¡Saludos de Salamanca!

Saavuin Madridiin melko myöhään tiistai-iltana äreän taksikuskin saattelemana. Lentokone oli lähes tyhjä ja sain omia itselleni kolme istuinpaikkaa. Kerrankin olisi siis ollut tilaa nukkua kunnolla vaan eipä oikein väsyttänyt, jostain kumman syystä... Turbulenssiakin oli melko paljon, sillä Madridin sää oli myrskyinen. Vettä satoi vaakatasossa ja olipa keskelle autotietä lentänyt jonkun sateenvarjokin.

Yön vietin Hotel Barajas Plazassa, joka sijaitsee lähellä lentokenttää Barajasin "laitakaupunkialueella". Huone oli ihan viihtyisä, tosin melko kylmä ja lattia oli jäinen. Aamulla etsin jonkinsortin hipermercadon ja ostin aamupalatarvikkeita. Rahkaa teki kovasti mieli, mutta lusikoita myytiin tietenkin vain megapakkauksissa. Noh, hätä keinot keksii. Kyllä kampakin kävi hienosti lusikasta...

Kampa lusikkana. Normiaamu.

Hotkittuani aamiaisen olikin aika selvittää tie takaisin lentokentälle ja etsiä Salamancaan vievä bussi. Aluksi meinasin mennä lentokentän bussiasemalle turvallisesti taksilla, mutta respan tädin rohkaisusta uskalsin hypätä paikallisbussin kyytiin. Kyyti maksoi siis parin kympin sijasta puolitoista euroa, ja löysin perille helposti. Lippuluukkukin löytyi ja Salamancaan vievä bussikin lähes mutkattomasti. Matkakin taittui ilmoitettua nopeammin katsellen Forces spéciales-elokuvaa – ilman ääntä tai tekstejä. Päätin törsätä ja napata taksin Salamancan hotellille, mutta se maksoikin vain 4,90 €. Kaikki oli helppoa tähän asti.

Mutta voi dios mío, mikä säätäminen oli hotellille pääsemisessä. Taksi jätti talon eteen, joka ei ollenkaan näyttänyt hotellilta. Lähemmin katsottuna ovessa oli pieni summeri, jossa luki "hostal". Sitä sitten epätoivoisena painelin varmaan 10 minuuttia, kunnes tajusin että oven lukitus aukeaa sillä hetkellä kun summeria painaa eikä sen jälkeen. No blondi ja vielä Espanjassa niin mitä muuta voi odottaa. Seuraavaksi vastassa oli kapea portaikko ja mulla melkein 30 kilon matka-arkku. No ei muuta kuin raahaamaan askel kerrallaan, kunnes pääsin lukitulle ovelle, jossa luki "mikäli sinulla on varaus hotelliin, olet saanut tekstiviestitse toimintaohjeet". No enpäs ole saanut. Soitin johonkin puhelinnumeroon ja olin liian väsynyt ja epätoivoinen puhuakseni espanjaa. Kerkesin kysyä "do you speak English" ja tyyppi löi luurin korvaan. Eipä auttanut muu kuin yrittää uudestaan espanjaksi ja sainkin palvelua. Viiden minuutin päästä joku nainen tuli avaamaan oven ja näytti huoneen. Huh. Nyt möllöttelen ja kerään voimia huomiseen asunnon hakuun. Kieli ei tänään suju edes sitä vertaa kuin eilen, väsymys tekee tehtävänsä. Pienen kävelyn tein kaupungissa ja ihastuin heti.

Plaza mayor

Päivän bongaukset: Hypermarketissa halvin viinipullo maksoi 1,59 €, oi miksi Suomessa maksaa lasillinen 8 euroa? Madridin hotellin lähellä oli katu nimeltä Calle Helsinki, Suomi mainittu, torilla tavataan!

Päivän sana: morriña kaivertaa kovin, mutta onneksi netti helpottaa ikävää. Tosin wifiin päästäkseen on pitänyt selvittää monta contraseñaa.

Plaza mayor

Osana espanjan kurssia kirjoittelen tästä lähtien Espanjaa käsittelevistä postauksista lyhyen käännöksen, joista kieltä osaamattomien ei tarvitse välittää.

Ayer llegué a Madrid, la ciudad muy lluviosa y ventosa. El taxista y la vendedora eran muy antipáticos, entonces mi primera experiencia del servicio al cliente español es lo que esperaba. Al menos me gustó el hotel pero era un poco frió. Por la mañana viajé a Salamanca en autobús y todo fue bien. Pero la puerta del hotel estaba cerrada. Llamé a la recepción y traté de hablar inglés. ¡La recepcionista me colgó el teléfono! Finalmente tuve la oportunidad a decir mi asunto – en español – y la recepcionista abrió la puerta. Otra vez mal servicio, creo que voy a acostumbrarme pronto. Ahora estoy muy cansada pero salí de paseo... y ya me encanta la ciudad. Es increíble qué bonita sea!

Besos, Hansu