Remontti etenee: materiaalivalintoja

Remonttityömaalla ei ole tehty suuria näkyviä edistysaskelia, sillä olemme tehneet kaikenlaista pikku hommaa sekä paljon sellaista, joka ei juurikaan näy missään (kuten eristäneet välikaton IV-putkia – aikaavievä ja inhottava homma). Tosin laatoitusten kimppuun pääsimme hiljattain, ja niistä on kyllä tullut ihanan "valmis" fiilis vaihteeksi. Keskikerroksen värit ja materiaalit on hyvin pitkälle lyöty lukkoon, joten ajattelin avata hieman materiaalivalintojamme. Seinät on maalattu, joten niiden sävyt on siis lukittu, mutta kiintokalusteiden värit ja materiaalit ovat vähän vielä mietinnässä. Voipi olla, että ajatukset muuttuu heti kun ne olen tänne julkaissut…

Punaisena lankana sisustuksessa on ajattomuus, selkeys sekä tietenkin 50-luku. Emme kuitenkaan ole missään nimessä museoimassa tai palauttamassa taloa 50-luvulle, vaan tavoitteena on löytää tasapaino modernin ja retron välille. Ja koska talomme ei edes ole mikään rintamamiestalo, romanttiset kukkatapetit ja muut perinteiset rintsikkajutut ovat aikalailla pois suljettuja. Toisaalta talomme on kuitenkin aika kaukana funkkistyylistäkin, joten liiallinen pelkistäminenkään ei ehkä toimi. Tässä on siis saanut tasapainoilla vähän eri tyylien ja maailmojen välissä. Jos jokin esikuva pitäisi valita, niin ehkä sellainen löytyy ennemmin 50-luvun kerrostaloista kuin rintamamiestaloista.

Valintoja on toisinaan saanut tehdä hirveällä vauhdilla – ei sovi meikäläiselle ollenkaan, kun haluaisin rauhassa makustella aina vaihtoehtoja. Tai siis mielessäni olen kyllä tehnyt suunnitelmat hyvin pitkälle jo aika päiviä sitten, ja olen koko ajan päässäni aika monta steppiä edellä. Mutta sitten on tuo hieman myöhään heräilevä puoliso, jolla myös on sanansa sanottavana, jolloin kompromisseja on toisinaan saanut etsiä vauhdilla. Tarkkojen maalisävyjen valinnatkin iski jotenkin vähän puun takaa, sillä jotenkin pääsi yllättämään, että yhtäkkiä seinäpintoja saisi maalata ja niillä olikin oikeastaan jo kiire, jotta pääsi tekemään muita juttuja.

Oli selvää, että valtaosaan seinistä tulisi hyvin vaaleita sävyjä, sillä meidän huonekorkeus ei kuitenkaan ole mitenkään päätä huimaava, joten valoa ja avaruutta pitäisi saada korostettua. Väri ei kuitenkaan olisi missään nimessä valkoinen, sillä se olisi aivan liian kylmä, kliini, moderni ja tylsä, ja lisäksi halusimme valkoisten pattereiden ja listojen erottuvan seinistä. Hain hirveän kasan värilastuja erilaisista murretuista harmaista, ja pöydällä oli todellakin 50 shades of grey. Kuitenkin aika helposti saimme rajattua muutaman suosikin, ja melkeinpä sen kummempia miettimättä ”yleissävyksi” valikoitui greigen/lämpimän harmaa Tikkurilan Piazza. Olin haaveilluin sävystä, joka taittaisi ihan pikkupikkuriikkisen vihreään, ja en tiedä harottaako mun silmissä, mutta mun mielestä tietyssä valossa Piazza toden totta vähän ehkä näyttäisi vihertävän. Piazzaa tuli kauttaaltaan keittiöön, olohuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen, sekä yläkerran pimeämpään pohjoispuolen vieras-/työhuoneeseen. Työhuoneeseen sen sijaan halusin kunnolla väriä. Hetken harkitsin jopa tummaa, syvänvihreää Tikkurilan Vuonoa tai Nefriittiä, mutta Eeron mielestä se oli aivan liian hurja. Kompromissi löytyi puolivälistä, ja toimisto maalattiin kauttaaltaan harmaanvihreällä Serpentiinillä. Yläkerran makuuhuoneeseen puolestaan mietiskelen tällä hetkellä aavistuksen tummempaa ja lämpimämpää Ajopuuta, mutta sen valinnan aika ei ole ihan vielä. Vihreää himotuttaisi laittaa vähän joka paikkaan, ja sen kanssa saa himmailla ettei koko talosta tule vihreää, heh. Vihreän vastapainona taas haluaisin livauttaa jonnekin viinipunaista tai tumman kanervaista sävyä… Noh, ehkä johonkin sohvatyynyyn sitten joskus.

Tapeteista meistä kumpikaan ei ihan liikaa perusta, joten niitä tulee aika hillitysti. Tapetti myös tekee helposti ilmeestä aika hempeän ja romanttisen, ja sellaista emme halua. Vähän myös järkytyin, kuinka kalliita tapetit ovat… Ja että nykyajan tapetit vaativat aivan sileän seinäpinnan, ja sellaisia meillä ei ole juuri missään. Toisaalta kun lähes joka huoneessa on kivipintaa, on sitä hyvä vähän pehmentää jollain. Niinpä ajatuksena on tapetoida ylä- ja alakerran aulatilat, jolloin kiviseinistä saa vähän kuin paussin aulan läpi kulkiessa. Aulojen seinät ovat oviaukkojen myötä aika rikkonaiset, jolloin ei myöskään toivon mukaan synny hirveän hyökkäävää kuvioseinää. Tuollaisessa läpikulkutilassa myös kyllästymisen vaara on toivon mukaan vähän pienempi. Alakerran aulaan oli selvä näkemys hillityn vaaleasta, mutta kuitenkin kuviollisesta tapetista, joka jollain tapaa vähän henkisi 50-lukua. Monta hienoa, graafista 50-luvun tapettia oli ehdokkaana, mutta joku niissä kaikissa tuntu vähän tökkivän. Oli yllättävän tarkkaa, millainen olisi kuvion kontrasti, sillä suuri kontrasti tekisi tapetista levottomana ja liian pieni taas ei erottaisi kuviota ollenkaan. Ehkä tämän takia rakastuimme lähes ensisilmäyksellä Boråstapetterin Wonderland Stjärnfloriin. Se on ehkä pikkuisen modernimpi kuin muut ehdokkaamme, mutta kuitenkin art deco -henkinen ja graafisuudessaan vähän retrofiilisiäkin herättävä. Ehkä juuri siis sellainen tavoittelemamme ”midcentury modern”. Haaveilen löytäväni jostain hienon tiikkisen 50-luvun senkin eteisaulaa koristamaan, ja tapetin kanssa siitä tulisi varmasti aika maukas yhdistelmä modernia retroutta.

Toisena kontrastina kiviseiniin tulee vilpolaan 50-luvulta tuttua valeurapaneelia. Paneelin metsästys ei ollutkaan aivan helppo homma, sillä sitä ei tuntunut kovin monesta liikkeestä löytyvän (ainakin K-Rauta, Hakulan puu, ATV ja Sarokas myy jonkinlaista). Kahdessa ensin mainitussa paneelien profiili oli melko pyöristetty, ja ihastuimme ehdottomasti enemmän Sarokkaan teräväreunaiseen paneeliin. Ehkä tässäkin kohtaa se retro ja perinteinen modernilla twistillä? Sarokkaan versio vaan oli valkovahattua, ja meillä oli joka tapauksessa ajatuksena maalata paneeli, joten pintakäsittelystä oli turha maksaa. Saimme onneksi tilattua paneelia suoraan sahalta käsittelemättömänä, jolloin neliöhinta säilyi melko edullisena, vaikka ei tuollainen erikoispaneeli kyllä kovin edullista siltikään ole.

Vilpolan materiaalit on vaalean neutraaleita, mutta kaapiston väri on päättämättä. Vihreä toimisi tässäkin aika kivasti...

 

Kiviseinien pariksi tulee rutkasti aitoa puuta. Alusta asti on ollut selvää, että haluamme lattioihin aitoa puulankkua, ja puulaji saa olla perinteinen ja edullinen mänty tai kuusi. Näistä vaihtoehdoista kallistuimme mäntyyn, sillä se on edullisempaa ja aavistuksen verran kovempaa. Pintakäsittelyä ei ole ihan lyöty lukkoon, mutta vahvana ehdokkaana on lipeöinti ja vahaus. Lipeöinti vaalentaa pintaa hieman ja estää puuta kellastumasta, sekä samalla kovettaa puuta paremmin iskuja kestäväksi.

Sisäkatoistakin löytyy aimo annos aitoa puuta. Rintamamiestaloissa on suosittu perinteisesti Halltex-puukuitulevykattoja, mutta emme kumpikaan näistä ihan hirveästi perusta, vaikka ne ovatkin varsinkin akustiikan kannalta erinomaiset. Keittiöön, olohuoneeseen ja toimistoon valitsimme ajattomat, puiset helmipaneelikatot. Pienen hetken jo harkitsimme mdf-helmipaneelia, sillä hintaero oli varsin houkutteleva. Lopulta kuitenkin Sarokkaan käsittelemätön paneeli itse maalattuna tuli samanhintaiseksi kuin mdf, ja onhan aito puu nyt aivan eri planeetalta. Helmipaneeli on aika romanttinen, mutta kivipintojen kanssa yhdistelmä ei ainakaan toivottavasti ole liian hempeä. Paneelin muoto myös toivottavasti parantaa akustiikkaakin siinä missä Halltexikin. Muihin kattoihin tulee mahdollisesti simppeli, tasainen kipsilevykatto, juurikin siitä syystä ettei yleisvaikutelma olisi liian romanttinen. (Vähän kyllä pelottaa, sillä katon saumaus tulee olemaan ihan kamala homma...) Listojakin olemme jo kerenneet miettimään, ja ainakin jalkalistoissa on ajatuksena noudattaa samanlaista ”kolmiportaista” 50-luvun listoitusta jota talossa alkuperäisestikin on ollut.

Puulattian lisäksi tulee jonkin verran laattalattiaa. Vilpolaan halusimme puun sijaan laattaa, jotta lattiaa ei tarvitse varoa kurakengillä, vaan tila toimii huolettomana ”mud roomina”. Laataksi valikoitui neliskanttinen, maanläheinen lämmin harmaa vinolla ladonnalla, vaikka aluksi kovin haaveilinkin terrakotan värisestä kuviolaatasta. Ehkä tuo hieman poikkeava ladonta tuo lattiaan sitä pientä kaivattua jujua. Myös kodinhoitohuoneessa on hillitty luonnovaalea laatta, johon pientä jujua tuo laatan kuusikulmainen muoto.

Keittiöön tulee mahdollisesti valkoista laattaa perinteisessä 15x15-koossa, mutta tiililadonnalla. Ajatuksena oli että laatta nousisi vähän välitilaa korkeammalle, mutta tämä ehkä hahmottuu tarkemmin myöhemmin. Ostimme remontin alkutaipaleella Tori.fistä ison satsin valkoisia 10x30 laattoja, ja nekin voisi näyttää aika hauskalta pystyladontana. Jossain vaiheessa vähän mietin, jos niillä laatoittaisi kodinhoitohuoneen välitilan, mutta toisaalta siellä ei välttämättä ole sinänsä tarvetta laatoille, joten saapa nähdä. Mutta ainakin pikkuvessassa olisi ajatus hyödyntää noita laattoja, ja laatoittaa seinistä alaosa ja maalata yläosa. Yläosan väriehdokkaaksi on heitelty tumman sinistä, mutta sitä mietitään vielä – onkohan se ehkä kuitenkin vähän liian tumma noin pieneen tilaan?

Keittiöön murrettua vihreää, puuta ja messinkiä

 

Kiintokalusteiden suhteen moni asia on vielä avoinna, ja keittiön kanssa on soudettu ja huovattu enemmän kuin uskoisikaan. Nyt vaakakuppi on taas kallistunut mun alkuperäiseen ideaan, eli keittiön kaapit olisivat vihreät höystettynä mahdollisesti messinkisillä lanka- tai nuppivetimillä. Yläkaapit puolestaan ovat ehkä eri väriset, puunväriset tai valkoiset. Valkoinen keittiö olisi ajaton, mutta yhdistettynä muihin vaaleisiin elementteihin olisi yleisvaikutelma tosi vaalea, pliisu ja hempeä. Musta taas on aivan liian moderni. Harmaakin ehkä kävisi, mutta sekin olisi aika kylmä ja pliisu. Puunvärinen on myös hyvä ehdokas, mutta tällöin mikä puu? Kenties teak-viilu, niinkuin 50-luvulla? Se on suurena kokonaisuutena kuitenkin aika tumma ja ehkä vähän liikaa. Viilupuissa toisaalta on usein vaarana saada aikakautensa leima: 90-2000-luvuilla näkyi paljon pyökkiä ja kirsikkapuuta, 2010-luvulla tammea ja nyt tuntuu tuloillaan olevan saarni. Vihreä on tällä hetkellä pinnalla, ja on sitä ollut myös 50- ja 60-luvuilla. Olipahan ainakin yksi talon keittiöistä hernekeiton vihreä – olisi hauska tietää myös, millainen alakerran alkuperäinen keittiö on ollut. Jos keittiö on vihreä, niin kodinhoitohuoneeseen voisi puolestaan tulla niitä puunvärisiä keittiökaappeja, ja ihan vaan tammiviiluna - vähän kuin modernina tulkintana 50-luvun viiluovista. Toisaalta meille on varmaan tulossa puinen liukuovikaapisto, jolloin puunvärinen kaapisto voi olla vähän liikaa puuta...

Kodinhoitohuoneeseen vaaleita sävyjä, puuta ja ripaus mustaa

 

Muiden kiintokalusteiden värit ovat vielä enemmän auki. Vilpolaan tulee vaatekaappeja ulkovaatteille, eikä niiden väristä ole vielä oikein ajatusta. Alunperin mietin niihinkin jotain vihreän sävyä, mutta nyt en enää osaa sanoa. Yläkerran makuuhuoneen vaatekaapit haluaisin saman sävyisiksi kuin seinät, jolloin ne ikään kuin uppoaa seinään, mutta tätä ehtii vielä miettiä.

Pikkuvessaan laattaa ja isoa väripintaa

 

Pikkuvessaan haaveilin löytäväni allaskaapiksi sopivan 50-lukulaisen kaapin, johon olisin tehnyt tilaa putkille. Itse asiassa mitoiltaan sopivan löysinkin ja se olisi varmasti muokattavissa, mutta vähän on vielä epävarmaa mahtuuko se tilaan. Kaapissa kun on vetolaatikot, ja voi olla ettei ne mahdu oikein aukeamaan, ja lisäksi kaappi saisi olla sen pari senttiä leveämpi, sillä valtaosa altaista on juuri ärsyttävästi vähän liian isoja suhteessa kaappiin. Saattaa olla, että menee nikkarointihommiksi, jotta saadaan juuri oikeanlainen kaappi, tai sitten pitää vain tyytyä tavanomaiseen. Saapa nähdä...

Besos, Hansu

Remontti etenee: lämpöä taloon

Tällä viikolla talolla on tapahtunut suuri askel eteenpäin, sillä putkimies on ollut koko viikon asentamassa maalämpökoneistoa ja kytkemässä lämmitystä päälle, ja sähkömieskin on laittanut hommat osaltaan tosi hyvälle mallille. Eikä piiruakaan liian aikaisin säiden puolesta, sillä talossa on saanut painaa hommia aika kohmeisilla sormilla viime aikoina. Viimeisen kuukauden on siis saanut painaa töitä oikein todenteolla, että ehdimme maalämpötoimittajan ilmoittamaan deadlineen ja saimme kaiken tarvittavan kuntoon sitä ennen. Viimeisestä remppapäivityksestä onkin ehtinyt tässä hässäkässä vierähtää parikin kuukautta, joten talolla on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Mitäs kaikkea tuo lämpöjen saaminen onkaan vaatinut?

Maalauspuuhia, katon panelointia ja yläkerran purkua

 

Lämmitysputket pattereille saatiin vedettyä keskikerrokseen jo ajat sitten, ja uudet patteritkin saapuivat jo kesä-heinäkuun vaihteessa. Pattereiden kiinnitys on odottanut, että saadaan seinäpinnat valmiiksi, sillä vanhanaikaisia ripapattereita henkivistä pattereista pilkottaa takana oleva seinäpinta, ja onhan se nyt muutoinkin helpompaa työstää pintoja kun patterit eivät ole tiellä. Kaikki maalattavat seinäpinnat saatiin hoidettua nopeasti ja kivuttomasti maaliruiskulla, mutta eteisaulan ja vilpolan pinnat onkin sitten toinen tarina, sillä aula olisi tarkoitus tapetoida ja vilpola paneloida. Vilpolan valeurapaneelit toimitettiin tilaustuotteena, ja ne saatiin onneksi hyvissä ajoin. Tosin toki paneelit piti pohjamaalata ennen asennusta ja vielä pariin kertaan asennuksen jälkeen. Maalattavia paneeleita ja listoja kyllä riittää, Hansun Maalauspaja tuntuu olevan täystyöllistetty jatkuvasti. Toisaalta hommassa ei työn vaatima aika ole suurin ongelma, vaan kuivuvien paneeleiden vaatima tila, eli kerralla ei voi ihan mahdotonta määrää maalata. Lopulta kuitenkin vilpolan panelointi sujui aika kivasti ja patteri saatiin aika nopeasti paikoilleen. Onhan tilasta puolet vielä paneloimatta, mutta sillä ei ole enää mikään kiire. Eteisaulan tapetti onkin sitten eri juttu, sillä tapetilla oli aika pitkä toimitusaika. Lopulta tapettitoimitus saapui juuri ennen lämpökytkentöjä, mutta emme kuitenkaan halunneet kiireessä alkaa tapetointipuuhiin, joten saapa nähdä, miten tapetti onnistutaan askartelemaan patterin ympärille myöhemmin.

Uusien pattereiden kiinnitys oli onneksi odotettua helpompaa. Toki patterikannakkeiden kiinnityksessä sai olla tarkkana, ja mittaus oli todellakin millipeliä ja otti aikansa, mutta tämän jälkeen homma oli varsin suoraviivaista. Sen kun vain nostettiin patteri seinään kannakkeiden päälle ja napsautettiin lukot kiinni. (Ja pakko mainita, että meikäläisen minisormet pääsi kerrankin hyötykäyttöön, sillä ainoastaan mun sormilla mahtui kiepauttamaan kannakkeen lukon lukitusasentoon ripojen välistä.) Tosin Siporex-seinään sai aika kieli keskellä suuta ruuvata kannakkeet ettei ruuvi korkkaisi.

Mutta niin. Voi kun asia olisikin taas niin yksinkertainen, että sen kuin laitetaan keskikerroksen seinät minttiin ja isketään patterit paikoilleen, ja lämmityksen saisi sitten kytkeä, mutta taas on ollut kellari ja yläkerta jarruttelemassa hommia. Kellarista piti ensin purkaa vanhat lämmitysputket sekä tehdä reitityksiä uusille putkille, mikä onneksi sujui melko nopeasti. Vanhat kellarin patterit myös irroitettiin ja siirrettiin tilalle asuinkerrosten vanhoja, isompia pattereita. Helpohko homma siis. Mitä nyt vähän piti taas seiniä rapata ja maalailla välissä, kun pattereiden takaa paljastui yllätyksiä.

Öljysäiliön nurkasta vaihdettiin ikkuna, rapattiin seinät, maalattiin seinät ja katto sekä tehtiin kaksi lattiavalua. Niin ja tietysti poistettiin kaikki öljyputket. Ilmanvaihtoräppänään saatiin kätevästi maalämpöputket. Ikkunan alle tuli lämpöpatteri.

 

Pullonkaulana kellarissa on ollut öljysäiliön purkamisesta vapautunut tila, jonne halusimme myös patterin. Vanha öljylämmitysjärjestelmä kun itsessään riitti omalla hukkalämmöllään lämmittämään pannuhuoneen ennen, mutta nyt huoneeseen haluttiin lisälämmitystä. Ja ennen kuin patteri kannattaa kiinnittää pannuhuoneen seinään saatika tuoda tilaan maalämpökoneistoa, on huone vaatinut yhtä jos toista fiksausta. Seiniä piti muun muuassa rapata ja maalata, sillä ne olivat aika hurjassa kunnossa. Toja-levyt pilkoittelivat paikoin seinistä, ja tämäkin vaati ensin omat temppunsa ennen kuin edes pääsi rappailupuuhiin.

Lisäksi tuossa osassa huoneesta, jossa öljysäiliö oli, on lattia reippaasti alempana, sekä niin pahasti kuopalla, että sinne piti tehdä vielä kaksi valua lattian suoristamiseksi. (Lattia jää silti vähän muuta huonetta alemmas tarkoituksella, sillä kellarissa on huonekorkeus melko kortilla.) Ensimmäinen lattiavalukaan ei mennyt ihan kuin Strömssössä, sillä kuivabetoni loppui pahasti kesken, ja oli juostava kauppaan kesken kaiken. Menekkiä kun oli ollut vaikea arvioida, sillä lattia olikin keskeltä vielä odotettua enemmän kuopalla. Lopulta lattia nieli 14 25:n kilon säkkiä arvioidun kahdeksan sijaan! Kellarissa on nyt jo sen verran kylmää ja kosteaa, että saimme jännittää kuivuisiko valu edes ikinä ajoissa. Varsinkin kun lattia piti lisäksi tasoittaa toisella valulla.

Kellarin ikkuna aukon suurennuksen jälkeen, ikkunan asennuksen jälkeen ja viimeisteltynä. Lähtötilanteesta unohtui kokonaan ottaa kuva...

Niin ja tokihan kaiken kukkuraksi vaihdoimme myös pannuhuoneen ikkunan, sillä vanha ikkuna oli ulkopuolelta avattava, lähes läpinäkymätön ja muutenkin vähän kurjassa kunnossa ja tosi pieni. Itse ikkunan vaihto onneksi sujui nopeasti (kerrankin) vaikka ikkuna-aukkoakin piti suurentaa. Enemmän aikaa vei ulkopuolen rappauksen korjailut, maalaus ja listoitukset, joilla oli säänkin puolesta vähän kiire. Myös sisäpuolella ikkunasmyygien rappaus laittoi jopa meikäläisen piiperryskärsivällisyyden koetukselle, sillä ikkunan ympärystä taisi lopulta vaatia neljä–viisi fiksailukierrosta.

Kellarissa on siis riittänyt hommia, mutta yläkerta se vasta onkin oma tarinansa. Yläkerta oltiin varauduttu jättämään väliaikaisten sähkölämmittimien varaan, mutta koska yläkertaa oli jo purettu niin paljon, ei enää ollut järisyttävän suuri ponnistus saada toiselle päätyseinälle patterit. Sen kun vain purettiin lattia, revittiin vanha patteri putkineen irti, nypittiin tapetteja muutama päivä, paklattiin seinää kuin viimeistä päivää ja maalattiin pariin kertaan. Pari pikku juttua siis kunnes uudet patterit putkineen sai asettaa paikoilleen. Yläkerran pohjoisseinälle tuli kahden pikku ikkunen alle pienet patterit, kun ennen ikkunoiden välissä oli yksi iso patteri. Lopputulos on mielestäni aika paljon parempi tasapainoisempi noin, vaikka kaikki muu tilassa onkin vielä kesken.

Eikä tässä toki kaikki, mikä ylläkerrassa on jarrutellut hommia. Meillähän on yläpohja edelleen apposen avoinna, sillä katolle piti asentaa huippuimuri ja viemärin hengitysputki. Tuo yläpohjan aukko varmaan olisi fiksua sulkea ennen lämmitystä ja kylmiä ilmoja, tai muuten kaikki lämpö karkaa katon kautta harakoille. Huippuimurin asennus onneksi onnistui melko mutkattomasti isosta stressistä huolimatta ja kesti jopa Aila-myrskyn. Ilmastointi- ja viemäriputkistokin saatiin luikertelemaan katolle asti, mutta vielä pitää tehdä hieman kiinnityksiä ja eristyshommia ennen kuin aukon voi sulkea.

Reijän tekeminen kaksinkertaiseen peltikattoon oli lopulta vaikeampaa kuin itse laitteen asennus. Viemäri ja ilmastointiputkien lisäksi katolle tuli vielä yli metrinen äänenvaimennin.

 

Eikä tietenkään pidä unohtaa sähkötöitä. Ennen kuin lämmitysjärjestelmä voitiin kytkeä päälle, sille piti tietenkin olla sähköt. Ja itse asiassa sähkövedot puuttuvat vieläkin isosta osasta kellaritiloja. Ennen kuin mitään sähköä saa mihinkään, tarvittiin tietysti sähkökeskus, jonka asensi sähkömies, eikä hommassa sinänäsä ollut sen kummempia kommervenkkejä. Paitsi että sähkömies olisi halunnut, että ennen keskuksen asennusta keskuksen vieressä kulkevat yläkerran kaapeliviennit kätkevä kotelo olisi valmis. Ja koteloahan ei voi laittaa umpeen, ennen kuin yläkertaan on viety lämmitysputket ja sähkökaapelit. Tähän hätään ei nyt kyllä millään pystynyt miettimään yläkerran sähköistyksiä, joten kotelo sai onneksi lopulta jäädä avoimeksi odottelemaan tavaraa. Sähkökeskus myös vaatii tietysti oman sähkönsä, eli pääsähkökaapelin ulkona olevalta keskukselta, jota varten piti siivota autotalli perusteellisesti ja rakentaa kaapelia varten suojakotelo.

Niin ja melkein jo unohdin, ikkunatkin on ehtineet vaihtaa väriä tässä reilun kuukauden aikana! Lähes kaikki keskikerroksen ikkunat ovat muuttuneet sisäpuolelta kasarinruskeasta valkoiseksi. Mikään nopea toimenpide ikkunan maalaus ei kyllä ole, ja itse asiassa laskeskelimmekin, että jos laskee yhteen ikkunaan käytetyn ajan kustannuksena, olisi ikkunoiden uusiminen kokonaan ollut lähestulkoon samanhintaista. Laskin, että kaikki työvaiheet vievät noin 15 tuntia per ikkuna. Ja työvaiheita on siis vanhojen silikonien irti rapsuttelu, hionta ja puhdistus, suojateippaus, pohjamaalaus, varsinainen maalaus sekä vielä kolmas maalikerros näkyvimpiin osiin. Ja lopuksi pitäisi tietysti tehdä pieniä viimeistelyjä sekä laittaa uudet silikonit ja eristenauhat.

Pientä kiirettä on siis pitänyt tässä viime viikkoina! Ja tokihan meillä molemmilla on ollut perinteinen syyskiire myös töissä, ja urheilukello valittaa liiallisesta stressistä. Nooh kerrankos tässä… Mutta ainakin tällaiset ulkopuolisen sanelemat aikataulut pistää laittamaan vauhtia tekemiseen, ja matkan varrelle on mahtunut paljon onnistumisia. Tahti on toisinaan ollut sen verran kova, ettei välionnistumisia edes aina huomaa, kun ollaan jo täyttä häkää seuraavan vaiheen kimpussa. Olemme jonkin verran ehtineet aloittamaan myös kattopintoja keittiössä, olohuoneessa ja työhuoneessa, joten näiden huoneiden osalta alkaa näyttää ihanan valmiilta! Katoillahan ei nyt sinänsä ei kiire, mutta koska nekin pitää vielä maalata, olisi kattopinnat kätevintä olla valmiina ennen lattiaa. Ja kattopintojen valmistumisen myötä saa pikkuhiljaa alkaa asentaa myös valaistusta, mikä alkaa olla melkoinen kynnyskysymys kun syksy tästä vielä pimenee.

Lattiaeristeen puhaltamista puhalluskoneella ja levytettyä lattiaa

 

Lopulta aikatauluun jäi vähän jopa luppoaikaa, joten ehdimme harjoittelemaan eristeen puhallusta kodinhoitohuoneen ja vilpolan lattiaan. Tai oikeastaan näiden tilojen lattioilla oli sen takia pieni kiire, että näitä varten ostetut kipsilevyt olivat autotallissa putkiasennusten tiellä, ja ne piti sieltä saada jonnekin. Keskikerrokseen olisi kauttaaltaan tarkoitus puhaltaa Huntonin puukuitueristettä, ja se on tuntunut vähän välteltävältä möröltä. Tajusimme, ettemme kuitenkaan saa kerralla roudattua tarvittavaa eristekuormaa, joten ehkä homman voisi pilkkoa useampaan puhalluskertaan, vaikka se tarkoittaakin, että puhalluskoneesta pitää maksaa vuokrahinta kahdesti. Alkukankeuden jälkeen homma oli kyllä aika hauskaa, vaikkakin erittäin pölyistä. Onneksi tuollainen puupöly ei sen enempää kutita tai ole muutenkaan inhottavaa. Lattioiden kipsilevytkin saatiin parissa päivässä paikoilleen, vaikka olihan läpivienneissä melkoinen mittaus ja askartelu. Tässä kuukausien varomisen ja tasapainoilun jälkeen on aika luksusta kävellä tukevalla lattialla!

Melko pian saisi kutsua vesieristäjän paikalle, ja sen jälkeen pääseekin pian laatoituspuuhiin! Pitäisi myös alkaa keskittyä vessan rakentamiseen, sillä meidän raksavessa joutui väistymään maalämpökoneiston tieltä. Vessaan oli kiire rakentaan kaikki putkistot, mutta muutoin sinne ei ole hetkeen tehty mitään. Ja niinhän siinä muuten lopulta kävi, että lopullinen wc:n viemäri nousi muutaman hyvin merkitsevän sentin liian korkealle, ja nyt meille tulee kuin tuleekin seinä-wc. Ostin siis Tori.fistä jo rempan alkutaipaleella edullisesti kaksi wc-istuinta, jotka joku myi, koska suunnitelmat vaihtuivat seinä-wc:ksi. Salaa kuitenkin haaveilin seinä-wc:stä, mutta ne ovat aika kalliita kaikkine osineen. Ja nyt näyttäisi, että meille tulee varmaan molempiin vessoihin seinä-wc:t, ja saan myydä nuo istuimet eteenpäin…

Seinä-wc:n mallailua paikoilleen

Maalämpökoneisto ja putkea poikineen. Oli muuten milleistä kiinni, että pömpeli mahtui ovesta sisään...

 

Iso etappi on nyt siis saavutettu ja voi jo vähän huokaista helpotuksesta! Varsinkin kun yksikään patteri ei tunnu vuotavan ja meidän putkivedot oli kuin olikin oikein tehty. Seuraavaksi sitten sen vessan kimppuun ja aloittelemaan laatoituksia. Sitten onkin jäljellä oikeastaan enää puuttuvat katot ja lattiat, ja pian saakin alkaa tosissaan miettiä kiintokalusteita. Wuhuu!

Besos, Hansu

Remontti etenee: Kohti pintoja!

Vihdoin koneen äärellä ja blogin parissa! Eerolla oli kolmen viikon kesäloma, joka meni kokonaan raksatessa. Itse tein välillä vähän töitä ohessa, mutta pääosin päivät kuluivat työmaalla. Luin juuri edellisen postauksen remontin edistymisestä, ja huh, siihen nähden edistystä on tullut valtavasti. Pari päivää sitten kävikin muutamia kavereita työmaalla piipahtamassa, ja tuli tunne, ettei tämän hetkisestä tilanteesta edes huomaa, kuinka ison työn olemme tässä muuttamien viikkojen aikana tehneet. Seinät ovat meinaan nyt kaikki viimeistelty ja pohjamaalattu, joten enää ei näe, mitä kaikkea niiden sisässä on tapahtunut. Sehän on tietysti hyvä tilanne, mutta on nyt itsellekin paikka taas muistella mitäs kaikkea sitä on tullu tehtyä!

Viime postauksessa tuskailin pohjatöiden hidasta etenemistä, ja nyt voi vihdoin sanoa, että pohjatyöt on kutakuinkin valmiit. Eli lattioiden koolaukset on suoristettu ja vahvistettu, ja LVIS-työt keskikerroksen osalta tehty. Sähkövedot on tehty ja rasiat on piilotettu seinien sisään tasoitteella, ja sähkömies on antanut hyväksyntänsä Osaan seinistä tehtiin pelkkä tarkka paikka tasoitteella sähköjen piilottamiseksi ja tuo homma on ollut juuri täydellistä pikkutarkkaa piiperrystä mulle. Viemäriputket, lämmitysputket, käyttövesiputket ja ilmastointi on keskikerroksen osalta myös paikoillaan ja LVI-suunnittelija on ne hyväksynyt. Vielä pitäisi viedä ilmastointiputket katolle asti ja asentaa poistoilmapuhallin sekä viedä viemärintuuletusputki katolle, jotta homma olisi keskikerroksen osalta valmis, mutta keskikerroksen pintoja saa nyt laittaa kiinni kun kaikki putket ovat paikoillaan. Huh mikä helpotus, sillä etenkin tuo viemäreiden rakentelu on todellinen pulmapeli! Lukittuna on pisteet joihin tulee esimerkiksi lattiakaivo ja wc-pönttö, ja sitten yritetään ratkaista millaisista 30-, 45- tai 90-asteen kulmista, haaroista ja eri mittaisista suorista osista syntyy näiden välillä sopiva reitti, niin että kokonaisuudessa säilyy sopiva kallistuskulma, ja pytty pysyy linjaston päässä eikä mikään osa nouse yhtäkkiä erimerkiksi lattiapinnan yläpuolelle.

 

Sähkökaapelit putkineen piiloutui seinien sisään

Onneksi LVIS-hommat alkaa meidän osalta olemaan valmiit. Ammattilaiset tekevät lopulliset kytkennät aikanaan.

Putkihommien lisäksi ehdimme jo porata raitisilmaventtiileille kolme reikää keskikerroksen seiniin. Tämäkään homma ei ollut aivan niin yksinkertaista, kuin aluksi voisi ajatella, sillä poraus piti tehdä ulkokautta, jottei ulkorappaus vaurioituisi. Eli tätä varten piti rakentaa rakennustelineet, ja niinpä hommassa vierähti muutamakin päivä. Itse poraus oli kuitenkin varsin simppeliä, kun meillä oli hommaan noin 40- senttiä pitkä, valtava kuppiterä. Terä oli jo sen verran järeä ja painava, että sen pitelemiseksi aloillaankin piti askarrella teline. Yläkerran reijät saavat vielä odottaa, sillä ne vaativat vähän järeämmät telineet, ja samalla tehdään sitten varmaan muitakin töitä talon ulkopintaan.

 

Sähkövetojen paikkailujen ja pikkureikien paklausten lisäksi rappasimme/ylitasoitimme muutaman seinän kokonaan. Monet meitä varoitteli, että homma on todella vaikeaa ja sille on ihan oma ammattikuntansa. Noh, olihan se ihan pirun vaikeaa! Aloitimme kodinhoitohuoneesta, jossa rosoiset seinät eivät niin haittaa, ja iso osa seinistä jää kaappien taakse piiloon. Kun molemmilla oli kaksi itsenäistä harjoituskertaa takana, keksimme vihdoin yhdessä sopivat kikat ja niksit millä käyttämämme Knaufin käsikipsilaasti alkoi totella. Totesimme laastin todella oikukkaaksi, sillä se käyttäytyy aivan eri tavalla sen mukaan, kuinka paksu kerros laastia on liipan alla ja millaisella kulmalla liippaa liikuttaa. Lisäksi laasti myös kuivui todella nopeasti sekä seinällä että ämpärissä, ja vain juuri oikeanlaisesti kostea laasti toimi hyvin. Mutta kun oikea tekniikka löytyi, sujui homma yllättävän nopeasti. Lopulta vain parissa päivässä oli seitsemän seinää rapattuna!

 

Yksi mun projekteista oli pienentää eteisen vanhan sähkökaapin aukko niin, että se on samalla tasalla oviaukkojen kanssa

Rappauksen lisäksi osa seinistä on saanut kipsilevyjä pintaansa. Keittiön kaksi seinää koolattiin ja levytettiin lähinnä sähköjen takia, sillä jos seiniin olisi kovertanut kaikki keittiössä tarvittavat pistorasiat, olisi seinät olleet aivan reikäjuustoa – ja me aivan lopussa. Olohuoneen ja keittiön välistä oviaukkoa kavennettiin hieman, sillä aukon piti peittää keittiön kaapit ja samalla jatkettuun aukkoon piilotettua sähköä. Koska kiviseinää jatkettiin puurakenteella, päätettiin koko seinä levyttää kipsilevyllä, jottei mikään törmäys tekisi murtumaa jatkeen osalle. Keittiön puolelta aukko vain rapattiin, eikä kyllä sieltäkään arvaisi yhtään, että seinää on jatkettu! Lisäksi työhuoneessa levytettiin yksi seinä, sillä se oli osittain kivi- ja osittain puurakenteinen, ja halusimme seinän yhtenäiseksi. Toki tapetointi (millä ongelma aiemminkin oli peitetty) olisi ratkaissut ongelman, mutta lisäksi yksi sähköputki jäi vähän pilkottamaan ikävästi seinän sisästä, mikä lopulta ratkaisi seinän kohtalon. Myös vessan seinät olivat sen verran hurjassa kunnossa, että päätettiin niihinkin laittaa ohut saneerauskipsilevy – niitä kun ei ole ajatus laatoittaa kokonaan, joten sileä seinäpinta oli tavoitteena. Loppujen lopuksi siis levytettyjä seiniä oli yllättävän paljon, mikä tarkoitti isoa saumausurakkaa, mikä oli jälleen sopivan pikkutarkkaa piiperrystä mulle. Vaan olipa tuokin homma juuri niin vaikeaa kuin pelkäsin, eikä levyjen saumoja meinannut millään saada piilotettua! Olen kyllä kiitollinen ettei ryhdytty levyttämään kaikkia seiniä, vaan poistettiin ensin tapetit. Ajankäytöllisesti lopputulos on varmasti sama, sillä ei tuo levytys saumauksineen mitenkään supernopeaa ole.

 

Keittiön ja olohuoneen välisen aukon ei kyllä enää huomaa pienentyneen

 

Kun seinät olivat saaneet lopulliset pintansa, olikin jo pohjamaalin vuoro. Maalasimme kaikki seinät pohjamaalilla, sillä etenkin rapatut pinnat olivat melko pölyäviä, joten tavallinen maali tai tapetti ei välttämättä tarttuisi niin hyvin. Maalin olisi voinut sävyttää jo valmiiksi, mutta koska halusimme lykätä värien valintaa, saivat kaikki seinät pintaansa sävyttämättömän valkoisen pohjan. Nyt keskikerroksessa vallitsee hieno, eteerinen tunnelma, kun kaikkialla on puhtaan valkoista ja ikkunat on peitetty muovilla, joten valo diffusoituu hauskasti. Koska maalattavaa pintaa on paljon, ostimme hommaan maaliruiskun, ja on se kyllä vaan kätevä vempele. Tosin maalin ohentamiseen ja muuhun valmisteluun menee paljon pidempi aika kuin itse maalaukseen, mutta yhdessä tekemällä homma on varsin nopeaa. Koko keskikerroksen maalaukseen meni vain muutama tunti, kun telalla homma olisi vienyt varmaan viikkoja (epätasainen kivipinta kun vaatii melkoisesti painamista ja useita vetoja telalla).

 

Vaikka olemme keskittyneet keskikerrokseen, ei muitakaan kerroksia ole voinut kokonaan jättää huomioimatta, sillä niin vain kaikki riippuu toisistaan. Esimerkiksi keittiön ja kodinhoitohuoneen sähkövedot kulkivat wc:n katon kautta sähkökaapille, mutta niitä ei voinut vetää kaapille asti eikä näin ollen laittaa seinäpintojakaan kiinni, ennen kuin wc:n katosta oli purettu kosteusvaurioitunut laudoitus. Laudoituksen purku taas edellytti, että yläkerrasta wc:n yläpuolelta purettiin lattia ja lapioitiin purueristeet pois. Jo kertalleen purut saatiin pois, mutta sitten yhtäkkiä pitikin saada purettua katolle johtava viemärin hengitysputki, eli välikattokin piti purkaa siltä osin – josta taas valui uudet purut siihen kohtaan, joka oli juuri lapioitu tyhjäksi. Ja tuossa viemärinhengitysputkessakin oli oma jumppansa, sillä viisimetrinen valurautaputki painoi melkoisesti... Samassa hötäkässä purettiin yläkerrasta komeroiden ja vessan väliseinät tulevan kylpyhuoneen tieltä. Yläkerran purkujen jälkeen meillä olikin hetken aikaa hauska tilanne, kun kellarista pystyi näkemään peltikaton, sillä jokaisessa kerroksessa oli samassa kohtaa purettu lattioita viemärihommiin liittyen. Siinä mielessä nämä vanhat talot ovat kyllä hyviä, että yleensä vesipisteet ovat suorassa linjassa talon keskellä.

 

Yläkerran purkua: alakerran wc:n katosta purettiin kattolaudat ja näkymä avartui. Välikatolle yritettiin ensin katon kautta ja lopuksi päädyimme menemään sinne sisäkautta.

Kellariakaan ei ole voinut jättää täysin huomioimatta, sillä noh, kaikki riippuu toisistaan. Olimme ajatelleet purkavamme öljysäiliön pois vasta joskus kaukana tulevaisuudessa, mutta lopulta tajusimme, että myöhemmin pannuhuone on täynnä kallista maalämpötekniikaa, jonne olisi myöhemmin riskialtista mennä riehumaan. Ja nimenomaan riehumaan, sillä öljysäiliö oli muurattu tiiliseinän taakse, tietenkin. Onneksi Eeron isä tuli hätiin heiluttelemaan lekaa, ja yhtäkkiä tiiliseinä olikin jo purettu. Öljysäiliön purkamisen ulkoistimme ammattilaiselle, sillä hommassa voi olla jopa tulipalo- ellei jopa räjähdysvaara. Sen verran pahaa kiroilua kuului kellarista, että hyvä ettemme ryhtyneet puuhaan itse! Paikan päällä hitsatussa säiliössä oli kuulemma hurjia jännitteitä, eikä homma todellakaan ollut vain "simppeliä puukkosahalla paloittelua". Nyt säiliö on poissa, ja pannuhuoneen koko yhtäkkiä tuplaantui – ja uusia hommia ilmaantui. Tilaan pitäisi meinaan vaihtaa ikkuna, sekä valaa uusi lattia ja rapata seinät. Mielellään homma pitäisi tietysti tehdä ennen kuin maalämpötekniikka saapuu. Itse maalämpökaivo saatiinkin jo pihalle, eikä sen porauksessa kestänyt kuin päivä ja vaakasuuntaisissa putkissa toinen päivä. Olimme ajatelleet jättää kellarin pattereiden lämmitysputket paikoilleen, mutta putkimies oli sitä mieltä, että kyllä ne vaan kannattaisi vaihtaa, joten siitäkin syntyi taas yksi extra projekti...

 

Öljysäiliö tiiliseinineen purettiin ja pihalle saatiin lämpökaivo

Aika paljon on siis tehty, ja laahannut aikataulukin kiritty tosi hyvin. Vaan mitä seuraavaksi? Seuraavaksi olisi mahdollista jo laittaa laittoihin uudet eristeet ja alkaa naputella puulattiaa paikoilleen (odotan meinaan tätä vaihetta kuin kuuta nousevaa), mutta päätimme kuitenkin säästää tämän viimeiseksi, jottei lattioita tarvitsi varoa niin paljon. Eli seuraavaksi seinät saavatlopullisen maalipintansa ja muutama seinä tapettia, minkä jälkeen voi jo kiinnittää patterit paikoilleen. Olohuoneen katossa on jo aloitettu kattokoolauksia, ja niitä jatketaan, joten pian pääsee asentamaan kattopaneeleja. Ja tämän jälkeen pääseekin pian lattioiden kimppuun, ja sen jälkeen saakin asentaa jo keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteet. Tätä kaikkea jarruttaa nyt hieman tuo kellari, sillä siellä riittää yhtäkkiä puuhaa. Ja tokihan kaiken pitäisi tapahtua vähän samanakaisesti, koska kuten sanottua, kaikki riippuu toisistaan.

Besos, Hansu

Remontti etenee: purku ohi (hetkeksi) ja pohjatöitä

Remonttia on nyt takana nelisen kuukautta. Aika on mennyt nopeasti, aivan liian nopeasti. Eihän tässä nyt sinänsä ole mikään kiire, mutta kyllähän tuo vääjäämätön talven tulo asettaa omat aika paineensa. Onneksi kesä ja loma on vielä edessä, joten vaikka nyt olemme aikataulusta jäljessä, niin kirimäänkin ehtii vielä. Nämä pohjatyöt vain tuntuvat äärimmäisen hitaalta, kun mitään näkyvää ei tunnu tapahtuvan. Pohjatöillä tarkoitan siis kaikkea mikä jää rakenteiden alle: sähkövetoja, viemäreitä, vesiputkia, lämmitysputkia ja erilaisia tukirakenteita. Takallekin tuli jo tehtyä raudoitus ja valu, se oli yllättävän nopea projekti. Mutta kun pohjatyöt on tehty, alkaa hommat varmasti näkyvästi muuttumaan – sitä odotellessa siis. Jo uudet koolaukset keittiön seinässä näyttää niin suurelta edistykseltä, vaikka ne olivat paljon nopeammat tehdä kuin vaikkapa yhden pistorasian pohjan koverrus seinään, hah!

Imuauto haki turpeet, mutta aika paljon sai kantaa jämäharkkoja kaatopaikalle

Keskikerroksen purku on siis vihdoin ohi. Tai suurimmat asiat on purettu ja ajat sitten, mutta jäljelle jääneet rautaiset lämmitysputket ja viemärit ottivat aikansa. Tapetinpoistoliuksenkin sai vihdoin pakata autotalliin odottamaan yläkertaa. Tapetin repiminen aloitettiin oikestaan heti ensimmäisenä remppapäivänä heti listojen irroituksen jälkeen, ja muutama kuukausi siinä sitten vierähtikin. Ensin homma vaikutti helpolta, sillä päällimmäinen tapettikerros irtosi helposti ihan veden avulla. Tosin osa tapeteista oli varmaankin pesunkestäviä, kun vesi tuntui vain juoksevan lattialle kastelematta tapettia. Mutta kun ensimmäiset kerrokset olivat lähteneet, alkoi homma mutkistua. Alta paljastui tapettikerroksia, jotka eivät olleet aikoinaan irronneet, joten ne oli maalattu (varmaan jollain hyvällä vettähylkivällä öljymaalilla) ja kitattu. Toisinaan maalattutapetti lohkeili ihanina isoina paloilla ja toisinaan millinkokoisena silppuna hirveän väkivaltaisen lastalla tökkimisen tuloksena. Mikään ei tuntunut auttavan ja alkoi näyttää siltä, että seinät on pakko levyttää kipsilevyllä. Yritimme saada maalatun tapetin edes osittain välistä pois, jotta seinästä tulisi edes jotenkin hengittävä. Seinien levyttäminen kokonaan kuulosti myös todella väärältä. Vihdoin ATV:n huikea asiakaspalvelu sen ratkaisi, ja myi meille hienon tapetin rei'itysvempeleen sekä tapetinpoistoainetiivistettä. Nyt tapetin tai tasaisesti rei'itettyä paremmin kuin esim. puukolla viiltelemällä ja tuju liuos alkoi pehmittää tapettia. Homma alkoi rokkaamaan, vaikka olihan meillä edelleen ihan hurjan iso työ. Mutta mulla on varmaan jotain vialla aivoissa, sillä tapetin nyppiminen oli jotenkin tosi nautinnollista.

Vessan lattia oli täynnä harkon palasia ja muuta rakennusjätettä. Katossa näkyy hometta yläkerran viemärivuodosta, ja viemärit ovat tosiaan aikansa eläneet.

Kaikki lattiamateriaalit on purettu ja lopulta päädyimme imuroimaan turve-eristeenkin pois. Aluksi ajattelin, että jätetään turve paikoilleen sillä "vanhassa vara parempi", vaikka olihan turve nyt äärimmäisen sotkevaa ja pölyävää. Kun sitten vierailijat totesivat, että talossa haisi "ihana vanha talo", niin alkoi meikäläisenkin pää kääntyä. Vanhan talon tunnelmaan ei kyllä mielestäni kuulu mitkään hajut. Imurointiauto hoiti homman melko nopeasti, mutta kyllä meillekin jäi lapioitavaa pariksi päiväksi, sillä lattioiden alle oli kätketty kaikki ylijääneet harkot ja tiilet. Aika monta kivi-turve-kuormaa saatiin kuskata kaatopaikalle! Viikko taidettiin siinäkin puuhassa viettää. Kun turve oli saatu pois, pääsi lämmitysputket purkamaan aika paljon helpommin (ja turvallisemmin, rälläkkä varsinkin iski melkoista kipinää!). Myös lattioiden koolauspuita päätettiin suoristaa, mikä oli kyllä viisas päätös, sillä osa puista oli aivan kieroja eivätkä tahtoneet edes pysyä pystyssä. Osasta puista taas ei ollut melkein mitään jäljellä, kun niitä oli niin paljon pitänyt rei'ittää isoja rautaputkia varten. Tätäkin projektia on vielä vähän jäljellä, mutta isolta osalta jo tehty.

Sähkömies kävi ottamassa sähköt koko talosta pois ja ulos tuli uusi pääkeskus.  Keskikerroksen sähköt sai näin turvallisesti purettua kun ainoa sähkö tulee työmaakeskuksen ja roikan avulla ulkoa. Valaisin- ja pistokepaikat on suunniteltu, ja uusille sähköille tehty kolotukset sekä suunniteltu reitit. Näissä on kyllä ollut yllättävän iso homma, sillä kivitalon seiniin joutuu käytännössä taltalla nakertamaan sähköille reitit ellei halua pinta-asennuksia. Eero sai ihan kätevästi tehtyä rälläkällä linjat seiniin, mutta mun vastuulla on ollut pikkutarkka naputtelu ja johtoputkien ja rasioiden paikoilleen asentaminen. Välillä ei kyllä meinaa aivokapasiteetti riittää, kun yrittää miettiä mikä johto menee mihinkin ja minne ne piilotetaan...

Sähköasennuksia ja takan pohjan valamista

Myös putkimies kävi imaisemassa patterit tyhjiksi, jotta ne saatiin irrotettua, ja uudet patterit saapuukin jo ensi viikolla. (En vaan tiedä minne nekin mahtuu, kun autotalli on täynnä puutavaraa, vanhoja pattereita sekä yläkerran keittiökaappeja!) Keskikerroksesta on nyt saatu purettua pattereiden ohella kaikki rautaiset lämmitysputket. Yllättävän iso työ siinäkin oli. Puukkosaha tehosi ihan kivasti putkiin, mutta kyllä se hajonneita teriä vaati useita, ja ilmeisesti sahaus on sen verran inhottavaa, ettei sitä kovin kauaa jaksa kerralla tehdä. (Itsehän vain kauhistelin touhua vieressä.) Putkien reititykset olivat melko mielenkiintoiset, sillä yhtäkkiä saattoi pari putkea sukeltaa keskeltä lattiaa kellariin. Siinä sitten kolisteltiin putkia, ja yritettiin selvittää mikä sujahtaa minnekin ja mikä katkaistaan – ja miten, välillä paikat oli niin ahtaita että piti kaivaa rälläkkä esiin, ja se vasta oliki pelottavaa puuhaa, ihan vaan vierestä seuratessakin. Vedet on nyt siis katkaistu koko talosta, mutta sentään ulkona oleva vesiposti toimii. Vessa toimii karvalakkiversiona eli ämpärillä vettä käytön jälkeen. Tosin yläkerran vessa piti ottaa suunniteltua aiemmin pois käytöstä, sillä yläkerran viemäri vuosi niin keittiön altaan kuin pöntönkin alta. Mutta poistimme kaikki viemärit ja siirsimme pöntön kellariin samaiseen viemäriputkeen, mutta vain pari kerrosta alemmaksi. Ihan yllättävän toimiva hätäjärjestely. KVV-vastaava laati suunnitelmat lämpö-, vesi- ja ilmastointiputkille ja seuraavaksi pitäisi alkaa asetella putkia paikoilleen. Ensin vaan pitäisi taas jyrsiä reikiä kiveen – kivipölyn pöllyttäminen ei tunnu loppuvan koskaan. Viemäriputkien asettelukin tuntuu olevan varsinainen palapeli ja aivojumppa, varsinkin kun tilaa on paikoin tosi rajallisesti.

Uutta puuta ja heti näyttää valmiimmalta!

Lupahakemuksetkin ovat edenneet. Ranskalaiselle parvekkeelle saatiin naapureilta puoltava lupa melko nopeasti, ainoastaan yksi naapuri jahkailee vielä. Samaiselta naapurilta saimme kyllä vihdoin luvan maalämpökaivolle. Lupaahan piti häneltä kysyä, kun kaivolle optimaalisin kohta oli niin lähellä tontin rajaa. Normaalistihan maalämpölupa ei edellytä naapurin kuulemista – sehän on vain kaivo. Naapuri antoi ehdollisen vastauksen, että meidän kaivo ei saa haitata hänen mahdollista maalämpöä, mikä ei mennyt läpi rakennusvalvonnassa. Hänen olisi pitänyt antaa liitteeksi tarkat suunnitelmat, mihin hänen kaivonsa mahdollisesti tulisi, jotta voisimme olla varmoja ettei meidän kaivo haittaa. Siitähän saatiin soppa aikaiseksi, joten muutimme poraussuunnitelmaa. Tämä uusi suunnitelma ei olisi alun alkaenkaan edellyttänyt naapurin kuulemista, mutta koska naapuri on tavallaan jo kerran "vastustanut" hanketta, joudumme pyytämään naapurin hyväksynnän suunnitelmallemme. Niinpä tietysti. Muiden lupien etenemisestä en uskalla edes haaveilla, sillä mikäli uutisista tuttu meininki jatkuu rakennusvalvonnassa, voi jono olla jopa vuosia pitkä...

Viime aikoina on pyöritelty keittiösuunnitelmia oikein urakalla ja kyselty tarjouksia. Layout alkaa olla vihdoin ja viimein päätetty, joten nyt voi vetää putket ja sähköt paikoilleen. Vielä hinkataan pintamateriaaleja, mutta onneksi niitä ei tarvitse vielä lyödä lukkoon. Aikamoista soutamista ja huopaamista on kyllä ollut viime viikot. Monet pintaratkaisut kun saattaa vaikuttaa jo tässä vaiheessa ja valaisin- ja pistorasiapaikat pitää päättää nyt. Valeurapaneeliakin piti jo tilata vaikkei ole ihan varmaa minne sitä tulee, sillä meille toimitetaan käsittelemätön erikoiserä jolloin se piti tilata hyvissä ajoin. Seuraavaksi pitäisi nyt vaan saada ne pohjatyöt valmiiksi, jotta pääsee laittamaan seiniä ja lattioita.  Saman aikaisesti pitäisi myös purkaa kellarin sähköjä ja vetää uudet tilalle, sekä purkaa yläkertaa ainakin vessan osalta, jotta sinne saadaan helposti vietyä putkia odottamaan. Muutama pikku juttu siis vielä tehtävänä...

Purkuhommat lipesivät yläkertaan ja vessa siirrettiin kellariin

Besos, Hansu