Huhhuijakkaa millainen viikonloppu on takana ja tämäkin viikko hujahti jo puoliväliin. Osallistuin vaihtarijärjestön reissulle Portugalin Portoon, vaikka olenkin hieman skeptinen noita järjestettyjä reissuja kohtaan. Juurikin siksi, ettei vapaa-aikaa yleensä ole, vaan minuuttiaikataululla säntäillään. Tulipahan tämäkin seikka todistettua oikeaksi oikein kunnolla.
 |
| Aveiro henki Venetsia-fiilistä |
 |
| Aveiro |
Lauantaina kahdeksalta aamulla starttasimme ja seuraava pysähdys oli supersuloisessa Aveiron pikkukaupungissa, jonka jokirantamaisemat toivat mieleen mini-Venetsian. Aikaa kaupungin katsastamisen oli vajaa tunti, ja lopulta olimme perillä Portossa kahdelta. Nopean Yes Hosteliin kirjautumisen jälkeen olikin aika rientää nopeasti lounaalle. Onneksi aivan hostellin vieressä oli sympaattinen paikallista ruokaa tarjoava ravintola, jonka henkilökunta oli ystävällisintä mitä olen kokenut. Viikonlopun aikana tuli todettua, että superystävällisiä ihmisiä on koko Portugali pullollaan eikä tämän ravintolan henkilökunta ollut mitenkään poikkeus.
 |
| Meri-ilmasto maistui aika hyvällle pitkästä aikaa |
Lounaan jälkeen olikin niin kiire rientää kaupunkikierrokselle, ettei edes vessaan ehtinyt välissä. Bussilla huristelimme ympäri kaunista Portoa vain todetaksemme, että niin paljon nähtävää olisi mutta ei aikaa muuhun kuin nopeaan vilkaisuun. Kierroksen jälkeen oli reilu tunti aikaa levätä ja siistiytyä illallista varten. Sen verran nipistimme lepäämisestä, että kapusimme Clérigos-kirkon torniin ihailemaan sateisen harmaita maisemia. Reidet oli kyllä krampissa vielä seuraavanakin päivänä...
 |
| Clérigos-kirkko oli aivan hostellin vieressä, loistava maamerkki suunnistaa |
Illalliseksi (kahdesta vaihtoehdosta) valitsin paikallista turskasta tehtyä laatikkoruokaa, joka paljastui aivan supisuomalaiseksi janssoninkiusaukseksi. Porkkanaraastekin löytyi lautaselta lisukkeena. Illallinen kestikin monenmonituista tuntia ja ilmainen sangria virtasi. Nopean yökerhopiipahduksen jälkeen peti kutsuikin melko vaativasti, vaikka suurin osa jatkoi bilettämistä aamuun asti.
Sunnuntaiaamuna kello piippasi yhdeksältä aamiaiselle rientämisen merkiksi. Edes meikkaamaan en ehtinyt, sillä suoraan aamiaispöydästä riensimme kävellen tehtävälle kaupunkikierrokselle kaverini ja matkanjohtajamme kanssa. Ryhmän jäsenet valuivat hitaasti paikalle ja opas jaaritteli niitä näitä, niin että varsinainen kierros pääsi alkamaan yli tunnin myöhässä. Varsinaisella kierrokselle jäi siis meillä aikaa vain vajaat puoli tuntia, ja ehdimme näkemään vain rautatieaseman (joka tosin oli huikean hieno). Kiipesimme Porton loputtamalta tuntuvia mäkiä vain rientääksemme hetken kuluttua alas, kun piti hirveän paniikin saattelemana sännätä takaisin hostellille.
Onneksi Erasmus-bussimme sattui seisomaan liikennevaloissa, joten pääsimme sillä kurvailemaan mukavasti suoraan hostellille. Siinä körötellessämme kaverini kysyi kelloa, ja siihenkin sain todeta että meillä oli niin kiire, etten kerennyt laittamaan sitä ranteeseeni. Lopulta saavuimme hostellille, jossa oli meneillään varsinainen kaaos. Isolle osalle ihmisiä check out oli vieras käsite, eivätkä he olleet ymmärtäneet, että silloin pitäisi olla jo suihkut hoidettuna, vaatteet puettuna ja tavarat pakattuna – eikä laittaa kello soimaan kahdeltatoista, jolloin huone pitäisi olla jo tyhjä. Hirveän stressin ja kaaoksen saattelemana koko ryhmä oli vihdoin bussissa, mutta yksi onneton jatkoi vielä suihkuttelua. Häntä odottelimme puolisen tuntia, niin että vapaa-aikaa ei myöhemmin jäänyt taas nimeksikään.
Suuntasimme joen toiselle puolelle Gaiaan, jossa oli aikaa nopealle lounaalle, jonka jälkeen starttasi jokiristeily. Onneksi aurinko suvaitsi viimein tulla esiin tässä vaiheessa, ja risteily oli mitä parhain. Merituulen, auringon ja tuudittavan paatin väsyttäminä piti vielä jaksaa kuunnella oppaan höpinöitä Offleyn viinikellareissa. Myös viininmaistelu kuului ohjelmaan, minkä jälkeen olikin niin raukea olo, että bussiin istahtaessa uni tuli ennen kuin ehdimme kunnolla edes liikkeelle lähteä.
El sábado por la mañana fuimos a Oporto con ADEIS, una organización para estudiantes extranjeros. No me gustan mucho los viejes organizados, porque nunca hay tiempo libre. Entonces, el fin de semana era muy ocupado. La primera parada fue Aveiro, donde andamos casi una hora. En Oporto hicimos una visita guiada en autobús y con mis amigos subimos a la Torre de los Clérigos. Por la noche comí bacalao con nata y patatas que era la comida muy finlandesa! El domingo después del desayuno hicimos otra visita guiada a pie con mi amiga y nuestro coordinador. En la visita vimos solo la estación de ferrocarril pero era muy bonita. Con mucha prisa dejamos el hostal y fuimos a Gaia, donde hicimos el crucero en barco pol el río Duero y la visita a bodegas Offley. Después del sol, vino y el crucero estaba muy cansada y me dormí inmediatamente en autobús.
Besos, Hansu
