Kuala Lumpur yläilmoista

Arkistojen kätköihin oli ihan kokonaan unohtunut näköalat  KL Towerista. Bongasin netistä, että Petronas-tornien läheiseen Menara Kuala Lumpur -torniin pääsisi puolet halvemmalla ja näkymiin saisi ikuistettua vielä ne kuuluisat tornitkin. Siinäpä sitten Petronas-tornien ympäristössä palloilimme, että minnehän kaikista pilvenpiirtäjistä pitäisi mennä. Muistin vain sanan "menara", ja kun äkkäsimme sen lukevan erään korkean rakennuksen kyljessä, marssimme sinne. Paikalla ei ollut muita turisteja, ja tuumimme vain, että ehkä kukaan ei vain tiedä tästä mahdollisuudesta ja kaikki jonottavat Petronakseen. No kieroonhan meitä katsottiin kun yritimme kysellä näköalatasanteesta jossakin toimistorakennuksessa. Aika pian sitten selvisi, että "menara" tarkoittaa vain tornia, ja lähes kaikki korkeat rakennukset oli nimetty menara-jotakin. Oho.

Onneksi pian päättelimme, että kyseessä on tietenkin tv-torni KL Tower. Ensimmäinen vierailuyritys meni pieleen, kun missasimme oikean risteyksen ja kävelimme kilometrikaupalla ympäri tornia reunustavaa viidakkoa. Toisella yrityksille osasimme sitten ihan sisään asti. Heti ovelta meidät ohjattiin lippujonon jatkoksi, ja aikamme jonotettuamme tyrmistyimme, kun hinta olikin 25€ per nassu. Ei siinä sitten auttanut kuin maksaa, kun vihdoin olimme tornille päässeet.

Maksamisen jälkeen meidän käskettiin allekirjoittaa paperi, että ymmärämme tornista hyppäämisen johtavan kuolemaan ja emme aio yritää mitään typerää. Allekirjoituksen jälkeen meidät ohjattiin vip-meiningillä jonon ohi aivan eri hissille kuin kaikki muut. Vasta tässä vaiheessa aloin hahmottamaan jutun jujun. Se halvempi hinta, jonka netistä bongasin, olisi ollut alemmalle lasitetulle näköalatasanteelle, ja me olimme maksaneet ylemmälle avoimelle tasanteelle. Eipä siinä, näkymät olivat hienot ja riepova tuuli toi hommaan oman säväyksensä.

Näkymät oli kyllä hulppeat ja oli hauska katsoa missä päin oli paikallisia sadekuuroja. Times square-ostoskeskuskompleksin koonkin (tuo ruskea jättiläinen kuvassa yläpuolella) hahmotti yläilmoista ihan eri tavalla. Meidän hotelli taas oli tuossa keltaisessa kerrostalossa lähellä Times Squarea.

Hulppeat 421 metriä korkea KL Tower on edelleen yksi maailman korkeimmista rakennuksista. Ja tottahan toki sinne mahtuu myös akvaario ja muita hauskoja aktiviteetteja. Yläilmoissa pyörimisen jälkeen kävelimme tornia ympäröivässä viidakossa, mutta kävely jäi hieman puolitiehen hyttysparven hyökätessä. Se oli ensi kosketuksemme noihin pieniin, nopeisiin ja äänettömiin tropiikin pirulaisiin. Ehdimme ottaa noin kaksi askelta päällystetyltä polulta syvemmälle viidakkoon kun tajusin, että joka paikkaa kutittaa ja raajat on täynnä paukamia. Sen kerran kun hyttyskarkoite unohtui hotellille...

KL Tower, la torre de Kuala Lumpur, es uno de los edificios más altos del mundo.

Besos, Hansu

Lempparihame ja Merdeka Square

Kuala Lumpurista löysin hameen, jota olin tietämättäni etsinyt aina. Ostoslistalla on ollut pitkään jokin kevyesti A-linjainen hame, jossa olisi ehkä jotain kuviointia muttei kukkia, koska sen pitäisi sopia myös syksyisempään asuun tai esimerksi töihin. Pitäisi siis olla pykälää virallisempi, mutta tarpeeksi rento kesähumputteluihin. Värinä jotain muuta kuin yksiväristä mustaa, valkoista tai harmaata, muttei kuitenkaan liian värikäs. Ja yhtäkkiä tämä tummansinivalkoinen hame tupsahti eteeni niinkin eksoottisesta liikkeestä kuin Zarasta. Ja tottahan toki asukuvat piti heti räpsiä. Kuvaustaustaksi sattui KL:n Merdeka Square eli Itsenäisyyden aukio, jossa ei varsinaisesti mitään muuta nähtävää tai kuvattavaa ollut.

Työasuunkin hame pääsi niinä parina hellepäivänä, joita meille viime viikolla suotiin. Toimii!

Compré esta falda en Kuala Lumpur. Era una buena compra.

Besos, Hansu

Orpo orava kylässä

Sunnuntaina vierailimme erään tomeran viisivuotiaan synttäreillä, ja samassa kun kurvasimme juhlapaikalle, huomasin parkkipaikalla pikkuruisen oravan. Liikkumattomana hän siinä kyhjötti, luulimme jo ressun kuolleen, kunnes tuo laiskasti lähti lyllertämään karkuun. Noukimme ressukan matkaan, sillä ei sitä siihenkään hennonnut jättää. Lahja jäi hieman toiseksi, kun synttärisankarin ja kaikkien muidenkin huomion vei pieni ruskea tuhisija. Paremman puutteessa hän pääsi talouspaperilla vuorattuun roskaämpäriin, jossa hän kyhjötti aina vain surkeampana.

Eläinhoitola ehti mennä kiinni, mutta synttäreiltä kerkesimme koukata Skanssin kautta. Katselimme Faunattaressa kissan maitoa, mutta myyjä suositteli jotain jyrsijöiden yleismuonaa, jota voisi ruiskustakin syöttää. Sehän ei kelvannut oravalle ollenkaan, mutta hunajavesi ja kananmunan keltuainen teki kauppansa. Ei hän paljoa kuitenkaan syönyt, nukkui vain. Saunan rauhassa pahvilaatikon ja pyyhkeiden suojassa tuhisi pieni, niin että aamulla oli silmissä jo virkeämpi katse. Työpäivän ajaksi orava jäi vielä nukkumaan, minkä jälkeen keltuaismössö maittoi antaumuksella. Lopulta sitten veimme kurren eläinhoitolaan, vaikka hetken kutkutteli ajatus rakentaa sille häkki pihalle ja opettaa itsenäiseen elämään.

Encontramos un cachorro de ardilla.

Besos, Hansu

Aurinko armas

Oijoi miten meitä on nyt hellitty auringolla! Ruisrock täyttyi kesäisestä festarikansasta ja kerrankin oli tarjoilla muutakin kuin mutavelliä. Itsehän en tosin ole mikään festarityyppi (koska olen outo). Perjantaina töissä jouduin ihan pienentämään hieman sälekaihtimia, sillä aurinko tulvi sisään valtavista ikkuinoista vähän liiankin kanssa. Mikä synti ja häpeä. Osan jätin kuitenkin auki ja ihailin auringossa kylpevää Turkua. (Mun työhuoneesta on melkoiset maisemat.) Kotimatkalla sain puikkelehtia festarikansaa väistellen, ja olipa vähällä ettei eräs innokas high fiven heittäjä kaatanut pyörääni kumoon. Loma- ja festarifiilis on kyllä suhteellisen tarttuvaa.

Kotiin päästyäni loikoilin riippumatossa ilta-auringon kurkkiessa kirjani takaa. Leijapoika on kyllä karmeudessaan superhyvä, kuten myös saman kirjailijan Tuhat loistavaa aurinkoa. Riippumatto on kyllä ehkä maailman paras keksintö, etenkin kahden istuttava sellainen. Yksinään siihen mahtuu tekemään aikamoisen pesän. Hiljaisuus, riippumatto, hyvä kirja ja aurinko. Niistä on onni tehty. Niin ja pakastimen perältä löytyneestä epämuodostuneesta edelliskesäisestä jätskipuikosta.

Illalla juoksin Pepin kanssa pikkulenkin ja ihailin auringossa hohtavia pastellinvärisiä puutaloja ja vehreänä notkuvia puutarhoja. Kesällä kaikki on niin kaunista. Koko talven haaveilin ulkotreenistä ilta-auringossa, ja vihdoin pääsin senkin toteuttamaan. Kunnon hikirääkki piknikhuovalla ei tuntunut yhtään niin rääkiltä kuin yleensä.

Lauantaina taivaan masensi pilvet, mutta onneksi iltapäivästä armas aurinko nauroi jo taivalla. Työstimme rusketusta Littoisten järvellä ja uskalsin uimaankin, vaikka superkylmältähän se tuntui. Tosin olihan se paljon lämpimämpää kuin lähes jäinen meri. Järveksi juuri sopivaa siis, sillä pian se taitaa olla jo sinilevän vallassa. Lasketaanko järvessä uinti talviturkin heitoksi?

Musta on tosi kivaa, että armas aurinko piipahdit kylässä ja ensi viikolla olet jo muilla mailla. Olisi silti ihan kiva, jos tulisit taas ensi viikon loppuna tervehtimään. Masentaa jo ajatuskin sateista.

El fin de semana el sol brillaba.

Besos, Hansu