Remontti etenee: valmis kodinhoitohuone

Uudessa kodissa alkaa vihdoin olla aika paljonkin valmiita (tai ainakin lähes valmiita) nurkkia ja jopa toiminnallisuuksia. Kodinhoitohuone on meinaan ollut jo melko pitkään valmis, ja on helpottanut elämää aika paljon, sillä se on toiminut taukotilana, keittiönä ja jopa työtilana. Postauksen teko vaan on odotellut tovin kuvia, sillä tilassa on valinnut melkoinen kaaos, kun kaikki toiminnot ja tavaran säilytys on ollut keskitettynä kodariin. Nyt alkaa muitakin nurkkia valmistumaan kovaa tahtia, joten ollaan saatu vihdoin vähän siivottua paikkoja ja pääsin napsimaan kuvia.

Kodinhoitohuone on ollut passeli keittiö siirreltävän induktiokeittolevyn ansiosta, jonka ostimme parilla kympillä Ikeasta jo rempan alkutaipaleella. Vanhasta keittiöstä säästimme pienen jenkkijääkaapin, jota on rahdattu kerroksesta toiseen sitä mukaan, kun remppakeittiötämme on jouduttu siirtelemään. Näillä on pärjännyt aika pitkälle. Alkuvuodesta saimme toimivat vesihanatkin sekä kellarin saunaan että kodinhoitohuoneeseen, ja niitä oli kyllä jo kaivattu – ei enää suihkun kanssa luttaamista tiskatessa tai pensseleitä pestessä (saatika ulkona vesipostin kanssa läträämistä!). Pistorasiat puolestaan ovat olleet jo pitkään toiminnassa, vaikka muissa tiloissa rasioita ja kytkentöjä saatiin odottaa aika kauan. Pesukone ja kuivausrumpukin ovat vihdoin paikoillaan – pesukonettakin saatiin odotella kuukausia. Elämisen ja muuttamisen edellytykset alkavat siis olla kohdillaan, vielä kun sen vessan vain saisi kuntoon. Onneksi sekin on vihdoin edistynyt aika mukavasti.

Taannoin esittelin materiaalivalintoja, mutta kodinhoitohuoneesta tuli lopulta melkolailla täysin eri näköinen kuin mitä oli suunnitelmana. Oli aika lailla itsellemmekin yllätys, millainen siitä nyt sitten lopulta tuli. Budjetti kalusteiden suhteen oli hyvin niukka, ja kalusteet oli päätetty hankkia Ikeasta. Ikeassa olikin ihan täydelliset tammikuvioiset ovet, joiden mukaan seinät ja muut pinnat on valittu. Tilahan on hyvin vaalea, ja kiviseinien ja laattalattian myötä vähän kylmä, joten isojen puupintojen oli tarkoitus tuoda tilaan lämpöä. Tasot puolestaan oli tarkoitus olla edullisinta valkoista laminaattia, jottei niitä tarvitsi sen kummemmin varoa, ja valkoinen olisi hyvä vastinpari puunväriselle kaapistolle ja toisaalta erottuisi harmaasta seinästä. Toinen puoli kaapistosta on putkiston takia erikoissyvä (n.70cm normaalin 60cm sijaan), joten senkin puolesta edullinen laminaattitaso olisi hyvä valinta – leveistä ns. baaritasoista kun saa helposti pulittaa tosi pitkän pennin. Allas puolestaan saisi olla valkoinen, sillä sellaista tuskin koskaan tultaisiin näkemään keittiössä mustikka- ym tahrojen takia. Mustat nuppivetimet ja musta hana puolestaan toisi kokonaisuuteen vähän ryhtiä. Tilan toiseen päätyyn puolestaan oli tarkoitus tulla säilytystilaa ihan vain Sovella-kiskohyllyjen muodossa (näitä meiltä löytyy runsaasti valmiina), ja kokonaisuus peitettäisiin puurimoista tehdyllä liukuovella. Alkuperäinen suunnitelma siis näytti kutakuinkin tältä (kaappien kokoonpano on suuntaa-antava, kuvastahan puuttuu pesukoneet ym):

Havainnekuvia rimaliukuovesta (kuvat Pinterestistä)

Noh, suunnitelmasta toteutui oikeastaan ainoastaan tuo musta hana – koska korona, mikäs muukaan. Sekä tietysti budjetti ja aikataulu. Ikealla on ollut koronan takia todella pahoja toimitusvaikeuksia. Lähes kaikki on loppu, eikä monen tuotteen kohdalla ole pienintäkään tietoa, milloin lisää on tulossa. Joten mm. ne meidän haikailemat tammikuvioiset keittiön ovet myytiin loppuun nenän edestä, ja ilmeisesti toimitusvaikeuksien takia koko mallisto päätettiin poistaa. Suunnitelmat meni siis lennossa uusiksi. Katselimme varavaihtoehtoja, ja niiden kohdalla oli myös vakavia toimitusongelmia, joten noin kahden minuutin miettimisellä otimme ne ovet, joita oli saatavilla. Eli valinta kääntyi yllättäen perusvalkoisiin oviin, joiden kaveriksi valittiin puuvetimet tuomaan sitä kaivattua lämpöä. Vähän kuin heräteostoksena tulikin sitten ostettua koko kodinhoitohuone kerralla, kun iski pieni paniikki saataisiinko muuten yhtään mitään. Uudenvuoden aatosta tulikin vähän erilainen, sillä oli tarkoitus vain käydä tiedustelemassa tilannetta, ja yhtäkkiä vietimme Ikeassa tuntitolkulla ensin keittiömyyjän kanssa tilannetta sumplien ja sen jälkeen koko kodarin varastosta poimien. Joulun pyhien jälkeen kodari sitten olikin jo yhtäkkiä aika pitkälle pystyssä.

Valkoisten kaappien vastapainona tason oli sitten oltava puusta tai ainakin puujäljitelmästä, jottei kokonaisuus olisi ihan kylmä ja valkoinen. Koska Levy-Jaatikin veti vesiperän ja budjetti oli jo lähes käytetty, sai tasoiksikin kelvata se, mitä tällä kertaa löytyisi Bauhausista edullisimmin erikoisleveänä. Siellä komeili 80 cm leveää tammitasoa niin edulliseen hintaan, että jopa tuo 40 cm leveän kaapiston osan taso tehtiin tuosta 80 cm leveästä tasosta puoliksi sahaamalla, sillä se oli edullisempaa kuin ne perus 60 cm leveät tasot, makes sense. Koska erikoisleveää kalustelevyäkään ei löytynyt valmiina juuri oikean sävyisenä valkoisena, päädyimme lennossa tekemään vesiputoustason kummallekin puolelle – saataisiinpahan sittenkin enemmän puupintaa.

Silmä ei ole vieläkään oikein tottunut tuohon jokseenkin moderniin, melko kirjavaan pintaan, mutta nyt on mentävä näillä mitä saa ilman kuukausien odottelua – ja mihin on varaa. Tulihan tuostakin kokonaisuudesta ihan kiva, vaikka onkin ihan tyystin erilainen mitä suunniteltiin. Vielä puuttuu joitain pieniä yksityiskohtia ja huoneen toisen päädyn säilytystila on myös vähän vaiheessa. Säilytysratkaisu tehdään nyt ainakin tähän hätään Tori.fistä käytettynä ostetuista vaatekaapeista, joiden rungot on nyt tällä hetkellä häiritsevästi eri sävyä tasojen kanssa, joten täytyy nyt miettiä minkälaiset ovet niihin tulee ja mitä niille tehdään. Toistaiseksi meidän vaatesäilytys on kokonaan kodarin varassa ja tila toimii toistaiseksi myös työpisteenä. Sitä mukaa kuin loput talosta valmistuu, saanee taas miettiä kodinhoitohuoneen toimintoja vähän uudestaan.

Pitkulainen tila kumpaankin suuntaan: keittiö ja kodinhoitohuone toisessa päädyssä, työtila toisessa

Itse asiassa keittiön valmistuminenkaan ei ole enää kaukana. Kodarin valmistumisella oli kiire, sillä ajatuksena oli elää sen varassa jonkin aikaa ja rakentaa keittiötä kaikessa rauhassa ilman samanlaista kiirettä. Noh, iski kuitenkin paniikki siitä, josko korona laittaisi taas kapuloita rattaisiin, joten keittiö laitettiin tilaukseen heti kun vain uskalsimme olla varmoja, että ehtisimme tehdä lattian käsittelyn ennen sen saapumista. Keittiötilaus saapui sovitusti pari viikkoa tilauksesta noin kuukausi sitten, ja nyt keittiö onkin ihan yhtäkkiä jo tosi pitkällä pystyssä, sillä eihän sitä malttanut pitää näppejään irti sen kasaamisesta, vaikka tarkoitus oli kylläkin keskittyä täysillä vessaprojektin valmiiksi saamiseen… Keittiö tuntuu nyt kuitenkin edistyvän vauhdilla, joten kodinhoitohuoneen virka keittiönä taisi jäädä odotettua lyhemmäksi – näillä näkymin saamme ihan kohta alkaa kantamaan keittiötavaroita suoraan kaappeihin. Muutto odottaa siis jo ihan nurkan takana! 

Besos, Hansu

Remppa etenee: kattoja, listoja ja vessamurhetta

Jee paljon on taas tapahtunut sitten viime remppapäivityksen! Vaikkakin osittain ehkä vähän eri asioita, mitä oli suunniteltu tapahtuvan… Yksi suurimmista edistysaskelista on, että lattiat ovat kokonaisuudessaan valmiit ja käsiteltykin. Lattiathan saatiin naputeltua paikoilleen ennen joulua, mutta välissä puuhailimme sisäkattojen parissa, ennen kuin pääsimme viimeistelemään lattiat, jotteivat valmiit pinnat sotkeentuisi kattotouhuista. Ennen lattioiden käsittelyä piti tietysti siivota tilat kaikesta roinasta ja suojapahveista, sekä imuroida varmaan kymmeneen kertaan. Oli kyllä melkoinen fiilis nähdä koko keskikerros pitkästä aikaa tyhjänä ja avarana – tai siis eihän se ole tainnut olla tyhjä vielä kertaakaan, kun koko ajan on ollut saha ja muita työkaluja, joita on siirrelty sinne tänne pois tieltä, ja peitelty lattioita pahveilla sitä mukaa kun ne valmistuivat.

Kylläpäs avartui kun siivosi!

Siivouksessa oli melkoinen urakka ja sai pelata melkoista tavaratetristä. Itse puulattioiden käsittelyssä vierähti kuivumisaikoineen useampi päivä, mutta muutoin homma oli kyllä mukavan leppoisaa. Piti vain tarkkaan suunnitella urakka niin, että muistaa sulkea ikkunat ja ottaa raksavalot irti sitä mukaa kun työ aina eteni. (Olisi ollut tosi kätevää, jos kattovalot olisi jo toiminnassa, mutta sähkömies on kovin kiireinen.) Lattiat siis ensin hiottiin kevyesti ja lipeöitiin kertaalleen. Tämän jälkeen lattiat hangattiin karhunkielellä, jotta lipeästä jäänyt kalkki irtoasi, ja imuroitiin. Sitten lattiat vielä öljyvahattiin pariin otteeseen ja välissä vielä hiottiin kevyesti. Ja nyt kelpaa tassutella! Nämä on näitä toisenlaisia etappeja: ensin sai vaihtaa turvakengät Crocseihin ja nyt pelkkiin sukkiin.

Toinen iso saavutus on, että meillä on sisäkatot joka huoneessa! Se olikin odotettua isompi ponnistus se! Keittiössä, olohuoneessa ja työhuoneessahan on siis helmipaneelikatto, joka saatiin valmiiksi ja maalattuakin jo ajat sitten. Romanttisen paneelin vastapainoksi siis halusimme loppuihin huoneisiin sileän katon. Kodarin kattoa vähän arvottiin, ja hetken aikaa sen piti myös olla helmipaneelia, mutta koska se oli jatkuvasti loppu, tuli sinnekin lopulta tasainen katto. Onhan tuo myös aika moninkertaisesti halvempi kuin paneelikatto, ja tässä vaiheessa projektia rahan säästö edes jossain on todella tarpeen. Tasainen katto toteutettiin kipsilevyistä. Jännitin eniten levyjen saumausta, mutta kyllä se levyjen kattoon saaminen olikin se jännittävin ja suuritöisin vaihe.

Kattojen levytystä, saumausta, hiontaa ja maalausta

Vuokrasimme hommaan levyhissin, sillä käsivoimin ei noiden 2,5x1,2-metristen levyjen kattoon saaminen onnistuisi. Hissiä odoteltiin ensin joku viikko, ja lopulta saamamme härveli oli aivan hirveä rohmelo. Levyt keikkuivat ja notkuivat sen varassa ihan miten sattuu, ja lopulta askartelimmekin hissiin puukehikon apuun. Hissi ei laskeutunut kovin alas, joten aika ylös joutui painavat levyt nostamaan – ja käytännössä käsivoimin vääntämään kattoon, hississä kun ei sen kummempaa avustinta ollut. Eikä sen puolen jarruakaan, vaan yksi henkilö tarvittiin aina roikkumaan hissin ratissa, jottei levy rämähtäisi alas. Melkoinen show siis. Kirosanat lensivät ja käsivarsia hapotti, mutta lopulta levyt oli katossa parissa päivässä. Vaikka sehän oli vasta projektin ensimmäinen vaihe. 

Kattoprojektissa oli monta järkyttävän stressaavaa vaihetta

Valaisinten reijät päätettiin tehdä vasta katon levytyksen jälkeen, sillä niiden mittailu peilikuvana levyihin tuntui aivan liian aikaavievältä verraten siihen, että valaisinten paikat oli jo merkittynä paperille. Mutta hyi olkoon, että sai kuumotella osuuko reijät sittenkään kohdilleen! Itsehän seurasin toimintaa vain sivusta ja ojentelin työvälineitä kuin mikäkin leikkaussalin avustaja, ja silti urheilukello näytti stressitasoksi 93/100. Ensimmäinen reikä meni maaliin, mutta toinen ja kolmas reikä olikin tuskallisia. Levyjä kiinnitellessä oli extempore tullut laitettua lisää puuta tueksi, ja siinä hötäkässä oli sitten unohtunut ne valaisinten paikat. Niinpä levyyn reikää poratessa vastassa olikin ruuveja ja puuta, joiden poistamiseksi lensi kyllä ärräpäitä – niitä kun ei voinut väkivallalla ja kuppiporalla noi vain rei’ittää, sillä alla oli tietysti ne valaisinten johdot, joita ei saanut vahingoittaa. Yksi johto ottikin lopulta vähän osumaa itseensä, mutta täytyy toivoa, että siitä vielä toimiva peli saadaan. Onneksi sentään loput reijät osuivat kohdilleen eikä alta löytynyt enää yllätyksiä.  

Sitten vuorossa olikin saumaus, joka ei ole mitään helppoa puuhaa seinässäkään saati sitten niskat väärinpäin kiipeillen katossa korkeanpaikankammoisena. Eero sitten lopulta pidempänä hoiti suurimman osan saumauksista, ja parin saumaus- ja hiontakierroksen jälkeen niistä tuli ihan kelvolliset. Harvemmin sitä kuitenkaan kattoa tulee tuijoteltua etenkään vinossa valossa. Maalauskin sujui Eerolta aika sukkelaan, joten omalta osaltani kattoprojekti olikin paljon odotettua helpompi ja nopeampi, heh.

Nopeana pikku ”välipalahommana” tuli laitettua ikkunoihin listat. Ai että kerrankin joku asia oli helppoa ja nopeaa – ja sanovat vielä että listoitus jiirikulmineen on vaikeaa! Kertaheitolla tulikin niin paljon valmiimman näköistä, että sormet syyhysivät jo päästä kattolistojen pariin. Niiden valinta ei kyllä ollut helpoimmasta päästä, sillä talossa ei ollut jäljellä alkuperäisiä kattolistoja joista voisi ottaa mallia. Ja kun vihdoin saimme päätöksen tehtyä, ei niitä listoja ollutkaan saatavilla, joten uusia päätöksiä tehtiin taas lennossa. Aika hyvin lopulta onnistuivat kattolistatkin, vaikka tuottihan ne vinot seinät ja jiirikulmat jonkin verran päänvaivaa ja kirosanoja.

Keittiöön ja olohuoneeseen tuli isompaa ja koristeellisempaa listaa, sillä isoina tiloina listat saivat olla vähän näyttävämmät. Työhuoneeseen sen sijaan tuli kapeaa, perinteistä varjolistaa, sillä siellä oli rajoittavana tekijänä korkea komero, eikä tila muutenkaan ole järin suuri. Kodinhoitohuoneeseen puolestaan tuli ”jotain siltä väliltä” eli melko perinteistä kaarevaa kattolistaa, jossa on kuitenkin hyvin pieni eleetön koristeraita. Samaa listaa on tarkoitus tulla myös eteistiloihin, mutta koska seinien parissa on pikku puuhaa vielä, saavat kattolistat odottaa.

Jalkalistat puolestaan tilattiin puuvalmiina sahalta. Alkuperäisen kaltaisia jalkalistoja ei noin vain ollut saatavilla muuta kuin perinnelistamallistoista melko korkeaan hintaan. Löysin kuitenkin Taloon.comista melko vastaavaa listaa, Siparilan Vanaa, mutta sitä ei saanut oikein mistään kivijalkamyymälöistä. Sarokas kuitenkin pelasti taas, ja saimme tilattua listoja suoraan sahalta ilman turhia pintakäsittelyitä. Me kun halusimme joka tapauksessa maalata listat samalla puolihimmeällä täysvalkoisella maalilla kuin muutkin listat. Myös kattolistat maalasin kaikki ennen asennusta, vaikka ne olikin valmiiksi valkoisia, sillä se perus maalarinvalkoinen on vaan helposti tosi keltainen ja muutenkin vähän ”teollisen” näköinen. Jalkalistat odottavat vielä isolta osin maalausta ja asennusta, mutta kodarissa on jo listoituksetkin lähestulkoon valmiit.

Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt kuin Strömssössä. Vaikka wc-projekti oli prioriteettilistan kärjessä, se ei ole edistynyt yli kuukaudessa hirveästi mitenkään. Laatoituksen jälkeen oli tarkoitus vain nostaa seinä-wc paikoilleen ja rakentaa sille kotelo, joka vielä laatoitetaan. Vaan eihän se seinä-wc mennyt enää paikoilleen! Se oli tarkkaan mitoitettu, ja kun sitten vesieristäjän kehoituksesta laatoitimme kotelon sisään piiloon jäävät seinät ”varmuuden vuoksi”, ei wc enää mahtunut paikoilleen, koska sen tila oli nyt pienentynyt laatan verran. Tietysti. Alkoi näyttää siltä, että joudumme vielä piikkaamaan tuoreet laatoitukset irti. Halusimme kuitenkin kysyä putkimieheltä, josko hän keksisi jonkun keinon, millä voisi väistää sen, että viemäri oli nyt noin sentin verran väärässä kohdassa.

Tuli kuitenkin joulu, ja lopulta odottelimme putkimiehen käyntiä kuukauden, ja projekti tietenkin seisoi. Hän sitten totesi, ettei ole turvallista tehdä mitään kikkailuja viemärinsiirtomuhvilla, vaan helpointa olisi vaihtaa lattiassa olevaan viemäriin uusi kulma. Tämä edellytti lattiasta parin laatan irrottamista ja vesieristeen rikkomista. Pakkohan se oli sitten tehdä, vaikka melkein itku meinasi tulla kun katsoin vaivalla nätisti laatoitettua lattiaa, jossa nyt ammotti reikä. Reikä kuitenkin jää piiloon koteloon, ja saatiin vesitiiviiksi hartsivalulla, jonka siistin vielä saumalaastilla (vaikkei se mihinkään näykään). Taas piti tietysti hyppyyttää vesieristäjääkin siinä välissä – tulee kalliiksi mokoma seinä-wc.
Vihdoin pääsimme sovittelemaan wc:tä uudelleen paikoilleen, ja on kyllä sen verran kompleksinen laitos, ettei asennus vieläkään mennyt ihan maaliin. Joka ikisessä vaiheessa tuntuu tökkäävän jokin, joka vaatii pitkän mietintäprosessin ja pahimillaan purkamista ja uudelleen rakentamista. Välissä on pitänyt jo tilata uusia osiakin, ja tottahan toki osan postikulut triplasivat koko osan hinnan. Argh! No mutta jos nyt sitten vihdoin pikkuhiljaa etenisi tämäkin projekti, sillä wc on nyt keskeisin asia muuton tiellä.

Kellarin paneelien purkua

Kun joululomalla oli tilanne, ettei mitään pystynyt hetkeen tekemään kun odottelimme muun muassa sitä levyhissiä ja putkimiestä, niin puuhailimme jälleen vähän kellarissa. Meillä on kellarissa noin kuuden neliön tila, joka pohjapiirroksessa kulkee nimellä harrastehuone. Tämä tila oli puupaneloitu ja myös lattiassa oli mäntylankkua. Puuosat olivat aiemmin silmämääräisesti siistit ja hajuttomat, mutta toki kosteassa kellaritilassa riskirakenne. Patteriputkia vaihdettaessa irroitimme muuutamat paneelit, jolloin tilassa alkoi tuoksahtaa epämiellyttävästi. Talon ollessa kylmänä haju vain voimistui, joten puuosien kohtalo oli sillä sinetöity. Emme enää halunneet säilyttääkään tilassa mitään, sillä haju tarttui varsinkin tekstiileihin, joten otinpa sitten yhden päivän projektiksi kantaa loputkin säilytyksessä olleet tavarat tilasta pois, purin kaapistot ja seinäpaneelit. Lopulta otimme ja rykäisimme lattiankin irti. Sinänsä kai onni, että puuosat olivat täysin terveet ja ihan tuoreen näköiset, kuin eilen laitetut, vaikka vähän säälitti repiä niitä irti. Puulattian alla oli jälleen rakennusjätettä jemmattuna: harkon palasia ja mm. lasivillaa, joka on myös oiva kasvualusta mikrobeille. Lisäksi lattian alta löytyi vuoden -66 sanomalehtiä, eli huone on ilmeisesti paneloitu vasta noin 10 vuotta talon valmistumisen jälkeen. Siihen nähden on vähän outoa, että miksi tämänkin lattian alla oli rakennusjätettä. ”Välipalaprojektina” oli tarkoitus valaa tilan lattiaan uusi betonilattia, sillä alta paljastui samanlainen epätasainen raakavalu kuin öljysäiliön alta, mutta kovat pakkaset pistivät kapuloita rattaisiin ja homma on nyt seissyt. Niin ja mikä parasta, puulattian purkamisen ansiosta huonekorkeus kasvaa hiukan, ja tilaa voi entistä paremmin käyttää harrastehuoneena. Sinne saisi hyvät puitteet joogailla, tanssia balettia, tehdä kuntopiiriä, nyrkkeillä tai polkea kuntopyörää. Vähän sormet jo syyhyäisi päästä sisustamaan tilaa tuohon tarkoitukseen!

No mutta vaikkei wc ole edennyt, niin kodinhoitohuone sen sijaan alkaa olla aika valmis. Kalusteet rakentuivat paikoilleen oikeastaan aika yhtäkkiä, vaikkei asiat menneet ihan niinkuin suunniteltiin, mutta ehkä säästän sen tarinan omaan postaukseensa.

Besos, Hansu

Erilainen vuosi 2020

Huhhahhei melkein ehti tammikuu jo loppua, ennen kuin kerkesin viimeistelemään vuosikatsauksen. Mennyttä vuotta taaksepäin tarkastellessa on vähän sanaton olo, enkä tiedä onko edes järkeä laatia perinteistä vuosikatsausta, sillä vuosi oli aikalailla tyhjä, toisaalta hyvin työntäyteinen. Yksi vuoden avainsanoista on peruutettu, kaikki kiva peruutettu. Muille se tarkoitti kotoilua ja tekemisen keksimistä neljän seinän sisällä lähes väkisin, meille se tarkoitti remonttia, remonttia, remonttia. Eipä tähän vuoteen muuta mahdu. Kuitenkin näin uuden vuoden kynnyksellä on kiva muistella hyviä (vaikkakin sitten pieniä) hetkiä ja samalla jättää taakseen menneet, ja ottaa avosylin vastaan uusi – toivottavasti kaikin puolin parempi – vuosi 2021.

Tammikuussa vuoden ensimmäisinä päivinä suuntasimme Tampereelle. Itselleni oli kyseessä työmatka, sillä olin juuri alustavasti sopinut uudesta kumppanuudesta erään tamperelaisen yrityksen kanssa. Yhdistimme bisnestapaamiseen pienen kaupunkiloman ja yövyimme yhden yön hotellissa ja ehdimme vähän kiertää kauppoja ja museoita.

Helmikuun ensimmäisenä päivänä autuaan tietämättömänä tulevasta ehdin käydä vuoden viimeisessä ja ainoassa yleisötapahtumassa. Tein nopean visiitin Helsinkiin, sillä pääsin peruutuspaikalle katsomaan Kansallisoopperaan Bajadeeri-balettia. Rakenna ja sisusta -messutkin kerkesivät olemaan, ja piipahdimme paikan päällä tiirailemassa remontti-ideoita. Asuntokuume oli ylimmillään ja helmikuussa teimmekin kaupat remonttivelkaisesta talonreppanasta. Vielä lainapapereita tehdessä naureskelimme pankin tädin kanssa, että korkosuoja lienee turha, kun taloudessa ei näy mitään, mikä nostaisi korkoja sen 5–10 vuoden aikana kun korkosuoja olisi voimassa. Siitä viikon päästä iski korona, ja kurkkua kuristi. Onneksi ainakaan vielä ei näy korkojen nousua mutta vallitseva taloustilanne kyllä ahdistaa.

Lähes heti avaimet saatuamme ryhdyimme purkupuuhiin, ja maaliskuun alkuun mennessä ehdin jo julkaista kuvan, että purkuhommat on ohi. Todellisuudessa se oli vasta jäävuoden huippu: loppuja tapetteja nypittäisiin vielä pitkän aikaa ja lattioiden alla purkamista vasta riittäisikin rautaputkien, turpeen ja rakennusjätteen muodossa. Enpä olisi kyllä uskonut, että purkuvaiheessa menisi lopulta niin kauan! Kevät teki onneksi tuloaan aikaisin, ja päivä toisensa jälkeen sai hämmästellä, mitä kaikkea uudelta pihamaalta nousisikaan. Tosin takatalvi ehti yllättää kerran jos toisenkin, ja remppahommissa meinasi tulla välillä tosi kylmä.

Koronan myötä elämässä ei ollut yhtäkkiä mitään muuta, kuin remppaa ja sen vastapainona paljon ulkoilua Rion kanssa. Pieni reppana kun joutui yhtäkkiä olemaan aika paljon yksin meidän rempatessa. Tätä hyvittääksemme teimme retkiä milloin mihinkin vähän erilaisempiin lenkkiympäristöihin. Eero siirtyi myös tekemään töitä kotona, ja aloimme olla kiitollisia, että pian neliöitä olisi aika paljon enemmän, sillä päivästä toiseen samassa pienessä tilassa oleminen alkoi jo tuntua. Uuden talon yläkertaan sisustettiinkin väliaikainen toimisto, jotta pääsi edes jonnekin hetkeksi saamaan vaihtelua ja omaa rauhaa.

Huhtikuussa työmaalla aloiteltiin LVIS-hommia. Purkutöiden ohella luulin tätä vaihetta paaaaljon nopeammaksi. Mielessäni olin ajatellut, että yhtenä päivänä vedetään sähköjohdot paikoilleen, toisena viemäriputket ja kolmantena ilmastointiputket. No ei aivan. Suunnitteluineen, erehdyksineen ja reitityksineen kiviseinissä hommassa vierähti kuukausitolkulla – eikä ne purkutyötkäät olleet vielä ohi. Poikkeusvappukin tuli meni erikoisissa tunnelmissa – kaupunki oli autio ja söimme kylmettynyttä pizzaa Tuomiokirkon portailla.

Toukokuussa luovutettiin turpeiden suhteen ja tilattiin vihdoin imuriauto – jälkiviisaana näin olisi pitänyt tehdä jo heti alussa, jolloin aikaa olisi säästynyt monessa asiassa. Purkutyöt jatkuivat valurautaisten lämmitysputkien ja viemäreiden osalta, joissa riittikin askartelua. Kesäkuun puolella pääsi vihdoin rakentamaan uutta: seinäkoolauksia keittiöön ja parantelemaan lattian koolauksia. Uusi puu teki ihmeitä, ja rempassa alkoi olla draivia ihan eri tavalla. Tosin kesän helteet iskivät jo touko-kesäkuussa aivan kuin meitä kiusatakseen, ja remppahommat tuntuivat välillä tuskaisilta. Toukokuun helteistä tuli sentään nautittuakin retkeilemällä.

Kesäkuun helteiden myötä pakenin itse kaverin mökille Jaalaan juhannuksen viettoon ja Eero jäi raksalle painamaan hommia. Myöhemmin kesällä oli osien vaihto, kun Eero lähti juhlimaan kälynsä nelikymppisiä ja mä jäin maalailemaan paneelikattoja ja ikkunoita. Kuun loppupuolella tuli tilaamamme patterit, jotka olivat olevinaan jo "hirveän myöhässä". Emmepä taas arvanneet, kuinka kauan kestäisi, että patterit olisivat seinässä saati toiminnassa. Purkutyötkin jatkuivat edelleen viemäreiden osalta, ja sitä myöden purkuhommia oli tehty jo yläkerrassa ja kellarissakin.

Heinäkuussa lomailtiin ja remppa edistyi isoja askelia. Pienen tauon toi kaverini synttärit, jonka merkeissä pääsimme vierailemaan Kultarantaan presidentin puutarhaan, jonne matkasimme höyrylaiva Ukko-Pekalla. LVIS-hommat alkoivat vihdoin olla valmiit ja sai pikkuhiljaa alkaa siirtymään pintojen pariin. Rappasimme seiniä antaumuksella ja parissa päivässä alkoikin olla vähän vähemmän raffit seinät. Maaliruiskulla pohjamaalikin saatiin pintaan alta aikayksikön.

Elokuussa jatkui hommat seinien parissa – rappausta, paklausta, levytystä, saumausta, maalausta. Kuun loppupuolella saatiinkin ensimmäiset patterit seinään valmiin seinäpinnan myötä. Isoimpana projektina oli maalämpökaivon poraaminen, tosin sen teki toki ammattimiehet. Oman puutarhan antimista tuli nautittua, kun järjestimme pienellä porukalla sadonkorjuujuhlan marjan poiminnan ja grillailun merkeissä. Ehdimme tehdä myös miniminiloman yöpymällä yhden yön teltassa Matildajärvellä. Havahduin siihen, että kesä ja sen myötä maalauskelit alkaa olla lopuillaan, ja aloitin ikkunoiden maalausprojektin, jossa vierähtikin aika kauan, lokakuun loppupuolelle asti. Kellariin ilmaantui yhtäkkiä kasapäin hommia jarruttelemaan keskikerroksen töitä, sillä öljysäiliöltä vapautunut tila piti saada kuntoon ennen maalämmön asennusta.

Syyskuussa painettiin kellarissa hommia lattiavalun, rappauksen ja maalauksen muodossa. Ikkunakin tuli vaihdettua lennosta. Katollakin riitti puuhaa, kun sinne piti asentaa poistoilmapuhallin. Kuun vaihteessa koettiin suuri etappi, kun osaan lattioista puhallettiin uudet eristeet ja sitä myöden lattiat sai laittaa kiinni. Koronatilanne salli juuri ja juuri kampaajalla käynnin, ja sain kuulla, että kuolleen tuntuinen kuontaloni oli täynnä pinttynyttä remppapölyä. Freesillä tukalla tuli kyllä niin uudesti syntynyt fiilis!

Lokakuussa koitti merkittävä etappi kun saatiin vihdoin lämpö taloon. Pääsimme yhtäkkiä laatoituspuuhiin, josta nautin paljon. Ikkunoiden maalausprojektikin tuli vihdoin päätökseen parahiksi ennen kunnon syyskelejä (vaikka onkin mm. silikonien osalta yhä kesken). Moni asia remppatyömaalla tuntui ottavan suuria harppauksia eteenpäin, vaikka paljon oli silti vielä tehtävää.

Marraskuussa koitti synttärit, joita ei monestakaan syystä juhlittu isosti, vaan vain illallisen merkeissä. Halloween-tunnelmaa nostatti kummituskierros Louhisaaren kartanossa. Kuun loppupuolella oli laattalattiat kodarissa, vilpolassa ja vessassa valmiit ja saumattu. Pääsimme siirtymään loppuihin lattioihin, eli taas oli vuorossa eristeen puhallusta. Itsenäisyyspäivänä koittikin juhlapäivä, kun alkoi puulattian asentaminen – tätä oli odotettu, ja se oli asetettu yhdeksi isoksi etapiksi. Vähän ennen joulua lattiat olikin valmiit – aika hyvä joululahja! Joulunpyhät maltoimme pysyä poissa työmaalta, eikä tekemistäkään oikein ollutkaan parina päivänä, sillä meiltä uupui materiaalit ja tarvikkeet, kun kaikki paikat olivat kiinni. Sai siis hyvällä omatunnolla lepäillä pari päivää ja ahmia kunnon herkkukooman. Arjen koittaessa olikin taas täysi rähinä työmaalla muutaman vapaapäivän johdosta. Uuden vuoden aattokin oli sen verran erikoinen, että seikkailtuamme Ikeassa päädyimme ostamaan "heräteostoksena" kokonaisen kodinhoitohuoneen  – mutta näistä lisää pian!

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Besos, Hansu

Remontti etenee: lattioita!

Pitkästä aikaa rempparaporttia – on melkoista kiirettä pitänyt nämä viime viikot ja joulukin kaatuu niskaan kaiken päälle. Pienen hetken jopa tuntui, ettei remppatyömaalla ole tapahtunut mitään sitten edellisen rempparaportin, mutta sitten moni asia nytkähtikin kerralla ison harppauksen eteenpäin. Ehkä hetken tulikin vähän himmailtua ja vedettyä henkeä, sillä lämpöjen päälle saamiseksi sai sykkiä niin paljon. Yläkerrassa kävi oikein puhuri, kun välikatto oli auki, joten se oli saatava umpeen pikimmiten jottei lämpö karkaisi harakoille. Yksi viikonloppu hujahtikin siis välikaton IV-kanavien eristämisessä, mikä ei taas ollut yhtään niin helppo homma kuin olisi voinut ajatella. Ensinnäkin kivivilla oli aika inhottavaa tavaraa käsitellä, eikä avoimella välikatolla hankalissa asennoissa taiteilu varsinaisesti nopeuttanut hommaa.

Putkien eristystä ja uusi välikatto (luukku uupuu vielä) / Piipunhattu paikoillaan

Niin ja piipunhattukin tuli vihdoin ponnisteltua katolle! Eero askarteli piipun itse yhdessä veljensä kanssa jo kuukausia sitten, ja nyt se on pitkään odotellut sopivaa keliä ja apukäsiä, jotta sen saisi vietyä katolle. Hattu on niinkin iso kuin yli 80 x 150 cm, joten vähänkään tuulisella säällä sitä ei kannattaisi lähteä viemään katolle. Nyt alkoi jo näyttää siltä, että oli viime hetket viedä se katolle ennen tuiskuja ja pakkasia. Hurjalta näytti homma, mutta tulipahan tehtyä ja hattukin sopi paikoilleen!

Ohi mennen luppoajalla saimme askarreltua saunalle myös uuden tason lavuaarille. Putkimies veti saunan vesipisteille uudet putket pintavetoina, minkä myötä vanha seinämallinen hana tuli irroitettua ja hankimme tilalle tasoon kiinnitettävän hanan. Tämä takia siis tasokin piti vaihtaa, vaikka toistaiseksi vanha kaappi ja allas saavat kelvata. Vielä pitäisi piilottaa vanhan hanan jäljet jonkun hyllyn tai peilin taakse, mutta sen ehtii myöhemminkin.Tämä homma piti kylläkin tehdä jo ennen putkimiehen tuloa, jolloin olisi saanut altaan ja hanan käyttöön, joten toistaiseksi suihku on ainoa vesipisteemme sisätiloissa. Toivonmukaan seuraavaksi kun putkimies kutsutaan käymään, saisi samalla jo kytkeä wc:n ja kodinhoitohuoneen hanan, saapa nähdä kuinka käy!

Loput ikkunatkin tuli vihdoin maalattua, eli nyt on kaikki keskikerroksen ikkunat sekä kellarin uusi ikkuna maalattu valkoiseksi sisäpuolelta. Myös melkein kaikki keskikerroksen ovenkarmit listoineen (vessan karmi vielä uupuu kun siellä oli vesieristys käynnissä) tuli hiottua ja maalattua – melkoinen raikastus niinkin pienen jutun myötä! Vielä jossain vaiheessa kun saisi ehostettua vanhat ovet vähän freesimmiksi...

Pikku puhteita:
saunan uusi hana ja taso / läpivientien pikkutarkkaa siistimistä maailman pienimmällä puukolla /
yhden seinän uudelleen tasoitusta ja hiontaa / karmien maalausta

To do -listalla ykkösprioriteettina on vessa – toimiva vessa kun tekisi raksaelämästäkin piirun verran helpompaa. Jarruttamassa oli vedeneristykset, jotka ulkoistimme suosiolla sertifikaatin omaavalle ammattilaiselle. Vedeneristystä varten piti hoidella muutamia pikkujuttuja, jotka ovat taas niitä sarjassaan "pohjatöitä, jotka ei näy missään". Eli kaikki läpiviennit ja levysaumat tiivistettiin ja siistittiin. Jouduin myös tekemään uudestaan vessan oviaukon reunustat, sillä ne olivat rempan tiimellyksessä saaneet jo niin paljon osumaa, että päätimme laittaa niihin kulmavahvikkeet ja sitä myöden ne piti tasoittaa uudelleen useaan otteeseen. Myös vedeneristekynnyksiä sai metsästää ympäri kaupunkia ja askarrella paikoilleen. Onneksi itse vesieristäjä saatiin paikalle aika nopealla aikataululla, ja viikossa homma tulikin valmiiksi. Ihan yhtäkkiä olisikin siis wc ja kodinhoitohuone eristettynä odottelemassa laatoituksia! Vedeneristeiden laittaminen siis sisältää useita vaiheita (primerit, nauhoitukset, itse eristeaineen levityskerrokset), joiden välillä on kuivumisajat, joten olimme varautuneet että hommassa vierähtäisi helposti parikin viikkoa.

Hetken aikaa olikin tilanne, ettei meillä oikein ollut tehtävää, kun odottelimme vedeneristysten valmistumista ja kattojen parissakin päätimme jatkaa vasta lattioiden jälkeen. Laatat oli kuitenkin jo hankittu, joten niinpä ryhdyimme laatoittamaan vilpolaa. Sinänsä olisi ollut varmaan fiksua jättää homma viimeiseksi, kun vilpolasta kuitenkin rampataan koko ajan ja se joutuu rempan aikana normaalia kovemmalle kulutukselle. Mutta jossain vaiheessa laatoitus on kuitenkin tehtävä, ja kuljetaanhan vilpolasta vielä yläkertaankin, jossa työmaa on alkutekijöissä, joten sama kai se on vaikka homman hoitaisi heti. Pitää vain suojata lattia hyvin. Tuumasta toimeen siis – ja meillehän ei taas helpoin reitti kelvannut, vaan halusimme lattiaan vinon ladonnan. Yllättävän hyvin kuitenkin onnistui tuo erikoisempikin ladonta, vaikka loppua kohden saumat alkoivatkin hiukan elää, ja rumimmat saumat ovat tietenkin näkyvimmällä paikalla. Mutta virheet ovat kyllä niin pieniä, ettei niitä edes itse etsimällä meinaa löytää eli aika onnistunut lopputulos siis kuitenkin!

Vilpola on jo kokenut melkoisen muutoksen vaikka paljon on vielä kesken.
Jo ikkunoiden maalaus teki ihmeitä!

Muitakin muutoksia vilpola koki, sillä vilpolan ja viereisen huoneen välinen aukko on nyt vihdoin ummessa, ja yhtenäinen paneelipinta kyllä toden totta muutti tilan ilmettä. Toiselle puolelle aukko jätettiin nyt lopulta näkyviin, mutta panelointiin umpeen. Oli melkoisen pikkutarkkaa puuhaa sahata paneelit kaarevaan muotoon, ja kesken homman lähdimmekin metsästämään kaupoilta muotokampaa. Sellainen löytyikin halvalla Biltemasta, ja kapistus osoittautui kyllä niin hyödylliseksi, että siitä olisi voinut maksaa moninkertaisen hinnan. Vahva suositus siis! Laatoituksissakin kampa pääsi jo hyötykäyttöön, ja eiköhän sille myöhemminkin löydy käyttökohteita.

Kun vesieristeet tuli valmiiksi, pääsimmekin laatoittamaan kodinhoitohuoneen lattiaa. Tämä on itse asiassa aika merkittävä askel meille, sillä lattian myötä saa alkaa rakennella kaapistoja ja tilasta saadaan uusi keittiö/taukotila raksalla, ja pääsemme ”muuttamaan” pois kellarista! Valitsimme kodarin lattiaan kuusikulmaista laattaa, ja laatoitus osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi. Tuntui, että oli aivan mahdotonta saada saumoista tasaisen kokoiset. Reilu viikko lopulta vierähti lattian parissa askarrellessa, ja lopulta paljastui että siellä täällä saumoissa oli kiinnityslaastin pursuamia, jotka olisi tietenkin pitänyt puhdistaa märkänä mutta kiireessä ja epähuomiossa ne jotenkin jäivät. Huomasin kyllä laatoittaessa, että laasti pursui saumoista herkästi ja menin ääneen toteamaan, että täytyy ennen saumausta käydä kaikki laattojen välit läpi – eli saatoin tulla ikään kuin antaneeksi meille luvan olla kiinnittämättä tarkkaa huomiota pursuamiin. Niinpä lopulta vietin viikon lattialla hankalissa asennoissa saumoja rapsutellen. Voin kertoa, ettei saneerauslaasti ole ihan pehmeintä materiaalia, joten sain kaikki työkalut tylsiksi ja itselleni aika pahat vesikellot ja kovettumat. Huh, oli kyllä ihan järkyttävä homma mutta lopussa kiitos seisoo, sillä valmiissa lattiassa ei taida näkyä jälkeäkään saneerauslaastista, ja muutoinkin lopputulos on paljon odotettua parempi. Ehdin jo manaamaan lattian alimpaan helvettiin, mutta kun saumat sai paikoilleen, hävisivät virheetkin aika hyvin.

Laatoitusta ja laattojen välien puhdistusta

Sillä aikaa kun mä viimeistelin kodinhoitohuoneen laatoitusta, Eero ehtikin laatoittaa vessan lattian. Yhden neliömetrin lattiassa ei kauaa nokka tuhissut, ja pian saikin ryhtyä seinien kimppuun. Seinät laatoitettiin vain noin puoleenväliin ja loppuosa maalataan. Neliöihinsä nähden vietin yllättävän kauan seinien laatoituksen parissa (meniköhän siihen parikin viikonloppua ja joitain arki-iltoja), mutta tällä kertaa halusin välttää kaikki aiemmat virheet ja tehdä kaiken pikkutarkasti kunnolla. Olihan tuossa ulkonurkkia, ovismyygejä, koristelistoja ja tarkkoja suoria pystylinjoja, joissa en halunnut oikaista, ja olen kyllä lopputulokseen melkoisen tyytyväinen! Vessa on siis ottanut tosi ison harppauksen eteenpäin. Vielä pitäisi asentaa itse seinä-wc ja peittää se kotelolla, sekä tietenkin laatoittaa vielä tuo kotelo. Ja yläosa on myös maalaamatta ja kattokin puuttuu, sekä joitain sähköjäkin uupuu vielä.

Pikku vessan laatoituspuuhia. Vielä puuttuu seinä-wc:n kotelo.

Ai että tykkään kyllä laatoituksesta. Pikku tarkkaa, rauhallista eikä vaadi voimaa!

Ja arvatkaapa mitä! Sillä aikaa kuin häärin vessan parissa, on Eero veljensä kanssa saanut edistettyä puulattioita! Ihan yhtäkkiä meillä siis on melkeinpä koko kerroksessa lattiat – tämä on tooodella iso etappi meille! Vielä puuttuu yksi huone, mutta se vaikuttaa tähän astisista helpoimmalta joten lienee nopea homma (ei varmana siis ole kun näin menen sanomaan).

Niin ja ennen lattioita toki puhallettiin taas uudet eristeet lattian alle. Homma oli sama kuin viimeksi, eli Huntonin puukuitueristettä laitettiin samalla työn jaolla, eli Eero syötti pihalla paaleja silppuriin ja mä puhalsin. Koko päivä siinä taas vierähti vaikkei jäljellä ollut ”enää” kuin viitisenkymmentä neliötä. Kyllä seuraavana päivänä huusi hartiat hoosiannaa, alkoi meinaan loppuvaiheessa tuntua aika painavalta tuo puhallusputki.

Kaikki on kyllä edennyt viime aikoina ihan hirveällä vauhdilla – kerrankin joku etenee nopeammin kuin oli ajatellut. Aloitin meinaan kirjoittamaan tätä postausta sillä kärjellä, että esittelen vain vilpolan lattian, ja olin tuolloin jo hurjan täpinöissäni siitä. Sitten yhtäkkiä sain päivittää postausta milloin minkäkin asian valmistumisella, enkä kerennyt missään välissä julkaisemaan tätä. Aika positiivinen ongelma! Edessä on lomapäiviä joulun välipäivinä, ja odotukset on korkealla – mitähän kaikkea ehditään saada aikaiseksi. Tiedossa olisi vessan edistämisen lisäksi ainakin eteisen tapetointia ja loppujen kattojen tekemistä. Jalkalistoja joudutaan tovi odottelemaan mutta ehkä ikkunalistoituksia voisi alkaa miettiä aika piankin. Kellarissa on myös hieman puuhaa, jolla ei sinänsä olisi kiire, mutta tekisi vaan mieli hoitaa ne alta pois jotta saa nekin rukstittua to do -listalta…

Talo alkaa näyttää pikku hiljaa asuttavalta!

Tämä on kyllä on ollut kaikin puolin niin kummallinen vuosi, että ihan mielellään joulunkin viettää vähän eri kaavalla. Toki aattona mennään äidin ruokapöytään perinteisen kaavan mukaan, mutta isoksi osaksi muut vierailut taitaa jäädä tekemättä. Eipähän tarvitse väkisin keksiä tekemistä tylsille pyhäpäiville!

Ihanaa joulun aikaa kaikille!

Besos, Hansu