Paras pizza ikinä

Ties kuinka kauan olen haaveillut tekeväni pizzaa vuohenjuustosta, serranokinkusta ja rucolasta – niiden ainaisten kinkkupizzojen sijaan. Jotenkin sitä aina tulee pihisteltyä, eikä moisia aineita viitsi pizzaa varten ostaa. Mutta kerrankin jääkaapissa oli jäminä puolikas vuohenjuustopötkö ja pikkupaketti Pirkan serranokinkkua, joten vihdoin pääsin haaveista tositoimiin. Alkujaan haaveet juuri tällaisesta pizzasta herätti Pub Niskan Cecilia-peltileipä, ja kuinka ollakaan, multahan löytyi hyllystä Turku lautasella osa II -kirja, josta löytyy kuin löytyykin ohje juuri kyseiseen pizzaan:

Pub Niskan peltileipätaikina (3–4 pizzaa)

2 dl vettä

25 g hiivaa

2 rkl öljyä

1/2 tl suolaa

5 dl jauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, sekä lisää öljy ja suola. Sekoita joukkoon suurin osa jauhoista. Kumoa taikina pöydälle ja vaivaa mukaan loput jauhot. Jaa taikina kolmeen tai neljään osaan ja anna niiden kohota liinan alla noin puoli tuntia. Kaulitse taikinapalat lopuksi ohuiksi.
Tällä ohjeella tuli kerrankin ohut ja rapsakka pohja, meillä kun tuppaa aina pizzapohjasta tulla pannupizzamaisen pullava.

Päälle (4:ään pizzaan)

200g vuohenjuustoa

200g juustoraastetta

1 punasipuli

n. 100 g serranokinkkua tai prosciuttoa

2 purkkia tomaattipyrettä

balsamicoa

rucolaa

Leivitä tomaattipyre pizzapohjille ja levitä päälle juusto raaste. Ripottele päälle ohuiksi renkaiksi leikattu punasipuli ja murenna vuohenjuustoa. Lisää päälle myös kinkku ja paista 280 asteessa vajaa 5 minuuttia. Lisää päälle lopuksi hieman balsamicoa ja rucolaa.

Mähän kuorrutin vain kaksi pizzaa, eli aineksia meni vain puolet noista määristä. Lopuista pizzataikinoista yritin taikoa yhtä mahtavaa valkosipulileipää, jota maistelin eräässä Porton italialaisessa ravintolassa. Voitelin pizzapohjat öljyllä ja valkosipulimurskalla ja kuorrutin juustolla. Lopputulos ei kyllä ollut lähellekään sitä mitä halusin, joten parin maistiaisen jälkeen mokomat leipäset lensivät roskiin. Haisipa kämppä sitten pari päivää valkosipulilta.

Kyllä huomaa muuten, että Suomeen paluun jälkeen on ollut taas kokkausintoa kun ruokakuvia kertyy kameraan enemmän kuin niitä ehtii minnekään jakaa... :D

Esta pizza con queso de cabra, jamón serrano, cebolla roja y rúcula es mi favorita.

Besos, Hansu

Jos Vepsään haluat mennä nyt

Onnistuneen viikonlopun tunnistanee siitä, että työläinenkin luulee hetken olevansa lomalla eikä muista murehtia työjuttuja. Lauantai kului levypainoista ruostetta hinkatessa ja uutta maalipintaa suihkiessa ja sunnuntai retkeillen Vepsän saaressa.

Vapaalippujen innostamina hyppäsimme porukalla Lilyn kyytiin ja seilasimme Vepsään Turun saaristoa ihaillen. Lähdimme kahden lautalla ja tunnin päästä olimme perillä. Ensimmäinen reaktio oli, että saari on kovin pieni eikä sen näkemiseen montaa minuuttia kulu. Niinpä pojat päättivät kuluttaa aikaansa pelaamalla lentopalloa. Kummallinen tarve syöksyillä hanhen kakkaiseen hiekkaan...

Eipä aikaakaan kun mahat alkoivat murista melko vaativasti ja oli aika suunnata grillitulen ääreen. Hiillosta odotellessa vierähtikin reippaasti yli tunti, niin että tulikuumaan makkaran sai suorastaan kiireellä hotkia, jotta ehtisimme kuuden lautalla takaisin. Loppujen lopuksi aikaa ei siis ollutkaan tutkia saarta perinpohjaisesti ja näköalarinne köysilaskeutumisineen jäi seuraavaan kertaan.

Kiukkuiset ampiaiset hamusivat grillieväitä, eikä rantakalliolla saanut surinoitta nauttia auringosta. Aurinkoinen kallioniemeke saaristomaisemineen hiveli kyllä silmiä ja mieltä (kun vain onnistui hetkeksi unohtamaan surisevat pirulaiset). 

Illalla muistona oli savun tuoksu vaatteissa ja hiuksissa, sekä merituulen jättämä jännä tunne iholla. Maistui muuten uni aika hyvältä.

El domingo fuimos a Vepsä, una isla pequeña. Viajamos una hora en un ferry pequeño que se llama Lily. En la isla los chicos jugaron el voleibol y luego hicieron fuego. Lo tomó tanto tiempo que tuvimos que irnos inmediatamente después de comer. Era un día maravilloso, ojalá que hubiera tenido más tiempo.

Besos, Hansu

Churroja, churroja!

Jaanpa nyt tämän churrojenkin ohjeen, vaikka ei nämä kovin hyvin onnistuneetkaan. Mulla oli liian suuri pursotuspää ja näistä tuli ehkä aavistuksen isoja, niin ettei taikinasta riittänyt kuin noin kymmeneen churroon. Niin ja lätsähtihän osa taikinasta lattiallekin... Öljykin taisi olla liian kuumaa, kun nämä jäi hieman liian pehmeiksi sisältä. Olivat nämä tuoreeltaan kyllä hyviä, mutta mikrotettuna näistä tuli pehmeän sitkeitä, eikä rapsakkuudesta ollut enää tietoakaan.

Taikina 10–20 churroon:

 n. 90 g voita

2,5 dl vettä

2,5 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

1 kananmuna

Paistamiseen

n. 5 dl öljyä

Kaakao (pieni mukillinen)

noin 6 palaa tummahkoa suklaata

loraus maitoa

Kiehauta kattilassa voi ja vesi, ja lisää joukkoon suola. Lisää jauhot ja sekoita voimakkaasti kunnes taikina alkaa irrota kattilasta ja muodostaa pallon. Otta kattila liedeltä ja sekoita joukkoon muna. Sekoita taas kunnes taikina kiinteytyy palloksi. Ohjeita taitaa tässäkin olla yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Joihinkin ohjeisiin ei tule munaa laisinkaan, joten munaton versiokin onnistunee hyvin. Joihinkin taas tulee margariinia, joihinkin voita ja toisiin vain öljyä.

Laita taikina pursotuspussiin ja pursota kuumaan öljyyn noin 20 sentin mittaisia tankoja. Olennainen osa churrojen ulkomuotoa on pursotuksesta syntynyt tähtimäinen kuvio. Voit leikata saksilla taikinaa, mutta varo roiskeita taikinan tipahtaessa öljyyn. Ensimmäisten palovammojen jälkeen pursottelinkin churrot kumihanskat kädessä. Paista kullanruskeiksi, valuta talouspaperin päällä ja sirotttele halutessasi päälle hieman sokeria. Video-ohjetta löytyy täältä ja täältä.

Churrot tarjoillaan paksun kaakaon kanssa. Sulata sitä varten suklaata ja lorauta sekaan hieman maitoa. Churroja dipataan suklaaseen ja loput juodaan tai lusikoidaan sellaisenaan.

Churrot ovat perinteinen aamupala Espanjassa, vaikka nykyään niitä syödään välipalana oikeastaan mihin tahansa vuorokauden aikaan. Etenkin alkuillasta mummojen suosikkipuuhaa näytti olevan kahviloini kokoontuminen churrojen äärelle. Toisinaan churroja syödään jopa aamuyöstä baarista kotiin hipsiessä siinä missä Suomessa syödään suolaista roskaruokaa. Madrid on churrojen mekka, sillä sieltä löytyy runsaasti churroihin erikoistuneita kahviloita, churreríoita. Churroja löytyy kuitenkin ympäri Espanjaa, ja ovatpa ne levinneet latinalaiseen Amerikkaan, Portugaliin ja Ranskaankin. 

Churrot itsessään ovat melko mauttomia, eivät oikein suolaisia eivätkä makeita, mutta ehkä jopa hieman suolaiseen päin vivahtavia. Tyypillinen annoskoko on kolme paksua churroa ja useimmiten ne nautitaan kuuman ja paksun kaakaon kera. Churrot voi nauttia kyllä myös vaikkapa kahvin kera sokerilla kuorrutettuna, mikäli kupillinen suklaata tuntuu överiltä. Toisinaan kaakaon lisäksi mukana tuli sokeripussi, jolla sai itse lisätä haluamaansa lisämakeutta. Mielestäni churrot eivät sokeria kaipaa vaikka usein suklaa oli hyvin tummaa ja sokeritonta. Paha olo on kuitenkin churrojen jälkeen taattu, eikä suklaata, rasvaa tai sokeria halua nähdä loppupäivänä, mutta ovat ne silloin tällöin nautittuna kaiken sen pahoinvoinnin arvoisia.

Cociné también churros para el postre cuando cociné tapas para mis amigos. Me gustan mucho los churros, pero siempre me siento muy mal después de comer.

Besos, Hansu

Onnitteluja

Piiitkästä aikaa sain avata askartelulaatikon ja ottaa sakset kauniiseen käteen, sillä tilausta tuli parille onnittelukortille. Internetin ihmeellisestä maailmasta hain hieman inspiraatiota ja eikun näpertämään. Ei ehkä mikään paras puuha näillä helteillä kun kädet hikoaa ja tuskahiki kastelee paidan tuulettimen lennättäessä pienet paperin palat ympäri lattiaa.

Ensimmäinen kortti oli onnittelukortti hääparille. Sain päähänpinttymän valkoisesta tekstistä, enkä tähän hätään keksinyt muuta kuin valkoisen kynsilakan. Tähän tarkoitukseen on varmaan kyniäkin olemassa, onhan? Kulmaan leikkelin pikkuisia kukkasia, jotka liimasin vain keskeltä terälehtien jäädessä koholle ja muutamiin kukkiin lätkäisin vielä helmiä.

Toinen kortti lähti mummulle toivottamaan synttärionnea. Agendana oli tehdä jotakin, jota mummulla olisi kiva katsella vanhankodissa. No tuommoinen siitä nyt sitten tuli.

Felicitaciones. He hecho unas tarjetas de felicitación: una tarjeta a una pareja que se casó recientemente y la otra a mi abuela para sus cumpleaños.

Besos, Hansu