tiistai 13. toukokuuta 2014

Gambas al ajillo

Gambas al ajillo on erittäin yleinen espanjalainen ruoka, tai oikeastaan tapas, mutta täällä sisämaassa en ole tainnut kertaakaan sitä listalla nähdä. Niinpä pyöräytin valkosipalikatkikset ihan itse ja lopputulos oli yllättävänkin autenttinen. Tosin ruokaan kuuluisi kai oikeaoppisesti ripaus chiliä, mutta sitäkään ei näiltä seuduilta löydy, joten käytin korvikkeena eräänlaista tabascon sukulaista.


2 pienehköä lounasta / 3-4 tapasta:
  • 350 g jättikatkarapuja
  • n. 1/2 dl oliiviöljyä
  • suurehko nokare voita
  • 5-6 valkosipulinkynttä
  • persiljaa
  • ripaus chiliä / chilijauhetta / jonkinlainen korvaava salsa picante
  • tiraus lime- tai sitruunamehua
  • suolaa
  • kyytipojaksi patonkia 


Sulata rapuset juoksevan veden alla ja valuta hyvin. Hienonna valkosipulit (sekä mahdollinen chili) ja kuumenna voi-öljyseos pannulla. Kuullota valkosipuleja hetki ja lisää joukkoon katkaravut. Pilko sekaan persilja, lisää chili ja ripaus suolaa. Anna muhia kunnes rapuset ovat kypsiä, mutta varo kypsentämästä liikaa ettei niistä tule sitkeitä (näin ei luultavasti kovinkaan helposti käy sillä itsehän siivosin hyvän tovin kaatunutta spagettipussia lattialta rapujen muhiessa yliaikaa). Ruiskaise mukaan limemehu ja nautiskele. Tapas muuttuu lounaaksi ja tarjoilemalla kylkeen tomaattia, paprikaa tai muuta salaattia. Valkosipulivoiöljy kannattaa hyödyntää dippailemalla siihen patonkia. Qué aproveche!



Gambas al ajillo es un pincho muy típico en el sur de España, pero aquí en Salamanca no he visto nunca en la carta. La comida es preparada cociendo las gambas en mantequilla y aceite de oliva con ajo, chili y perejil. Se sirve con el pan que se sumerge en la salsa.

Besos, Hansu

lauantai 10. toukokuuta 2014

Paseo por la ciudad

En ole elämässäni kyllä näin paljon kävellyt kuin täällä, vaan eipä voi valittaa, sillä kaupunkia ei voi lakata ihailemasta. Edelleen melkein päivittäin tulee kannettua kameraa mukana oikeastaan vain siksi, jos sattuu huomaamaan jonkin uuden kujan tai talon, joka näyttää mahtavalta juuri siinä valossa, sinä hetkenä. Mitään oikeasti tärkeitä juttuja en sitten muistakaan kuvata yhtä ahkerasti...


Siinä missä Turussa kävelylenkille hakeutuu luonnon helmaan, on täällä nimenomaan kiva tehdä kävelylenkkejä keskustassa. Etenkin sunnuntaisin koko kaupunki tuntuu olevan ihan vaan kävelyllä ihastelemassa kaupunkia.





Onhan tässä vielä puolitoista kuukautta aikaa, mutta silti tuntuu kuin olisin jo heittämässä hyvästejä. Oi Salamanca, mulle tulee ehkä aika iso ikävä. 

Nunca he andado tan mucho que aquí en Salamanca. Pero no lamento, la ciudad es tan bonita y es un placer a sólo andar y admirar la ciudad – y tomar unas fotos por supuesto. Todavía tengo un mes y medio pero me siento un poco que ya me despido de la ciudad. Oye Salamanca, creo que te voy a echar de menos.

Besos, Hansu

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

"Suljettu levon vuoksi"

Olennainen osa ulkomailla asustelussa on se, että oppii olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja ehkä vielä oikein päin, eli omaksuu paikallisen elämänrytmin. Espanjalaisesta ruokarytmistä mainitsinkin jo täällä, mutta täkäläinen elämänrytmi poikkeaa suomalaisesta myös muilta osin.

Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä että täällä vietetään siestaa, eli kaupat ja muut liikkeet sulkevat ovensa noin kello kahden tienoilla ja avaavat jälleen viiden aikoihin. Suurimmat marketit ja ketjuvaateliikkeet pysyvät avoinna, mutta muut paikat ovat kiinni. Näin työntekijöillä on aikaa nauttia ruhtinaallinen lounas viineineen ja ehkä vetää myös pienet tirsat. Näinpä kerran eräässä pikkuputiikissa hellyyttävän lapun ovessa "cerrado por descanso – suljettu levon vuoksi".

Sitä voisi kuvitella että siestan aikana olisi kätevää hoitaa esimerkiksi pankkiasiat tai muut virastovierailut. Vaan ei, kyseiset paikat ovat ehkä lyhimmän aikaa päivästä auki, sillä yleensä ne eivät avaa oviaan enää siestan jälkeen. Lisäksi esimerkiksi pankissa (ainakin Caja Duerossa) on erilliset ajat eri asioiden hoitoon. Esimerkiksi tilillepanot eli vuokranmaksut ynnämuut voi hoitaa vain arkisin kello 8.30 ja 10.30 välillä. Sanomattakin on siis selvää, että tuona aikana on maksimissaan kaksi henkilöä töissä ja jono on koko konttorin mittainen.


Espanjalaisten suhde työhön on ilmeisesti melko pakkopullamaista. Varsinainen elämä alkaa vasta työpäivän jälkeen, eli varsin myöhään. Siinä seitsemän jälkeen kadut alkavat täyttyä ihmisistä, kun ihmiset kokoontuvat tapaamaan ystäviään usein koko perheen voimin. Perheitä pikkulapsien kera saattaa nähdä kaupungilla vielä puolenyön aikoihin. Etenkin vanhuksia näkee porukoissaan istuskelemassa churroja napostellen ja äänekkäästi höpötellen. Eivät taida olla espanjalaiset vanhukset niin syrjäytyvää sorttia kuin Suomessa... Alkuillasta kahvilat kuhisevat elämää ja hieman myöhemmin väki siirtyy tapasbaareihin taikka ravintoloihin. Myös vaatekaupoissa käy kuhina ja sovituskoppien jonot paisuvat alkuillasta. Siinä missä Suomessa lähdetään tyttöjen kanssa urakalla shoppailemaan puoliltapäivin lauantaina, tehdään se täällä lauantai-iltana kahdeksalta. Myös viikonlopun ruokaostoksille väki saattaa rynnätä vasta yhdeksältä perjantai-iltana.

Koska elämä on iltapainotteista, eikä aamulla herätessä voi olla kovinkaan varma mitä ilta tuo tullessaan, olen kääntänyt rytmini melko päinvastaiseksi Suomi-elämään nähden. Iltalenkit ovat vaihtuneet aamulenkeiksi (krhm, siis keskipäivän lenkeiksi mutta espanjalaisten aamu on ennen kello kahtatoista) ja kouluun menen neljältä, jolloin Suomessa koulupäivä yleensä viimeistään päättyy. Espana ei tosin ole muuttanut illanvirkkua mañaneraksi, vaan olen entistä pahempi yökyöpeli. Päivällä tehdään usein omia juttuja ja hoidetaan velvollisuuksia ja illalla sitten ollaan sosiaalisia. Bileet jatkuvat helposti aamukuuteen, jolloin itseasiassa muutamat jatkobaarit avaavat ovensa. Joskus tuntuu, etteivät espanjalaiset (etenkään nuoret) nuku koskaan, tai siis ainakaan yöllä. Se, että espanjan kielessä hyvää iltaa ja hyvää yötä (eli buenas noches) on yksi sama fraasi, kertonee myös omaa tarinaansa.


Cuando se vive en el extranjero se tiene que adaptar al ritmo de la vida del país. El ritmo de la vida en España es muy diferente que en Finlandia. La diferencia fundamental es la siesta, que significa que las tiendas están cerradas desde las dos hasta las cinco. Las tiendas tienen sus horarios diferentes y por ejemplo en el banco se puede pagar de recibos sólo entre ocho y media y diez y media por la mañana. Para españoles el trabajo es una obligación y viven la vida por la noche después del trabajo. Aproximadamente a las siete la gente se reúne en las calles y cafeterías. Se encuentra jubilados comiendo churros, chicas haciendo compras y familias ruidosas caminando por las calles. Los jóvenes pueden bailar hasta las seis por la mañana y creo que nunca no duermen. Mi ritmo aquí es también diferente que en Finlandia, por ejemplo hago deportes por la mañana (que significa antes de las doce) mientras que en Finlandia siempre los hago por la noche. Aunque no soy una mañanera, tengo que intentar ser más activa por las mañanas para tener el tiempo libre con amigos por las noches.

Besos, Hansu

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Rentoilua, ryntäilyä ja ruokaa

Niistä on viime päivät tehty. Torstaina siis pakkasin kimpsut ja kampsut ja raahasin romppeeni uuteen osoitteeseen. Täyteen pakatun matkalaukun ja repun sain yllättävän kevyesti raahattua portaita ylös ensimmäiseen kerrokseen (salitreeni tuottanee tuloksia? :D). Toisella kerralla kannoin kuutta nyssykkää, ja ihmiset tuijottivat kuin mitäkin hullua kassialmaa. Muuttopuuhien jälkeen olikin kiire tekemään ei mitään, eli nauttimaan piknikistä jokirantaan. Lämpöä, seuraa ja ruokaa riitti yömyöhään joten piknikkeilyn jälkeen sainkin melkein suoraan kaatua uuteen sänkyyn.

Mun huoneen ikkuna on piilossa puun takana :)

Huone ei ole aivan niin kodikas pikku kotikolonen kuin edellinen, mutta passaa mainiosti kahdelle. Kämpässä on kodikas yleisfiilis ja kämppis vaikuttaa mukavalta ja samanhenkiseltä. Tällä kertaa mulla on siis vain yksi kämppis, japanilainen tyttö, joka on asunut Espanjassa jo monta vuotta. Kielikylpyä sekä espanjaksi että japaniksi on siis toivon mukaan luvassa!

Näkymät ikkunasta
Perjantaina rehkin salilla ja "nopesti kipaisin" salin läheisessä Mercadonassa. Loppujen lopuksi kauppa sijaitsikin aika monen korttelin päässä sieltä, missä olin ajatellut sen olevan, eli kotimatkaa kertyikin parisen kilometriä puolijuoksua pakasteiden sulaessa kassissa. Sitten otin maailman kylmimmän suihkun (sillä lämmin vesi ei aina toimi, koska Espanja) ja kiiruhdin puoli juoksua toiselle puolelle kaupunkia Plaza de Oestelle kaverini luo, jossa oli tarkoitus syödä sushia kotiinkuljetuksella. Saavuin paikalle vain toteamaan että siestan aikana ei kotiinkuljetusta ole, ja meidän oli käveltävä paikan päälle toteamaan että ravintola oli kokonaan suljettu siltä päivältä. Loppujen lopuksi lounasaika vierähti edestakaisin palloillessa, niin että melkein kaikki paikat sulkivat ovensa. Lopulta ahmimme itsemme kipeäksi italialaisessa buffetissa kylmettyneitä jämiä. Illalla suuntasin uuden kämppikseni kanssa kaupungin halvimpaan tapasravintolaan ihmettelemään kaaosta, sillä ravintolassa tuntui olevan puoli kaupunkia ja vain kaksi tarjoilijaa. Maksamatta lähteminen taisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus...


Kookos- ja sitruunajätskiä kaverini kattoterassilla
Eilinen aamu vierähti koulujuttujen parissa, jonka jälkeen hurautimme bussilla joen toiselle puolelle Decathloniin shoppailemaan hieman sporttikamoja. Sieltä suoraan kipitinkin kaverini luo vihdoin syömään sushia kotiinkuljetuksella ja katsomaan leffaa. Tarkoitus oli myös piipahtaa viihteellä, mutta nukkumatti korjasi porukan melko tehokkaasti huomiinsa leffan jälkeen. Tämän päivän pyhitin kouluhommille sekä salitreenille testaten uusia Decathlonin salihanskoja. Seuraavat päivät pitäisikin viettää melko tiukasti nokka kiinni kirjoissa, sillä torstaina on taas edessä välikoe ja seuraavana maanantaina ryhmätyön esitys, jaiks! Eipä tosin ole vielä ryhmääkään kasassa, mutta no... mañana!

Koristeltu puu Plaza de Oestella
Plaza de Oestella on funkyja katuja
Hieman iltapalaa

Los últimos días han estado muy ocupados pero divertidos. El jueves me mudé a otra habitación y la me gusta mucho. No es tan acogedora que la anterior pero el piso es más moderno y mi compañera de piso, una chica japonesa, parece muy simpática. Después de la mudanza tenía prisa a merendar con mis amigos, y qué calor era! El viernes después del gimnasio encontré Mercadona nueva que está bastante cerca del parque y el gimnasio. Después de las compras tenía prisa a andar al piso de mi amiga cerca de la Plaza de Oeste. Quisimos comer sushi en su casa pero Sushi More no hizo el servicio a domicilio durante la siesta. Entonces, comimos en el buffet libre italiano y yo estaba llena todavía por la noche cuando fuimos a tapear con mi compañera de piso. Ayer fuimos a Decathlon y por la noche finalmente comimos sushi en el piso de mi amiga. Hoy he estudiado un poco y también tengo que estudiar mucho en los días siguientes porque tengo el examen el jueves, qué aburrido!

Besos, Hansu