Ensimmäisten päivien tunnelmia

Kaupunkia joelta päin

Viime päivät on satanut enemmän tai vähemmän ja myrskytuulikin riepottanut, joten kuvia ei ole juuri tullut nappailtua eikä muutenkaan kovin paljon ihmisten ilmoilla vietettyä aikaa. Torstaina lähdin mukamas hyvissä ajoin ennen siestaa etsimään yliopiston kansainvälisten asioiden toimistoa. Harhailin tunnin jos toisenkin pitkin kaupunkia, sillä myrskyssä ei karttaa pystynyt oikein lukemaan. Eikä vanhassa kaupungissa pahemmin ole kaduilla numeroita, hyvä jos edes kadun nimet. Olin netistä lukenut että toimistossa on huomaamaton puuovi, mutta että näin huomaamaton... No löytyipä se kuitenkin neuvoa kysymällä viime tipassa ennen sulkemista. Ovesta sisäänastuessa ei myöskään ollut vastassa kuin tyhjä rappukäytävän tapainen, mutta siivooja viittilöi menemään yläkertaan ja löysin vihdoin perille. Toimiston virkailija muuten puhui loistavaa englantia, wau!

Kansainvälisten asioiden toimiston ovi. Kuka nyt tuosta uskaltaa astua sisään?

Toimistossa sanoivat kaiken olevan kunnossa ja kehoittivat etsimään perjantaina tiedekuntani koordinattorin, jonka kanssa pitäisi keskustella kursseista. "Hän on siellä jossain, ehkä. Puhuu englantiakin, ehkä." Eilen sitten kävin laitoksella ja löysin jopa koordinaattorin, joka puhui kuin puhuikin englantia. Hän tosin kovin ihmetteli, että mitä oikein hoppuilen, kouluhan alkaa vasta maanantaina! Niin, mañana mañana. Kehoitti vain chillailemaan.

Koulureissun jälkeen kävin vielä El Corte Inglésissä etsimässä shampoota ja suihkusaippuaa, pikkumarkettien valikoima kun on melko suppea. Shampoo löytyi, mutta suihkusaippuaa myydään joka paikassa vain perhepakkauksina. Yhdestä marketista löysin purkin, joka oli suurinpiirtein suomalaista normikokoa ja se olikin sitten nimellä "matkapakkaus"...

Kämppäkin on löytynyt, joten muutin kamppeeni parin korttelin verran Hostal Reisestä Avenida de Portugalille. Kämppikset (huom. yliopisto-opiskelijoita) eivät puhu englantia, joten todellinen kielikylpy on luvassa! Asustelen vielä maanantaihin asti väliaikaisesti kämpän omistajan huoneessa, kunnes oma huoneeni vapautuu.

Mun huoneen vessa oli tuossa kulmassa, paraatipaikalla

Tänään lampsin kaupungilla tarpeellisia pikkujuttuja etsien. Viikonlopuksi kaupunki on täyttynyt espanjalaisista turisteista, joten kaivoin mäkin sitten taas kameran esiin ja räpsin jälleen reippaat sata otosta. Sniikkasin myös turistikierrokselle Casa de las conchasiin, en tosin kauan jaksanut espanjankielisen oppaan höpinöitä kuunnella...

Casa de las conchas

Päivän bongaukset: Papparainen laski housut keskellä katua. Kertooko tämä nyt huonosta vanhusten huollosta vai mistä?

Päivän sana: hotellielämä on jätetty taakse, joten täytyy ihan itse laittaa sänkyyn sábanas, jotka raahasin ihan Suomesta asti tänne...

Los últimos días ha llovido casi continuamente y he estado mucho en el hotel. El jueves fui a la oficina de las relaciones internacionales y cooperación. La puerta de la oficina era muy inadvertida, pero finalmente encontré. La oficinista me dijo que debo ir a mi facultad lo antes posible y hablar con la coordinadora de Erasmus. El viernes fui a la facultad y la coordinadora me extrañó: "Los clases comienzan el lunes, que haces aquí?! Relájese!" Sí lo sé. Mañana, mañana. Hoy he ido a las compras y tomado muchas fotos. Es que hay muchas turistas aquí ahora y es fácil a mezclar adentro.

Saludos, Hansu

¡Saludos de Salamanca!

Saavuin Madridiin melko myöhään tiistai-iltana äreän taksikuskin saattelemana. Lentokone oli lähes tyhjä ja sain omia itselleni kolme istuinpaikkaa. Kerrankin olisi siis ollut tilaa nukkua kunnolla vaan eipä oikein väsyttänyt, jostain kumman syystä... Turbulenssiakin oli melko paljon, sillä Madridin sää oli myrskyinen. Vettä satoi vaakatasossa ja olipa keskelle autotietä lentänyt jonkun sateenvarjokin.

Yön vietin Hotel Barajas Plazassa, joka sijaitsee lähellä lentokenttää Barajasin "laitakaupunkialueella". Huone oli ihan viihtyisä, tosin melko kylmä ja lattia oli jäinen. Aamulla etsin jonkinsortin hipermercadon ja ostin aamupalatarvikkeita. Rahkaa teki kovasti mieli, mutta lusikoita myytiin tietenkin vain megapakkauksissa. Noh, hätä keinot keksii. Kyllä kampakin kävi hienosti lusikasta...

Kampa lusikkana. Normiaamu.

Hotkittuani aamiaisen olikin aika selvittää tie takaisin lentokentälle ja etsiä Salamancaan vievä bussi. Aluksi meinasin mennä lentokentän bussiasemalle turvallisesti taksilla, mutta respan tädin rohkaisusta uskalsin hypätä paikallisbussin kyytiin. Kyyti maksoi siis parin kympin sijasta puolitoista euroa, ja löysin perille helposti. Lippuluukkukin löytyi ja Salamancaan vievä bussikin lähes mutkattomasti. Matkakin taittui ilmoitettua nopeammin katsellen Forces spéciales-elokuvaa – ilman ääntä tai tekstejä. Päätin törsätä ja napata taksin Salamancan hotellille, mutta se maksoikin vain 4,90 €. Kaikki oli helppoa tähän asti.

Mutta voi dios mío, mikä säätäminen oli hotellille pääsemisessä. Taksi jätti talon eteen, joka ei ollenkaan näyttänyt hotellilta. Lähemmin katsottuna ovessa oli pieni summeri, jossa luki "hostal". Sitä sitten epätoivoisena painelin varmaan 10 minuuttia, kunnes tajusin että oven lukitus aukeaa sillä hetkellä kun summeria painaa eikä sen jälkeen. No blondi ja vielä Espanjassa niin mitä muuta voi odottaa. Seuraavaksi vastassa oli kapea portaikko ja mulla melkein 30 kilon matka-arkku. No ei muuta kuin raahaamaan askel kerrallaan, kunnes pääsin lukitulle ovelle, jossa luki "mikäli sinulla on varaus hotelliin, olet saanut tekstiviestitse toimintaohjeet". No enpäs ole saanut. Soitin johonkin puhelinnumeroon ja olin liian väsynyt ja epätoivoinen puhuakseni espanjaa. Kerkesin kysyä "do you speak English" ja tyyppi löi luurin korvaan. Eipä auttanut muu kuin yrittää uudestaan espanjaksi ja sainkin palvelua. Viiden minuutin päästä joku nainen tuli avaamaan oven ja näytti huoneen. Huh. Nyt möllöttelen ja kerään voimia huomiseen asunnon hakuun. Kieli ei tänään suju edes sitä vertaa kuin eilen, väsymys tekee tehtävänsä. Pienen kävelyn tein kaupungissa ja ihastuin heti.

Plaza mayor

Päivän bongaukset: Hypermarketissa halvin viinipullo maksoi 1,59 €, oi miksi Suomessa maksaa lasillinen 8 euroa? Madridin hotellin lähellä oli katu nimeltä Calle Helsinki, Suomi mainittu, torilla tavataan!

Päivän sana: morriña kaivertaa kovin, mutta onneksi netti helpottaa ikävää. Tosin wifiin päästäkseen on pitänyt selvittää monta contraseñaa.

Plaza mayor

Osana espanjan kurssia kirjoittelen tästä lähtien Espanjaa käsittelevistä postauksista lyhyen käännöksen, joista kieltä osaamattomien ei tarvitse välittää.

Ayer llegué a Madrid, la ciudad muy lluviosa y ventosa. El taxista y la vendedora eran muy antipáticos, entonces mi primera experiencia del servicio al cliente español es lo que esperaba. Al menos me gustó el hotel pero era un poco frió. Por la mañana viajé a Salamanca en autobús y todo fue bien. Pero la puerta del hotel estaba cerrada. Llamé a la recepción y traté de hablar inglés. ¡La recepcionista me colgó el teléfono! Finalmente tuve la oportunidad a decir mi asunto – en español – y la recepcionista abrió la puerta. Otra vez mal servicio, creo que voy a acostumbrarme pronto. Ahora estoy muy cansada pero salí de paseo... y ya me encanta la ciudad. Es increíble qué bonita sea!

Besos, Hansu

Lähtökuopissa

Töttöröö, täällä ollaan lähtökuopissa ja jännitys on sen mukainen. Kohta vaihtuvat Turun talviset maisemat aavistuksen keväisempiin tunnelmiin. Seuraavaksi kirjoittelenkin jostain ihan muualta kuin kotisohvalta! Eli jos jollekin on vielä epäselvää, niin vietän kevään vaihto-opiskellen Espanjan Salamancassa. :)

Tunteiden sekamelska on ollut aikamoinen koko tammikuun. Välillä olen niin innostunut etten nahoissani meinaa pysyä. Tällöin huomaan odottavani eniten kaikkea lomailuun kuuluvaa. Uuden kaupungin katuihin tutustumista, valokuvausta, uusia ihania ruokia, matkustelua ympäri Espanjaa, shoppailua, ihmettelyä. Aavistuksen ahdistavina hetkinä taas muistan, että pitää asioida erilaisissa virastoissa ja selvitellä byrokratian koukeroita... espanjaksi. Ja käydä koulua. Espanjaksi. Tämä ahdisti alussa eniten, mutta nyt tuntuu että kyllä siitä selviää. Eiköhän ne ole tottuneet vähänpuheisiin vaihtareihin. Nyt ahdistaa jokapäiväinen kanssakäyminen. On ihanaa tavata uusia ihmisiä eri puolilta maailmaa, mutta entä jos ulosantini on niin olematonta etten saa solmituksi sen syvempiä ystävyyssuhteita? Small talk on vaikeaa jörösuomalaiselle jo ihan suomeksikin, saati sitten muilla kielillä... Se on selvä, että alussa jäädyn enkä saa varmasti puhuttua mitään sen järkevämpää kuin hoettua joka asiaan sí, sí. Mutta entä jos hoen sitä puolivuotta? No ehkä se tästä. Pitää nyt muistaa vaan se no te preocupes ja uskoa, että kaikki järjestyy, viimeistään mañana.

Heihei Turku, nähdään taas kesällä!

Muutenkin alkavat reaaliteetit selviämään. Ei tämä ole lomamatka, sillä Eero jää kotiin. Ja Peppi. Ikävä iskee jo nyt. Mutta ollaan me ennenkin selvitty, mä sentään olen vain muutaman tunnin lennon päässä, kun Eero karkasi melkein puoleksi vuodeksi toiselle puolelle maapalloa. Jo pelkät skypepuhelut oli ajoittain haastavia aikaeron takia...

Pitää nyt vain omaksua espanjalainen huoleton asenne. Joskus pitää olla vähän hukassa. Mitään uutta harvoin oppii, ellei astu pois omalta mukavuusalueeltaan. Espanja, oletko valmis? Täältä tulee Hansu!

Saludos, Hansu

Jäätelömochit

Sushi-illan jälkiruokana tarjoilin mocheja, eli japanilaisia riisikakkusia. Täytteenä mocheissa on perinteisesti käytetty muun muassa azukipaputahnaa, mutta modernimmat versiot sisältävät jäätelöä. Näihin voi käyttää oikestaan minkä tahansa makuista jäätelöä, mutta esimerkiksi suklaa, mansikka ja mango sopivat enemmän kuin loistavasti. Japanissa yleinen täyte on myös vihreän teen makuinen jäätelö, mutta sitä tuskin saa Suomesta... Makuja voi ideoida vaikkapa täällä.

Ainekset 10–12 mochiin:
95 g riisijauhoa (esim. Risenta)
100 g sokeria
1,5 dl vettä
(elintarvikeväriä)
maissijauhoa leivontaan
n. 1/2 litraa jäätelöä

1. Sekoita riisijauhot, sokeri ja vesi kulhossa. Taikinan kuuluu olla tässä vaiheessa vielä litkua. Itse lisäsin taikinaan pienen tipan punaista väriainetta, vain koska sitä sattui kaapissa olemaan. Periaatteessahan taikinasta pitäisi tulla niin ohutta, että jäätelön väri kuultaa läpi.

2. Peitä kulho kelmulla ja tee kelmuun pieni aukko. Laita mikroon puoliteholle noin kahdeksi minuutiksi. Taikina sakenee hieman, mutta on vielä melko notkeaa. Sekoita perusteellisesti, jotta taikinaan ei jää möykkyjä. Mikrota vielä noin minuutin, kunnes taikinasta tulee sitkeä, melkein sekoitettavaksi mahdottoman tuntuinen möykky.

3. Sekoita taikinaa kunnes taikina on yhtä palloa. Ripottele pöydälle tai leivonta-alustalle maissijauhoa ja ota maissijauhoisilla käsillä taikina käteen. Pyörittele se palloksi ja kaulitse mahdollisimman ohueksi. Taikinan pitäisi olla kumimaista, jolloin sitä voi melko huolettaa venyttää ja muotoilla ilman repeämistä (tai mikäli repeää niin sitä on myös helppo paikkailla).

4. Leikkaa taikinasta pyöreitä paloja kulhon avulla. Sopiva koko on n. 12–13 senttiä halkaisijalta. Mun kulho oli ehkä aavistuksen liian pieni...

5. Valmista pyöreää taikinalättyä voi vielä kaulita lisää. Mitä ohuempi, sen parempi. Nipistele ainakin lätyskän reunat sormin mahdollisimman ohueksi, jotta mochipallon sulkeminen on myöhemmin helpompaa. Asettele lätyt lautaselle ja laita niiden väliin leivinpaperia tai foliota, jotta ne eivät vahingossakaan tartu toisiinsa.

6. Laita lättyset pakastimeen hetkeksi. Melko lyhytkin aika riittää, siivoa vaikka keittiön sotku sillä välin. Mochitaikina ei jäädy kovaksi pakastimessa, vaan sen on lähinnä tarkoitus viilentyä kunnolla jäätelöä varten.

7. Ota lätyt ja jäätelö pakastimesta. Asettele lätyn keskelle jäätelöpallo (esim. jäätelökauhalla) ja sulje pyöreäksi nyytiksi. Sormenpäitä kostuttamalla taikinapallo on helpompi sulkea. 

8. Aseta valmiit mochit pakastimeen lautasen päälle sitä mukaa kun ne valmistuvat. Anna niiden pakastua kunnolla ennen tarjoilua. Ennen syömistä anna mochien sulaa minuutin tai pari. Itadakimasu!

- Hansu