Pepillä
pyörähti jo kahdeksas vuosi mittariin, ja sen kunniaksi pohdin asioita,
joita voi oppia Pepiltä – ja miksei muiltakin koiruuksilta. Kokosin
joskus tällaisen listauksen jääkaapin oveen muistuttamaan, että
jokaisesta päivästä tulisi nauttia samalla riemulla kuin Peppi:
Osaisinpa
itsekin kohdata uuden ihmisen yhtä varauksetta ja ilolla. Pystyisinpä
olemaan murehtimatta turhista asioista ja muistaisinpa osoittaa tarpeeksi
hellyyttä tärkeille ihmisille. Ymmärtäisinpä tarttua hetkeen, leikkiä
ja hassutella enemmän ja laiskotella ilman huonoa omaa tuntoa.
Samaan aiheeseen liittyen poimin joskus tällaisen Kodin kuvalehdestä:
"–
– En kaipaa terapeuttia enkä henkilökohtaista valmentajaa, sillä
minulla on jotain vielä parempaa – koiria. Ne neuvovat minulle, mikä
elämässä on olennaisinta. Kannattaa ulkoilla usein, syödä sopivasti ja
nukkua aina kun on mahdollista. Iloita arjen pienistä asioista, kuten
lasten kotiintulosta tai seunareussusta, aina kuin ensimmäistä kertaa.
Ja ennen kaikkea: rakastaa ehdoitta ja kuin heikkopäinen." (Paula Larjo, Rakkauden lähettiläät, Kodin kuvalehti 12/2015)
Pepin
synttärit olivat maanantaina ja muistin koko asian vasta tiistaina. Ei
ollut siis maksalaatikkokakkua tarjoilla, mutta onneksi juuri
maanantaina Peppi sattui saamaan pitkän riehunta- ja leikkisession sekä
extrapitkän lenkin normaalista poikkeavissa maisemissa.
Onnea Peppi ja eläköön kaikki maailman koirat! <3
El lunes pasado Peppi cumplió ocho años – felicidades a Peppi y vivan los perros!
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3