torstai 4. tammikuuta 2018

Katsaus vuoteen 2017

Onnellista uutta vuotta 2018! Itselläni vuosi on alkanut kurjimmissa mahdollisissa merkeissä, mutta toisaalta eipä vuosi voi tästä kuin parantua. Ennen kuin voi suunnata uusiin seikkailuihin, on perinteisen vuosikatsauksen aika. Miltäs siis vuosi 2017 näyttikään?

Tammikuu
otettiin vastaan astetta erikoisemmin, nimittäin vierailemalla arkkipiispan talossa, jossa on perinteisesti järjestetty uuden vuoden vastaanotto. Talo oli täynnä hienosti pukeutuneita keski-iän paremmalla puolella olevia herroja ja rouvia, joten meidän poppoo tavallisissa vaatteissa erottui hieman joukosta. Olimme toimittajille ilmeisesti helposti lähestyttävä kohde ja pääsimme kertomaan fiiliksiämme Turun Sanomiin ison kuvan kera!
Alkuvuodesta fiilisteltiin pikkuhiljaa valmistuvaa kämppää. Pääsin esittelemään blogin puolella kylppärin, vaikka sielä puuttuikin vielä yhtä sun toista... Pitäisikin tehdä päivityspostaus muutamista uusista jutuista kylppärissä (ja muuallakin). Yläkertaan puolestaan saatiin meikkipiironki, jonka klaffiominaisuus on kyllä osoittautunut tosi näppäräksi.
Tammikuussa lievittyi myös pitkään vaivannut työnhakustressi, kun pääsin aloittamaan osa-aikaisena eräässä työpaikassa markkinoinnin parissa. Tehtävässä pääsin yhdistelemään melko monipuolisesti eri osaamisalueitani, joten olin hommasta enemmän kuin innoissani. 



Helmikuussa
yritin opiskella ahkerasti, sillä osa-aikatyön rinnalla opiskelu oli mukavaa vastapainoa. Opiskelin persoonallisuuspsykologiaa sekä espanjaa (jälleen kerran). Remppapuolella jatkettiin pikkueteisen parissa. Helsingissäkin kävin pyörähtämässä tyttöporukalla. Aurinko paistoi ja fiilis oli seesteinen. Töissä oli hyvä meininki ja työparini kanssa hommat sujuivat. Samalla kuitenkin stressasi hirveästi työn jatko. Vaikka lähipiiri vakuutteli, että osaamistani arvostetaan työpaikallani varmasti, kielsi pieni ääni päässäni tuudittautumasta mihinkään.

Maaliskuussa
tuli tehtyä kaksikin viikonloppureissua pääkaupunkiseudulle. Ensin Eeron veljen nelikymppisille Vantaalle ja sen jälkeen vielä Helsinkiin käyttämään vanhaksi menevä hotellilahjakortti. Reissu sisälsi korealaista ruokaa, sushibuffettia ja vierailun salakapakassa! Peppi puolestaan oli harvinaisen huomionkipeä, ja osoitti tylsistymistään kaikenmaailman koiruuksilla. Pepin alteregot Houndini ja Perkule Koirot kävivät tiuhaan kylässä, ja milloin kyytiä saivat mun salihanskat ja milloin laitettiin alusvaateosasto uusiksi.
Kuun loppupuolella aavistukseni kävi toteen ja työni päättyi. Juuri kun melkein uskalsin rentoutua töissä, niin sain ilmoituksen ettei työni jatku vaikka työpanokseeni oltiinkin tyytyväisiä. Syyt olivat hieman epäselviä, mutta koin tilanteen niin, ettei mua alun alkaenkaan ollut haluttu tekemään kuin eräs pienempi projekti ja että firman odotukset eivät aivan kohdanneet sen kanssa mitä he olivat viestineet. Harmillista, mutta olipahan opettavainen kokemus monessakin mielessä.

Huhtikuussa
esittelin uuden hiuskuontalon, joka lyheni ainakin 20-senttiä. Jouduinpa käymään korjauskierroksellakin, kun en ollut ensimmäiseen leikkauskertaan aivan tyytyväinen. Enpähän ole taaskaan käynyt kampaajalla tuon episodin jälkeen, ja kuontalo on jo lähes yhtä pitkä...
Huhtikuussa esittelin myös vihdoin rempatun keittiön, ja muutoinkin remontti otti harppauksia eteenpäin. Pääsiäisenä saimme yhtäkkiä tehtyä kaiteet portaisiin, eikä enää tarvinnut pelätä henkensä puolesta kun unenpöpperöisenä könysi portaita alas.
Huhtikuussa oli myös edestakaisin sahaava hullu sää, eikä kevät meinannut millään tulla. Vappunakin satoi vielä aamulla lunta ja iltapäivällä paistoi aurinko. Vappupäivän piknikillä olikin aurinkoinen t-paitakeli! Vietimme porukalla viimeistä monipäiväistä opiskelijavappua (never say never...), joka oli ikimuistoinen. Vappusitsit, akateemisen mölkyn maailmanmestaruuskisat, pomppulinna, sumopainia, standuppia... 



Toukokuussa
saimme kutsun vierailla Tuomiokirkon tornissa, mikä oli varsin huikea vierailu. Muistelen tuota visiittiä vähän väliä kun kuljen kirkon ohi.
Toukokuussa järjestelin myös aarteenmetsästystä Eerolle. Meillä on jo lähestulkoon muodostunut tavaksi piilottaa lahja johonkin ja tehdä toiselle erilaisia vihjeitä, joita seuraamalla paketti lopulta löytyy. Jotta pääsin toteuttamaan aarteenmetsästyksen pyhäpäivänä helatorstaina, oli Eero lähetettävä jonnekin asioille. Eero päätti kipaista Lietoon viemään ylimääräistä roinaa rempan jäljiltä. Autoin lastaamaan auton, ja sillä välin tuuli oli paiskannut ulko-oven kiinni. Eipä siinä sitten auttanut kuin nauttia auringosta ja selailla mainoslehtisiä. Olipahan aikaa suunnitella hyviä pulmia aarteenmetsästykseen!
Loppukuusta juuri ennen reissuun lähtöä kuulin saaneeni erään sijaisuuden kesän ajaksi. Melko hyvillä mielin sain siis suunnata kohti Venetsiaa. Venetsiaanhan emme toki jääneet, vaan yön pimeydessä ajoimme pikkuruisella Fiat500:lla harmaahapsisen Marion luo, josta matka jatkui heti aamulla kohti Slovenian Blediä. Tietysti tuijotimme liiaksi navigaattoria, ja koukkasimme 20 km Itävallan kautta, niin että saimme tuntuvat sakot maassa luvatta ajamisesta.

Kesäkuu
oli varsin tapahtumarikas. Alkukuusta reissu jatkui yhä Sloveniassa ja Kroatissa, sekä lopuksi vielä parin päivän verran Venetsiassa. Reissun parhaita paloja oli muun muassa vuoristoseikkailu, rappioromanttinen Rovinj, visiitti viinitilalla ja tunnelmallinen Piran. Heti Suomeen paluun jälkeen koitti maanantaina työpäivä. Sainkin melkoisen päänsäryn ensimmäisenä päivänä kaikesta uudesta. Henkilö, jota mun oli tarkoitus sijaistaa, oli töissä enää neljä päivää. Siinä ajassa piti sitten opetella vaikka ja mitä, mutta lopulta kaikki meni hyvin. Jatkoin monia keskeneräisiä projekteja, joiden kanssa kartalle pääsyssä sai välillä olla melkoinen salapoliisi.
Kaiken lisäksi ensimmäisen työviikon päätteeksi meillä oli vihdoin kauan odotetut tuparit. Tokihan moni juttu oli kämpässä vielä kesken, mutta saimmepahan raksittua edes tuparit pois päiväjärjestyksestä.
Loppukuusta koitti juhannus, jota lähdimme viettämään edellisvuoden tavoin ystäväni mökille Jaalaan. Talviturkki tuli heitettyä 15-asteisessa järvessä, ja mökkiolympialaiset piti lämpimänä kylmässä säässä. Juhlinnat jäivät meidän osalta varsin lyhyeksi, sillä palasimme jo seuraavana iltana Turkuun, kun Eerolla koitti heti alkuviikosta ensimmäinen ulkomaille suuntautuva työmatka ja itsekin olin melkolailla levon tarpeessa.


Heinäkuussa
huhkittiin pation rakennuksen kimpussa, vaikka välillä saikin heittää juhlatamineet päälle kun Eeron veljenpoika pääsi ripille. Kaikinpuolin kuukausi oli täynnä puutarhamyymälöiden koluamista, istutuspuuhia ja kivien katselua sillä silmällä. Hakipa Eero yliopiston metsästäkin erään kivenjärkäleen nurkkakiveksi... Tehtiinpä myös reissu Raumalle, kun haimme sieltä penkin patiolle. Olihan ihan hauska reissu, vaikka rahallisesti ei lopulta kannattanutkaan. Kylmästä ja sateisesta kelistä huolimatta patiolla ehdittiin onneksi grillata aika monet kerrat!
Heinäkuuhun mahtui myös miljoonayleisön kerännyt Tall Ship Races sekä veneretki Kuusiston linnanraunioille. Olemme pienen ikuisuuden pohtineet veneretkeä äidin miesystävän veneellä, mutta tällaisina maakrapuina kahdestaan emme ole sitä rohjenneet lainaan ottaa, varsinkin kun veneessä on aina milloin mitäkin vikaa... Niinpä siinä nytkin loppui öljy kesken kaiken, mutta selvisimme sentään takaisin rantaan.

Elokuussa
oli vihdoin aikaa käydä myös luonnonhelmassa samoilemassa. Kävimme tekemässä lyhyet päivävaellukset Iso-Melkuttimella sekä Suomen luonnonpäivänä Teijolla. Iso-Melkuttimen retki jäi mieleen kovasta nälästä, sillä loppujen lopuksi jäimme kokonaan ilman murkinaa vaikka reissun tarkoituksena oli ennemminkin herkutella kuin kävellä. 
Terroriteko järkytti lintukodossa, ja teki mieli keskittyä kotoiluun ja muuhun mukavaan. Lähdimme mökille pakoon uutisia ja somea. Sienimetsässäkin kävimme, vaikka saalis jäikin melko laihaksi.

Syyskuussa
saatiin nauttia vielä intiaanikesän lämmöstä, juuri sopivasti kun vuokrasimme Låna-veneen ystäväni syntymäpäiväksi. Veneretki oli kyllä ikimuistoinen, yksi vuoden parhaimpia kokemuksia. Intiaanikesän ansiosta ehdimme kuin ehdimmekin vielä grillata porukalla uudella patiolla ja samalla vihkiä pation käyttöön. Kuun lopussa päättyi sijaisuusrupeamani, ja oli jälleen aika ihmetellä, millekä sitä seuraavaksi alkaisi.



Lokakuussa
ryhdyttiin vegaaneiksi ja kuu meni aikalailla ruokakuvia napsiessa ja muutoinkin syömisiä miettiessä. Lopulta vegaanius ei jäänytkään vain kuukauden mittaiseksi kitumiseksi ja kokeiluksi, vaan edelleen noudatan kasvisruokavaliota – tosin rennolla otteella. Lokakuussa opiskelin myös omaksi ilokseni evoluutiopsykologiaa, hurjan mielenkiintoista!

Marraskuussa
täytin vuosia ja käynnistyi armon vuosi ennen sitä maagista kolmeakymppiä. Peppi puolestaan täytti pyöreät 10 vuotta, vaan meno ei ole paljoa hidastunut. Tosin raukka joutui nisäkasvaimen leikkaukseen, mikä ainakin hetkeksi pakotti pienen ottamaan rennommin.
Eeron työmatkan myötä ehdimme myös visiitille Lontooseen. Jotenkin jännitti kohtuuttomasti yksin Lontooseen meno. On se nyt kumma kun sitä on ominpäiten selvitty Kiinaan ja Espanjaan, mutta sitten jännitän Lontoota jossa kuitenkin pärjää kolmannella kotimaisella. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja reissu oli kiva, vaikka kaupunki itsessään olikin ehkä pieni pettymys.

Joulukuussa
juhlittiin Suomen 100-vuotissyntymäpäivää teemaleivoksin ja muiden herkkujen kera sekä ihmettelemällä Turun linnan valotaideteosta. Muutoin kuu meni supernopeasti puuhastellen joulujuttuja ja viimeistellen työprojekteja. Lopulta sain kuin sainkin jouluhössötykset ajoissa valmiiksi niin, että aatonaattona sai jo rentoutua ja aattona ehdimme ensimmäistä kertaa jopa joulurauhan julistukseen. Jouluaatto sujui samaan tapaan kuin viime vuonna: vallattomia vanhuksia sai vahtia ettei ne jatkuvasti syötä Pepille herkkuja, Peppi ei meinannut pysyä karvoissaan pakettimeren keskellä ja mahat oli pinkeänä juhlapöydän antimia. Vuoden viimeiset päivät kuluikin hieman erilaisissa merkeissä suuren surun keskellä, kun rakas isäni menehtyi äkillisesti joulupäivän yönä.

Niin hyvässä kuin pahassakin vuosi oli unohtumaton. Positiivisiin asioihin keskittyen vuosi 2017 jää muistoihin remontin loppuun saamisesta, opiskelijakarkeloiden päättymisestä, huikeista veneretkistä, puutarhahommista, kahdesta hienosta työkokemuksesta, Slovenian ja Kroatian reissuista, vegaaniudesta, Lontoon minilomasta sekä yrittäjyydestä. Tervetuloa vuosi 2018! Hieman kyllä jännittää mitä tuot mukanasi...

Un resumen del año pasado, feliz año nuevo! 

Besos, Hansu

2 kommenttia:

  1. Moi, olisi kiva kuulla kokemuksiasi mustista hanoista kylpyhuoneessa - ovatko toimineet, onko kuluminen tai veden kalkki näkynyt? Kiitos etukäteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on miljoona remonttipostausta työn alla ja tarkoituksena oli myös vilautella kylppärin yksityiskohtia, niin voin siinä samassa kertoilla! Mutta yleisesti ottaen on toiminut yllättävän hyvin. Suihkuun tietysti helpoiten kertyy kalkkijämiä, mutta säännöllisellä puhdistuksella ei ole päässyt pinttymään. Hanojen kanssa ei ollut mitään ongelmaa! :)

      Poista

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...