Remontti etenee: Kohti pintoja!

Vihdoin koneen äärellä ja blogin parissa! Eerolla oli kolmen viikon kesäloma, joka meni kokonaan raksatessa. Itse tein välillä vähän töitä ohessa, mutta pääosin päivät kuluivat työmaalla. Luin juuri edellisen postauksen remontin edistymisestä, ja huh, siihen nähden edistystä on tullut valtavasti. Pari päivää sitten kävikin muutamia kavereita työmaalla piipahtamassa, ja tuli tunne, ettei tämän hetkisestä tilanteesta edes huomaa, kuinka ison työn olemme tässä muuttamien viikkojen aikana tehneet. Seinät ovat meinaan nyt kaikki viimeistelty ja pohjamaalattu, joten enää ei näe, mitä kaikkea niiden sisässä on tapahtunut. Sehän on tietysti hyvä tilanne, mutta on nyt itsellekin paikka taas muistella mitäs kaikkea sitä on tullu tehtyä!

Viime postauksessa tuskailin pohjatöiden hidasta etenemistä, ja nyt voi vihdoin sanoa, että pohjatyöt on kutakuinkin valmiit. Eli lattioiden koolaukset on suoristettu ja vahvistettu, ja LVIS-työt keskikerroksen osalta tehty. Sähkövedot on tehty ja rasiat on piilotettu seinien sisään tasoitteella, ja sähkömies on antanut hyväksyntänsä Osaan seinistä tehtiin pelkkä tarkka paikka tasoitteella sähköjen piilottamiseksi ja tuo homma on ollut juuri täydellistä pikkutarkkaa piiperrystä mulle. Viemäriputket, lämmitysputket, käyttövesiputket ja ilmastointi on keskikerroksen osalta myös paikoillaan ja LVI-suunnittelija on ne hyväksynyt. Vielä pitäisi viedä ilmastointiputket katolle asti ja asentaa poistoilmapuhallin sekä viedä viemärintuuletusputki katolle, jotta homma olisi keskikerroksen osalta valmis, mutta keskikerroksen pintoja saa nyt laittaa kiinni kun kaikki putket ovat paikoillaan. Huh mikä helpotus, sillä etenkin tuo viemäreiden rakentelu on todellinen pulmapeli! Lukittuna on pisteet joihin tulee esimerkiksi lattiakaivo ja wc-pönttö, ja sitten yritetään ratkaista millaisista 30-, 45- tai 90-asteen kulmista, haaroista ja eri mittaisista suorista osista syntyy näiden välillä sopiva reitti, niin että kokonaisuudessa säilyy sopiva kallistuskulma, ja pytty pysyy linjaston päässä eikä mikään osa nouse yhtäkkiä erimerkiksi lattiapinnan yläpuolelle.

 

Sähkökaapelit putkineen piiloutui seinien sisään

Onneksi LVIS-hommat alkaa meidän osalta olemaan valmiit. Ammattilaiset tekevät lopulliset kytkennät aikanaan.

Putkihommien lisäksi ehdimme jo porata raitisilmaventtiileille kolme reikää keskikerroksen seiniin. Tämäkään homma ei ollut aivan niin yksinkertaista, kuin aluksi voisi ajatella, sillä poraus piti tehdä ulkokautta, jottei ulkorappaus vaurioituisi. Eli tätä varten piti rakentaa rakennustelineet, ja niinpä hommassa vierähti muutamakin päivä. Itse poraus oli kuitenkin varsin simppeliä, kun meillä oli hommaan noin 40- senttiä pitkä, valtava kuppiterä. Terä oli jo sen verran järeä ja painava, että sen pitelemiseksi aloillaankin piti askarrella teline. Yläkerran reijät saavat vielä odottaa, sillä ne vaativat vähän järeämmät telineet, ja samalla tehdään sitten varmaan muitakin töitä talon ulkopintaan.

 

Sähkövetojen paikkailujen ja pikkureikien paklausten lisäksi rappasimme/ylitasoitimme muutaman seinän kokonaan. Monet meitä varoitteli, että homma on todella vaikeaa ja sille on ihan oma ammattikuntansa. Noh, olihan se ihan pirun vaikeaa! Aloitimme kodinhoitohuoneesta, jossa rosoiset seinät eivät niin haittaa, ja iso osa seinistä jää kaappien taakse piiloon. Kun molemmilla oli kaksi itsenäistä harjoituskertaa takana, keksimme vihdoin yhdessä sopivat kikat ja niksit millä käyttämämme Knaufin käsikipsilaasti alkoi totella. Totesimme laastin todella oikukkaaksi, sillä se käyttäytyy aivan eri tavalla sen mukaan, kuinka paksu kerros laastia on liipan alla ja millaisella kulmalla liippaa liikuttaa. Lisäksi laasti myös kuivui todella nopeasti sekä seinällä että ämpärissä, ja vain juuri oikeanlaisesti kostea laasti toimi hyvin. Mutta kun oikea tekniikka löytyi, sujui homma yllättävän nopeasti. Lopulta vain parissa päivässä oli seitsemän seinää rapattuna!

 

Yksi mun projekteista oli pienentää eteisen vanhan sähkökaapin aukko niin, että se on samalla tasalla oviaukkojen kanssa

Rappauksen lisäksi osa seinistä on saanut kipsilevyjä pintaansa. Keittiön kaksi seinää koolattiin ja levytettiin lähinnä sähköjen takia, sillä jos seiniin olisi kovertanut kaikki keittiössä tarvittavat pistorasiat, olisi seinät olleet aivan reikäjuustoa – ja me aivan lopussa. Olohuoneen ja keittiön välistä oviaukkoa kavennettiin hieman, sillä aukon piti peittää keittiön kaapit ja samalla jatkettuun aukkoon piilotettua sähköä. Koska kiviseinää jatkettiin puurakenteella, päätettiin koko seinä levyttää kipsilevyllä, jottei mikään törmäys tekisi murtumaa jatkeen osalle. Keittiön puolelta aukko vain rapattiin, eikä kyllä sieltäkään arvaisi yhtään, että seinää on jatkettu! Lisäksi työhuoneessa levytettiin yksi seinä, sillä se oli osittain kivi- ja osittain puurakenteinen, ja halusimme seinän yhtenäiseksi. Toki tapetointi (millä ongelma aiemminkin oli peitetty) olisi ratkaissut ongelman, mutta lisäksi yksi sähköputki jäi vähän pilkottamaan ikävästi seinän sisästä, mikä lopulta ratkaisi seinän kohtalon. Myös vessan seinät olivat sen verran hurjassa kunnossa, että päätettiin niihinkin laittaa ohut saneerauskipsilevy – niitä kun ei ole ajatus laatoittaa kokonaan, joten sileä seinäpinta oli tavoitteena. Loppujen lopuksi siis levytettyjä seiniä oli yllättävän paljon, mikä tarkoitti isoa saumausurakkaa, mikä oli jälleen sopivan pikkutarkkaa piiperrystä mulle. Vaan olipa tuokin homma juuri niin vaikeaa kuin pelkäsin, eikä levyjen saumoja meinannut millään saada piilotettua! Olen kyllä kiitollinen ettei ryhdytty levyttämään kaikkia seiniä, vaan poistettiin ensin tapetit. Ajankäytöllisesti lopputulos on varmasti sama, sillä ei tuo levytys saumauksineen mitenkään supernopeaa ole.

 

Keittiön ja olohuoneen välisen aukon ei kyllä enää huomaa pienentyneen

 

Kun seinät olivat saaneet lopulliset pintansa, olikin jo pohjamaalin vuoro. Maalasimme kaikki seinät pohjamaalilla, sillä etenkin rapatut pinnat olivat melko pölyäviä, joten tavallinen maali tai tapetti ei välttämättä tarttuisi niin hyvin. Maalin olisi voinut sävyttää jo valmiiksi, mutta koska halusimme lykätä värien valintaa, saivat kaikki seinät pintaansa sävyttämättömän valkoisen pohjan. Nyt keskikerroksessa vallitsee hieno, eteerinen tunnelma, kun kaikkialla on puhtaan valkoista ja ikkunat on peitetty muovilla, joten valo diffusoituu hauskasti. Koska maalattavaa pintaa on paljon, ostimme hommaan maaliruiskun, ja on se kyllä vaan kätevä vempele. Tosin maalin ohentamiseen ja muuhun valmisteluun menee paljon pidempi aika kuin itse maalaukseen, mutta yhdessä tekemällä homma on varsin nopeaa. Koko keskikerroksen maalaukseen meni vain muutama tunti, kun telalla homma olisi vienyt varmaan viikkoja (epätasainen kivipinta kun vaatii melkoisesti painamista ja useita vetoja telalla).

 

Vaikka olemme keskittyneet keskikerrokseen, ei muitakaan kerroksia ole voinut kokonaan jättää huomioimatta, sillä niin vain kaikki riippuu toisistaan. Esimerkiksi keittiön ja kodinhoitohuoneen sähkövedot kulkivat wc:n katon kautta sähkökaapille, mutta niitä ei voinut vetää kaapille asti eikä näin ollen laittaa seinäpintojakaan kiinni, ennen kuin wc:n katosta oli purettu kosteusvaurioitunut laudoitus. Laudoituksen purku taas edellytti, että yläkerrasta wc:n yläpuolelta purettiin lattia ja lapioitiin purueristeet pois. Jo kertalleen purut saatiin pois, mutta sitten yhtäkkiä pitikin saada purettua katolle johtava viemärin hengitysputki, eli välikattokin piti purkaa siltä osin – josta taas valui uudet purut siihen kohtaan, joka oli juuri lapioitu tyhjäksi. Ja tuossa viemärinhengitysputkessakin oli oma jumppansa, sillä viisimetrinen valurautaputki painoi melkoisesti... Samassa hötäkässä purettiin yläkerrasta komeroiden ja vessan väliseinät tulevan kylpyhuoneen tieltä. Yläkerran purkujen jälkeen meillä olikin hetken aikaa hauska tilanne, kun kellarista pystyi näkemään peltikaton, sillä jokaisessa kerroksessa oli samassa kohtaa purettu lattioita viemärihommiin liittyen. Siinä mielessä nämä vanhat talot ovat kyllä hyviä, että yleensä vesipisteet ovat suorassa linjassa talon keskellä.

 

Yläkerran purkua: alakerran wc:n katosta purettiin kattolaudat ja näkymä avartui. Välikatolle yritettiin ensin katon kautta ja lopuksi päädyimme menemään sinne sisäkautta.

Kellariakaan ei ole voinut jättää täysin huomioimatta, sillä noh, kaikki riippuu toisistaan. Olimme ajatelleet purkavamme öljysäiliön pois vasta joskus kaukana tulevaisuudessa, mutta lopulta tajusimme, että myöhemmin pannuhuone on täynnä kallista maalämpötekniikaa, jonne olisi myöhemmin riskialtista mennä riehumaan. Ja nimenomaan riehumaan, sillä öljysäiliö oli muurattu tiiliseinän taakse, tietenkin. Onneksi Eeron isä tuli hätiin heiluttelemaan lekaa, ja yhtäkkiä tiiliseinä olikin jo purettu. Öljysäiliön purkamisen ulkoistimme ammattilaiselle, sillä hommassa voi olla jopa tulipalo- ellei jopa räjähdysvaara. Sen verran pahaa kiroilua kuului kellarista, että hyvä ettemme ryhtyneet puuhaan itse! Paikan päällä hitsatussa säiliössä oli kuulemma hurjia jännitteitä, eikä homma todellakaan ollut vain "simppeliä puukkosahalla paloittelua". Nyt säiliö on poissa, ja pannuhuoneen koko yhtäkkiä tuplaantui – ja uusia hommia ilmaantui. Tilaan pitäisi meinaan vaihtaa ikkuna, sekä valaa uusi lattia ja rapata seinät. Mielellään homma pitäisi tietysti tehdä ennen kuin maalämpötekniikka saapuu. Itse maalämpökaivo saatiinkin jo pihalle, eikä sen porauksessa kestänyt kuin päivä ja vaakasuuntaisissa putkissa toinen päivä. Olimme ajatelleet jättää kellarin pattereiden lämmitysputket paikoilleen, mutta putkimies oli sitä mieltä, että kyllä ne vaan kannattaisi vaihtaa, joten siitäkin syntyi taas yksi extra projekti...

 

Öljysäiliö tiiliseinineen purettiin ja pihalle saatiin lämpökaivo

Aika paljon on siis tehty, ja laahannut aikataulukin kiritty tosi hyvin. Vaan mitä seuraavaksi? Seuraavaksi olisi mahdollista jo laittaa laittoihin uudet eristeet ja alkaa naputella puulattiaa paikoilleen (odotan meinaan tätä vaihetta kuin kuuta nousevaa), mutta päätimme kuitenkin säästää tämän viimeiseksi, jottei lattioita tarvitsi varoa niin paljon. Eli seuraavaksi seinät saavatlopullisen maalipintansa ja muutama seinä tapettia, minkä jälkeen voi jo kiinnittää patterit paikoilleen. Olohuoneen katossa on jo aloitettu kattokoolauksia, ja niitä jatketaan, joten pian pääsee asentamaan kattopaneeleja. Ja tämän jälkeen pääseekin pian lattioiden kimppuun, ja sen jälkeen saakin asentaa jo keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteet. Tätä kaikkea jarruttaa nyt hieman tuo kellari, sillä siellä riittää yhtäkkiä puuhaa. Ja tokihan kaiken pitäisi tapahtua vähän samanakaisesti, koska kuten sanottua, kaikki riippuu toisistaan.

Besos, Hansu