oikein ollutkaan parina päivänä, sillä meiltä uupui materiaalit ja tarvikkeet, kun kaikki paikat olivat kiinni. Sai siis hyvällä omatunnolla lepäillä pari päivää ja ahmia kunnon herkkukooman. Arjen koittaessa olikin taas täysi rähinä työmaalla muutaman vapaapäivän johdosta. Uuden vuoden aattokin oli sen verran erikoinen, että seikkailtuamme Ikeassa päädyimme ostamaan "heräteostoksena" kokonaisen kodinhoitohuoneen  – mutta näistä lisää pian!

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Besos, Hansu

Remontti etenee: lattioita!

Pitkästä aikaa rempparaporttia – on melkoista kiirettä pitänyt nämä viime viikot ja joulukin kaatuu niskaan kaiken päälle. Pienen hetken jopa tuntui, ettei remppatyömaalla ole tapahtunut mitään sitten edellisen rempparaportin, mutta sitten moni asia nytkähtikin kerralla ison harppauksen eteenpäin. Ehkä hetken tulikin vähän himmailtua ja vedettyä henkeä, sillä lämpöjen päälle saamiseksi sai sykkiä niin paljon. Yläkerrassa kävi oikein puhuri, kun välikatto oli auki, joten se oli saatava umpeen pikimmiten jottei lämpö karkaisi harakoille. Yksi viikonloppu hujahtikin siis välikaton IV-kanavien eristämisessä, mikä ei taas ollut yhtään niin helppo homma kuin olisi voinut ajatella. Ensinnäkin kivivilla oli aika inhottavaa tavaraa käsitellä, eikä avoimella välikatolla hankalissa asennoissa taiteilu varsinaisesti nopeuttanut hommaa.

Putkien eristystä ja uusi välikatto (luukku uupuu vielä) / Piipunhattu paikoillaan

Niin ja piipunhattukin tuli vihdoin ponnisteltua katolle! Eero askarteli piipun itse yhdessä veljensä kanssa jo kuukausia sitten, ja nyt se on pitkään odotellut sopivaa keliä ja apukäsiä, jotta sen saisi vietyä katolle. Hattu on niinkin iso kuin yli 80 x 150 cm, joten vähänkään tuulisella säällä sitä ei kannattaisi lähteä viemään katolle. Nyt alkoi jo näyttää siltä, että oli viime hetket viedä se katolle ennen tuiskuja ja pakkasia. Hurjalta näytti homma, mutta tulipahan tehtyä ja hattukin sopi paikoilleen!

Ohi mennen luppoajalla saimme askarreltua saunalle myös uuden tason lavuaarille. Putkimies veti saunan vesipisteille uudet putket pintavetoina, minkä myötä vanha seinämallinen hana tuli irroitettua ja hankimme tilalle tasoon kiinnitettävän hanan. Tämä takia siis tasokin piti vaihtaa, vaikka toistaiseksi vanha kaappi ja allas saavat kelvata. Vielä pitäisi piilottaa vanhan hanan jäljet jonkun hyllyn tai peilin taakse, mutta sen ehtii myöhemminkin.Tämä homma piti kylläkin tehdä jo ennen putkimiehen tuloa, jolloin olisi saanut altaan ja hanan käyttöön, joten toistaiseksi suihku on ainoa vesipisteemme sisätiloissa. Toivonmukaan seuraavaksi kun putkimies kutsutaan käymään, saisi samalla jo kytkeä wc:n ja kodinhoitohuoneen hanan, saapa nähdä kuinka käy!

Loput ikkunatkin tuli vihdoin maalattua, eli nyt on kaikki keskikerroksen ikkunat sekä kellarin uusi ikkuna maalattu valkoiseksi sisäpuolelta. Myös melkein kaikki keskikerroksen ovenkarmit listoineen (vessan karmi vielä uupuu kun siellä oli vesieristys käynnissä) tuli hiottua ja maalattua – melkoinen raikastus niinkin pienen jutun myötä! Vielä jossain vaiheessa kun saisi ehostettua vanhat ovet vähän freesimmiksi...

Pikku puhteita:
saunan uusi hana ja taso / läpivientien pikkutarkkaa siistimistä maailman pienimmällä puukolla /
yhden seinän uudelleen tasoitusta ja hiontaa / karmien maalausta

To do -listalla ykkösprioriteettina on vessa – toimiva vessa kun tekisi raksaelämästäkin piirun verran helpompaa. Jarruttamassa oli vedeneristykset, jotka ulkoistimme suosiolla sertifikaatin omaavalle ammattilaiselle. Vedeneristystä varten piti hoidella muutamia pikkujuttuja, jotka ovat taas niitä sarjassaan "pohjatöitä, jotka ei näy missään". Eli kaikki läpiviennit ja levysaumat tiivistettiin ja siistittiin. Jouduin myös tekemään uudestaan vessan oviaukon reunustat, sillä ne olivat rempan tiimellyksessä saaneet jo niin paljon osumaa, että päätimme laittaa niihin kulmavahvikkeet ja sitä myöden ne piti tasoittaa uudelleen useaan otteeseen. Myös vedeneristekynnyksiä sai metsästää ympäri kaupunkia ja askarrella paikoilleen. Onneksi itse vesieristäjä saatiin paikalle aika nopealla aikataululla, ja viikossa homma tulikin valmiiksi. Ihan yhtäkkiä olisikin siis wc ja kodinhoitohuone eristettynä odottelemassa laatoituksia! Vedeneristeiden laittaminen siis sisältää useita vaiheita (primerit, nauhoitukset, itse eristeaineen levityskerrokset), joiden välillä on kuivumisajat, joten olimme varautuneet että hommassa vierähtäisi helposti parikin viikkoa.

Hetken aikaa olikin tilanne, ettei meillä oikein ollut tehtävää, kun odottelimme vedeneristysten valmistumista ja kattojen parissakin päätimme jatkaa vasta lattioiden jälkeen. Laatat oli kuitenkin jo hankittu, joten niinpä ryhdyimme laatoittamaan vilpolaa. Sinänsä olisi ollut varmaan fiksua jättää homma viimeiseksi, kun vilpolasta kuitenkin rampataan koko ajan ja se joutuu rempan aikana normaalia kovemmalle kulutukselle. Mutta jossain vaiheessa laatoitus on kuitenkin tehtävä, ja kuljetaanhan vilpolasta vielä yläkertaankin, jossa työmaa on alkutekijöissä, joten sama kai se on vaikka homman hoitaisi heti. Pitää vain suojata lattia hyvin. Tuumasta toimeen siis – ja meillehän ei taas helpoin reitti kelvannut, vaan halusimme lattiaan vinon ladonnan. Yllättävän hyvin kuitenkin onnistui tuo erikoisempikin ladonta, vaikka loppua kohden saumat alkoivatkin hiukan elää, ja rumimmat saumat ovat tietenkin näkyvimmällä paikalla. Mutta virheet ovat kyllä niin pieniä, ettei niitä edes itse etsimällä meinaa löytää eli aika onnistunut lopputulos siis kuitenkin!

Vilpola on jo kokenut melkoisen muutoksen vaikka paljon on vielä kesken.
Jo ikkunoiden maalaus teki ihmeitä!

Muitakin muutoksia vilpola koki, sillä vilpolan ja viereisen huoneen välinen aukko on nyt vihdoin ummessa, ja yhtenäinen paneelipinta kyllä toden totta muutti tilan ilmettä. Toiselle puolelle aukko jätettiin nyt lopulta näkyviin, mutta panelointiin umpeen. Oli melkoisen pikkutarkkaa puuhaa sahata paneelit kaarevaan muotoon, ja kesken homman lähdimmekin metsästämään kaupoilta muotokampaa. Sellainen löytyikin halvalla Biltemasta, ja kapistus osoittautui kyllä niin hyödylliseksi, että siitä olisi voinut maksaa moninkertaisen hinnan. Vahva suositus siis! Laatoituksissakin kampa pääsi jo hyötykäyttöön, ja eiköhän sille myöhemminkin löydy käyttökohteita.

Kun vesieristeet tuli valmiiksi, pääsimmekin laatoittamaan kodinhoitohuoneen lattiaa. Tämä on itse asiassa aika merkittävä askel meille, sillä lattian myötä saa alkaa rakennella kaapistoja ja tilasta saadaan uusi keittiö/taukotila raksalla, ja pääsemme ”muuttamaan” pois kellarista! Valitsimme kodarin lattiaan kuusikulmaista laattaa, ja laatoitus osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi. Tuntui, että oli aivan mahdotonta saada saumoista tasaisen kokoiset. Reilu viikko lopulta vierähti lattian parissa askarrellessa, ja lopulta paljastui että siellä täällä saumoissa oli kiinnityslaastin pursuamia, jotka olisi tietenkin pitänyt puhdistaa märkänä mutta kiireessä ja epähuomiossa ne jotenkin jäivät. Huomasin kyllä laatoittaessa, että laasti pursui saumoista herkästi ja menin ääneen toteamaan, että täytyy ennen saumausta käydä kaikki laattojen välit läpi – eli saatoin tulla ikään kuin antaneeksi meille luvan olla kiinnittämättä tarkkaa huomiota pursuamiin. Niinpä lopulta vietin viikon lattialla hankalissa asennoissa saumoja rapsutellen. Voin kertoa, ettei saneerauslaasti ole ihan pehmeintä materiaalia, joten sain kaikki työkalut tylsiksi ja itselleni aika pahat vesikellot ja kovettumat. Huh, oli kyllä ihan järkyttävä homma mutta lopussa kiitos seisoo, sillä valmiissa lattiassa ei taida näkyä jälkeäkään saneerauslaastista, ja muutoinkin lopputulos on paljon odotettua parempi. Ehdin jo manaamaan lattian alimpaan helvettiin, mutta kun saumat sai paikoilleen, hävisivät virheetkin aika hyvin.

Laatoitusta ja laattojen välien puhdistusta

Sillä aikaa kun mä viimeistelin kodinhoitohuoneen laatoitusta, Eero ehtikin laatoittaa vessan lattian. Yhden neliömetrin lattiassa ei kauaa nokka tuhissut, ja pian saikin ryhtyä seinien kimppuun. Seinät laatoitettiin vain noin puoleenväliin ja loppuosa maalataan. Neliöihinsä nähden vietin yllättävän kauan seinien laatoituksen parissa (meniköhän siihen parikin viikonloppua ja joitain arki-iltoja), mutta tällä kertaa halusin välttää kaikki aiemmat virheet ja tehdä kaiken pikkutarkasti kunnolla. Olihan tuossa ulkonurkkia, ovismyygejä, koristelistoja ja tarkkoja suoria pystylinjoja, joissa en halunnut oikaista, ja olen kyllä lopputulokseen melkoisen tyytyväinen! Vessa on siis ottanut tosi ison harppauksen eteenpäin. Vielä pitäisi asentaa itse seinä-wc ja peittää se kotelolla, sekä tietenkin laatoittaa vielä tuo kotelo. Ja yläosa on myös maalaamatta ja kattokin puuttuu, sekä joitain sähköjäkin uupuu vielä.

Pikku vessan laatoituspuuhia. Vielä puuttuu seinä-wc:n kotelo.

Ai että tykkään kyllä laatoituksesta. Pikku tarkkaa, rauhallista eikä vaadi voimaa!

Ja arvatkaapa mitä! Sillä aikaa kuin häärin vessan parissa, on Eero veljensä kanssa saanut edistettyä puulattioita! Ihan yhtäkkiä meillä siis on melkeinpä koko kerroksessa lattiat – tämä on tooodella iso etappi meille! Vielä puuttuu yksi huone, mutta se vaikuttaa tähän astisista helpoimmalta joten lienee nopea homma (ei varmana siis ole kun näin menen sanomaan).

Niin ja ennen lattioita toki puhallettiin taas uudet eristeet lattian alle. Homma oli sama kuin viimeksi, eli Huntonin puukuitueristettä laitettiin samalla työn jaolla, eli Eero syötti pihalla paaleja silppuriin ja mä puhalsin. Koko päivä siinä taas vierähti vaikkei jäljellä ollut ”enää” kuin viitisenkymmentä neliötä. Kyllä seuraavana päivänä huusi hartiat hoosiannaa, alkoi meinaan loppuvaiheessa tuntua aika painavalta tuo puhallusputki.

Kaikki on kyllä edennyt viime aikoina ihan hirveällä vauhdilla – kerrankin joku etenee nopeammin kuin oli ajatellut. Aloitin meinaan kirjoittamaan tätä postausta sillä kärjellä, että esittelen vain vilpolan lattian, ja olin tuolloin jo hurjan täpinöissäni siitä. Sitten yhtäkkiä sain päivittää postausta milloin minkäkin asian valmistumisella, enkä kerennyt missään välissä julkaisemaan tätä. Aika positiivinen ongelma! Edessä on lomapäiviä joulun välipäivinä, ja odotukset on korkealla – mitähän kaikkea ehditään saada aikaiseksi. Tiedossa olisi vessan edistämisen lisäksi ainakin eteisen tapetointia ja loppujen kattojen tekemistä. Jalkalistoja joudutaan tovi odottelemaan mutta ehkä ikkunalistoituksia voisi alkaa miettiä aika piankin. Kellarissa on myös hieman puuhaa, jolla ei sinänsä olisi kiire, mutta tekisi vaan mieli hoitaa ne alta pois jotta saa nekin rukstittua to do -listalta…

Talo alkaa näyttää pikku hiljaa asuttavalta!

Tämä on kyllä on ollut kaikin puolin niin kummallinen vuosi, että ihan mielellään joulunkin viettää vähän eri kaavalla. Toki aattona mennään äidin ruokapöytään perinteisen kaavan mukaan, mutta isoksi osaksi muut vierailut taitaa jäädä tekemättä. Eipähän tarvitse väkisin keksiä tekemistä tylsille pyhäpäiville!

Ihanaa joulun aikaa kaikille!

Besos, Hansu

Remontti etenee: materiaalivalintoja

Remonttityömaalla ei ole tehty suuria näkyviä edistysaskelia, sillä olemme tehneet kaikenlaista pikku hommaa sekä paljon sellaista, joka ei juurikaan näy missään (kuten eristäneet välikaton IV-putkia – aikaavievä ja inhottava homma). Tosin laatoitusten kimppuun pääsimme hiljattain, ja niistä on kyllä tullut ihanan "valmis" fiilis vaihteeksi. Keskikerroksen värit ja materiaalit on hyvin pitkälle lyöty lukkoon, joten ajattelin avata hieman materiaalivalintojamme. Seinät on maalattu, joten niiden sävyt on siis lukittu, mutta kiintokalusteiden värit ja materiaalit ovat vähän vielä mietinnässä. Voipi olla, että ajatukset muuttuu heti kun ne olen tänne julkaissut…

Punaisena lankana sisustuksessa on ajattomuus, selkeys sekä tietenkin 50-luku. Emme kuitenkaan ole missään nimessä museoimassa tai palauttamassa taloa 50-luvulle, vaan tavoitteena on löytää tasapaino modernin ja retron välille. Ja koska talomme ei edes ole mikään rintamamiestalo, romanttiset kukkatapetit ja muut perinteiset rintsikkajutut ovat aikalailla pois suljettuja. Toisaalta talomme on kuitenkin aika kaukana funkkistyylistäkin, joten liiallinen pelkistäminenkään ei ehkä toimi. Tässä on siis saanut tasapainoilla vähän eri tyylien ja maailmojen välissä. Jos jokin esikuva pitäisi valita, niin ehkä sellainen löytyy ennemmin 50-luvun kerrostaloista kuin rintamamiestaloista.

Valintoja on toisinaan saanut tehdä hirveällä vauhdilla – ei sovi meikäläiselle ollenkaan, kun haluaisin rauhassa makustella aina vaihtoehtoja. Tai siis mielessäni olen kyllä tehnyt suunnitelmat hyvin pitkälle jo aika päiviä sitten, ja olen koko ajan päässäni aika monta steppiä edellä. Mutta sitten on tuo hieman myöhään heräilevä puoliso, jolla myös on sanansa sanottavana, jolloin kompromisseja on toisinaan saanut etsiä vauhdilla. Tarkkojen maalisävyjen valinnatkin iski jotenkin vähän puun takaa, sillä jotenkin pääsi yllättämään, että yhtäkkiä seinäpintoja saisi maalata ja niillä olikin oikeastaan jo kiire, jotta pääsi tekemään muita juttuja.

Oli selvää, että valtaosaan seinistä tulisi hyvin vaaleita sävyjä, sillä meidän huonekorkeus ei kuitenkaan ole mitenkään päätä huimaava, joten valoa ja avaruutta pitäisi saada korostettua. Väri ei kuitenkaan olisi missään nimessä valkoinen, sillä se olisi aivan liian kylmä, kliini, moderni ja tylsä, ja lisäksi halusimme valkoisten pattereiden ja listojen erottuvan seinistä. Hain hirveän kasan värilastuja erilaisista murretuista harmaista, ja pöydällä oli todellakin 50 shades of grey. Kuitenkin aika helposti saimme rajattua muutaman suosikin, ja melkeinpä sen kummempia miettimättä ”yleissävyksi” valikoitui greigen/lämpimän harmaa Tikkurilan Piazza. Olin haaveilluin sävystä, joka taittaisi ihan pikkupikkuriikkisen vihreään, ja en tiedä harottaako mun silmissä, mutta mun mielestä tietyssä valossa Piazza toden totta vähän ehkä näyttäisi vihertävän. Piazzaa tuli kauttaaltaan keittiöön, olohuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen, sekä yläkerran pimeämpään pohjoispuolen vieras-/työhuoneeseen. Työhuoneeseen sen sijaan halusin kunnolla väriä. Hetken harkitsin jopa tummaa, syvänvihreää Tikkurilan Vuonoa tai Nefriittiä, mutta Eeron mielestä se oli aivan liian hurja. Kompromissi löytyi puolivälistä, ja toimisto maalattiin kauttaaltaan harmaanvihreällä Serpentiinillä. Yläkerran makuuhuoneeseen puolestaan mietiskelen tällä hetkellä aavistuksen tummempaa ja lämpimämpää Ajopuuta, mutta sen valinnan aika ei ole ihan vielä. Vihreää himotuttaisi laittaa vähän joka paikkaan, ja sen kanssa saa himmailla ettei koko talosta tule vihreää, heh. Vihreän vastapainona taas haluaisin livauttaa jonnekin viinipunaista tai tumman kanervaista sävyä… Noh, ehkä johonkin sohvatyynyyn sitten joskus.

Tapeteista meistä kumpikaan ei ihan liikaa perusta, joten niitä tulee aika hillitysti. Tapetti myös tekee helposti ilmeestä aika hempeän ja romanttisen, ja sellaista emme halua. Vähän myös järkytyin, kuinka kalliita tapetit ovat… Ja että nykyajan tapetit vaativat aivan sileän seinäpinnan, ja sellaisia meillä ei ole juuri missään. Toisaalta kun lähes joka huoneessa on kivipintaa, on sitä hyvä vähän pehmentää jollain. Niinpä ajatuksena on tapetoida ylä- ja alakerran aulatilat, jolloin kiviseinistä saa vähän kuin paussin aulan läpi kulkiessa. Aulojen seinät ovat oviaukkojen myötä aika rikkonaiset, jolloin ei myöskään toivon mukaan synny hirveän hyökkäävää kuvioseinää. Tuollaisessa läpikulkutilassa myös kyllästymisen vaara on toivon mukaan vähän pienempi. Alakerran aulaan oli selvä näkemys hillityn vaaleasta, mutta kuitenkin kuviollisesta tapetista, joka jollain tapaa vähän henkisi 50-lukua. Monta hienoa, graafista 50-luvun tapettia oli ehdokkaana, mutta joku niissä kaikissa tuntu vähän tökkivän. Oli yllättävän tarkkaa, millainen olisi kuvion kontrasti, sillä suuri kontrasti tekisi tapetista levottomana ja liian pieni taas ei erottaisi kuviota ollenkaan. Ehkä tämän takia rakastuimme lähes ensisilmäyksellä Boråstapetterin Wonderland Stjärnfloriin. Se on ehkä pikkuisen modernimpi kuin muut ehdokkaamme, mutta kuitenkin art deco -henkinen ja graafisuudessaan vähän retrofiilisiäkin herättävä. Ehkä juuri siis sellainen tavoittelemamme ”midcentury modern”. Haaveilen löytäväni jostain hienon tiikkisen 50-luvun senkin eteisaulaa koristamaan, ja tapetin kanssa siitä tulisi varmasti aika maukas yhdistelmä modernia retroutta.

Toisena kontrastina kiviseiniin tulee vilpolaan 50-luvulta tuttua valeurapaneelia. Paneelin metsästys ei ollutkaan aivan helppo homma, sillä sitä ei tuntunut kovin monesta liikkeestä löytyvän (ainakin K-Rauta, Hakulan puu, ATV ja Sarokas myy jonkinlaista). Kahdessa ensin mainitussa paneelien profiili oli melko pyöristetty, ja ihastuimme ehdottomasti enemmän Sarokkaan teräväreunaiseen paneeliin. Ehkä tässäkin kohtaa se retro ja perinteinen modernilla twistillä? Sarokkaan versio vaan oli valkovahattua, ja meillä oli joka tapauksessa ajatuksena maalata paneeli, joten pintakäsittelystä oli turha maksaa. Saimme onneksi tilattua paneelia suoraan sahalta käsittelemättömänä, jolloin neliöhinta säilyi melko edullisena, vaikka ei tuollainen erikoispaneeli kyllä kovin edullista siltikään ole.

Vilpolan materiaalit on vaalean neutraaleita, mutta kaapiston väri on päättämättä. Vihreä toimisi tässäkin aika kivasti...

 

Kiviseinien pariksi tulee rutkasti aitoa puuta. Alusta asti on ollut selvää, että haluamme lattioihin aitoa puulankkua, ja puulaji saa olla perinteinen ja edullinen mänty tai kuusi. Näistä vaihtoehdoista kallistuimme mäntyyn, sillä se on edullisempaa ja aavistuksen verran kovempaa. Pintakäsittelyä ei ole ihan lyöty lukkoon, mutta vahvana ehdokkaana on lipeöinti ja vahaus. Lipeöinti vaalentaa pintaa hieman ja estää puuta kellastumasta, sekä samalla kovettaa puuta paremmin iskuja kestäväksi.

Sisäkatoistakin löytyy aimo annos aitoa puuta. Rintamamiestaloissa on suosittu perinteisesti Halltex-puukuitulevykattoja, mutta emme kumpikaan näistä ihan hirveästi perusta, vaikka ne ovatkin varsinkin akustiikan kannalta erinomaiset. Keittiöön, olohuoneeseen ja toimistoon valitsimme ajattomat, puiset helmipaneelikatot. Pienen hetken jo harkitsimme mdf-helmipaneelia, sillä hintaero oli varsin houkutteleva. Lopulta kuitenkin Sarokkaan käsittelemätön paneeli itse maalattuna tuli samanhintaiseksi kuin mdf, ja onhan aito puu nyt aivan eri planeetalta. Helmipaneeli on aika romanttinen, mutta kivipintojen kanssa yhdistelmä ei ainakaan toivottavasti ole liian hempeä. Paneelin muoto myös toivottavasti parantaa akustiikkaakin siinä missä Halltexikin. Muihin kattoihin tulee mahdollisesti simppeli, tasainen kipsilevykatto, juurikin siitä syystä ettei yleisvaikutelma olisi liian romanttinen. (Vähän kyllä pelottaa, sillä katon saumaus tulee olemaan ihan kamala homma...) Listojakin olemme jo kerenneet miettimään, ja ainakin jalkalistoissa on ajatuksena noudattaa samanlaista ”kolmiportaista” 50-luvun listoitusta jota talossa alkuperäisestikin on ollut.

Puulattian lisäksi tulee jonkin verran laattalattiaa. Vilpolaan halusimme puun sijaan laattaa, jotta lattiaa ei tarvitse varoa kurakengillä, vaan tila toimii huolettomana ”mud roomina”. Laataksi valikoitui neliskanttinen, maanläheinen lämmin harmaa vinolla ladonnalla, vaikka aluksi kovin haaveilinkin terrakotan värisestä kuviolaatasta. Ehkä tuo hieman poikkeava ladonta tuo lattiaan sitä pientä kaivattua jujua. Myös kodinhoitohuoneessa on hillitty luonnovaalea laatta, johon pientä jujua tuo laatan kuusikulmainen muoto.

Keittiöön tulee mahdollisesti valkoista laattaa perinteisessä 15x15-koossa, mutta tiililadonnalla. Ajatuksena oli että laatta nousisi vähän välitilaa korkeammalle, mutta tämä ehkä hahmottuu tarkemmin myöhemmin. Ostimme remontin alkutaipaleella Tori.fistä ison satsin valkoisia 10x30 laattoja, ja nekin voisi näyttää aika hauskalta pystyladontana. Jossain vaiheessa vähän mietin, jos niillä laatoittaisi kodinhoitohuoneen välitilan, mutta toisaalta siellä ei välttämättä ole sinänsä tarvetta laatoille, joten saapa nähdä. Mutta ainakin pikkuvessassa olisi ajatus hyödyntää noita laattoja, ja laatoittaa seinistä alaosa ja maalata yläosa. Yläosan väriehdokkaaksi on heitelty tumman sinistä, mutta sitä mietitään vielä – onkohan se ehkä kuitenkin vähän liian tumma noin pieneen tilaan?

Keittiöön murrettua vihreää, puuta ja messinkiä

 

Kiintokalusteiden suhteen moni asia on vielä avoinna, ja keittiön kanssa on soudettu ja huovattu enemmän kuin uskoisikaan. Nyt vaakakuppi on taas kallistunut mun alkuperäiseen ideaan, eli keittiön kaapit olisivat vihreät höystettynä mahdollisesti messinkisillä lanka- tai nuppivetimillä. Yläkaapit puolestaan ovat ehkä eri väriset, puunväriset tai valkoiset. Valkoinen keittiö olisi ajaton, mutta yhdistettynä muihin vaaleisiin elementteihin olisi yleisvaikutelma tosi vaalea, pliisu ja hempeä. Musta taas on aivan liian moderni. Harmaakin ehkä kävisi, mutta sekin olisi aika kylmä ja pliisu. Puunvärinen on myös hyvä ehdokas, mutta tällöin mikä puu? Kenties teak-viilu, niinkuin 50-luvulla? Se on suurena kokonaisuutena kuitenkin aika tumma ja ehkä vähän liikaa. Viilupuissa toisaalta on usein vaarana saada aikakautensa leima: 90-2000-luvuilla näkyi paljon pyökkiä ja kirsikkapuuta, 2010-luvulla tammea ja nyt tuntuu tuloillaan olevan saarni. Vihreä on tällä hetkellä pinnalla, ja on sitä ollut myös 50- ja 60-luvuilla. Olipahan ainakin yksi talon keittiöistä hernekeiton vihreä – olisi hauska tietää myös, millainen alakerran alkuperäinen keittiö on ollut. Jos keittiö on vihreä, niin kodinhoitohuoneeseen voisi puolestaan tulla niitä puunvärisiä keittiökaappeja, ja ihan vaan tammiviiluna - vähän kuin modernina tulkintana 50-luvun viiluovista. Toisaalta meille on varmaan tulossa puinen liukuovikaapisto, jolloin puunvärinen kaapisto voi olla vähän liikaa puuta...

Kodinhoitohuoneeseen vaaleita sävyjä, puuta ja ripaus mustaa

 

Muiden kiintokalusteiden värit ovat vielä enemmän auki. Vilpolaan tulee vaatekaappeja ulkovaatteille, eikä niiden väristä ole vielä oikein ajatusta. Alunperin mietin niihinkin jotain vihreän sävyä, mutta nyt en enää osaa sanoa. Yläkerran makuuhuoneen vaatekaapit haluaisin saman sävyisiksi kuin seinät, jolloin ne ikään kuin uppoaa seinään, mutta tätä ehtii vielä miettiä.

Pikkuvessaan laattaa ja isoa väripintaa

 

Pikkuvessaan haaveilin löytäväni allaskaapiksi sopivan 50-lukulaisen kaapin, johon olisin tehnyt tilaa putkille. Itse asiassa mitoiltaan sopivan löysinkin ja se olisi varmasti muokattavissa, mutta vähän on vielä epävarmaa mahtuuko se tilaan. Kaapissa kun on vetolaatikot, ja voi olla ettei ne mahdu oikein aukeamaan, ja lisäksi kaappi saisi olla sen pari senttiä leveämpi, sillä valtaosa altaista on juuri ärsyttävästi vähän liian isoja suhteessa kaappiin. Saattaa olla, että menee nikkarointihommiksi, jotta saadaan juuri oikeanlainen kaappi, tai sitten pitää vain tyytyä tavanomaiseen. Saapa nähdä...

Besos, Hansu