Vaikka pakkanen nipistelikin eilen nenää, toi kirkas auringonpaiste lupauksen keväästä. Viimeistään jokakeväinen vieraamme, katupöly lupaili kutkuttelevasti kevään olevan jo nurkan takana. Vielä muutama viikko sitten kun puut notkuivat lumivaipassa, toivoin lisää lunta enkä saanut tarpeekseni tuosta maisemasta. Nyt on kuitenkin ajatukset jo keväässä ja tulevaisuudessa.
(Sulavia lumikasoja ja esiin paljastuvia koirankakkoja en tosin ryhtynyt kuvaamaan, vaan kuvituksena on näitä hieman talvisempia maisemia menneiltä viikoilta.)
Hiihtolomaa ei meillä päin vietetä, vaan tenttiviikoista saadaan nauttia ihan tuplana. Kivasti on lomaksi naamioitu nämä stressiviikot.
Jotenkin tuli pienenä järkytyksenä tämä taas. Siis että tentit on nyt jo! Kolmas periodi pyrähti ohi taas kuin pikajuna. Siis missä välissä?! Eihän tässä ole kuin pari kurssia enää tätäkään kevättä jäljellä, niin kouluvuosi on taas taputeltu pakettiin. Aika hirvittävää.
Tänään suoriuduin ensimmäisestä koitoksesta. Henkilöstöjohtamisen tentti oli melko fyysinen ponnistus mutta eiköhän siitä kunnialla selvitty. Tosin vielä pitäisi essee viimeistellä, eikä enää innostaisi kurssikirjaan tarttuminen. Ensi viikolla edessä häämöttää vielä neljä tenttiä. Ahdistus.
Kunhan nyt muistaisi liikoja olla stressaamatta. Syksyllä näköjään napsahti vitonen jokaisesta kurssista, vaikka pyhästi päätin ottaa muut kuin markkinoinnin hieman löysemmin rantein. Käy se näemmä niinkin. Onneksi Montun laskiaspulla toi lohtua aika paljon stressin keskellä.
Mulla on fiilis, että kevät tulee tänä vuonna aikaisin.
Hace sol y hay una promesa de primavera, aunque tengo unas fotos de nieve. Esta semana toda la gente tiene unas vacaciones, pero estudiantes universitarios tienen exámenes, que divertido...
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3