Remontti etenee: Kohti pintoja!

Vihdoin koneen äärellä ja blogin parissa! Eerolla oli kolmen viikon kesäloma, joka meni kokonaan raksatessa. Itse tein välillä vähän töitä ohessa, mutta pääosin päivät kuluivat työmaalla. Luin juuri edellisen postauksen remontin edistymisestä, ja huh, siihen nähden edistystä on tullut valtavasti. Pari päivää sitten kävikin muutamia kavereita työmaalla piipahtamassa, ja tuli tunne, ettei tämän hetkisestä tilanteesta edes huomaa, kuinka ison työn olemme tässä muuttamien viikkojen aikana tehneet. Seinät ovat meinaan nyt kaikki viimeistelty ja pohjamaalattu, joten enää ei näe, mitä kaikkea niiden sisässä on tapahtunut. Sehän on tietysti hyvä tilanne, mutta on nyt itsellekin paikka taas muistella mitäs kaikkea sitä on tullu tehtyä!

Viime postauksessa tuskailin pohjatöiden hidasta etenemistä, ja nyt voi vihdoin sanoa, että pohjatyöt on kutakuinkin valmiit. Eli lattioiden koolaukset on suoristettu ja vahvistettu, ja LVIS-työt keskikerroksen osalta tehty. Sähkövedot on tehty ja rasiat on piilotettu seinien sisään tasoitteella, ja sähkömies on antanut hyväksyntänsä Osaan seinistä tehtiin pelkkä tarkka paikka tasoitteella sähköjen piilottamiseksi ja tuo homma on ollut juuri täydellistä pikkutarkkaa piiperrystä mulle. Viemäriputket, lämmitysputket, käyttövesiputket ja ilmastointi on keskikerroksen osalta myös paikoillaan ja LVI-suunnittelija on ne hyväksynyt. Vielä pitäisi viedä ilmastointiputket katolle asti ja asentaa poistoilmapuhallin sekä viedä viemärintuuletusputki katolle, jotta homma olisi keskikerroksen osalta valmis, mutta keskikerroksen pintoja saa nyt laittaa kiinni kun kaikki putket ovat paikoillaan. Huh mikä helpotus, sillä etenkin tuo viemäreiden rakentelu on todellinen pulmapeli! Lukittuna on pisteet joihin tulee esimerkiksi lattiakaivo ja wc-pönttö, ja sitten yritetään ratkaista millaisista 30-, 45- tai 90-asteen kulmista, haaroista ja eri mittaisista suorista osista syntyy näiden välillä sopiva reitti, niin että kokonaisuudessa säilyy sopiva kallistuskulma, ja pytty pysyy linjaston päässä eikä mikään osa nouse yhtäkkiä erimerkiksi lattiapinnan yläpuolelle.

 

Sähkökaapelit putkineen piiloutui seinien sisään

Onneksi LVIS-hommat alkaa meidän osalta olemaan valmiit. Ammattilaiset tekevät lopulliset kytkennät aikanaan.

Putkihommien lisäksi ehdimme jo porata raitisilmaventtiileille kolme reikää keskikerroksen seiniin. Tämäkään homma ei ollut aivan niin yksinkertaista, kuin aluksi voisi ajatella, sillä poraus piti tehdä ulkokautta, jottei ulkorappaus vaurioituisi. Eli tätä varten piti rakentaa rakennustelineet, ja niinpä hommassa vierähti muutamakin päivä. Itse poraus oli kuitenkin varsin simppeliä, kun meillä oli hommaan noin 40- senttiä pitkä, valtava kuppiterä. Terä oli jo sen verran järeä ja painava, että sen pitelemiseksi aloillaankin piti askarrella teline. Yläkerran reijät saavat vielä odottaa, sillä ne vaativat vähän järeämmät telineet, ja samalla tehdään sitten varmaan muitakin töitä talon ulkopintaan.

 

Sähkövetojen paikkailujen ja pikkureikien paklausten lisäksi rappasimme/ylitasoitimme muutaman seinän kokonaan. Monet meitä varoitteli, että homma on todella vaikeaa ja sille on ihan oma ammattikuntansa. Noh, olihan se ihan pirun vaikeaa! Aloitimme kodinhoitohuoneesta, jossa rosoiset seinät eivät niin haittaa, ja iso osa seinistä jää kaappien taakse piiloon. Kun molemmilla oli kaksi itsenäistä harjoituskertaa takana, keksimme vihdoin yhdessä sopivat kikat ja niksit millä käyttämämme Knaufin käsikipsilaasti alkoi totella. Totesimme laastin todella oikukkaaksi, sillä se käyttäytyy aivan eri tavalla sen mukaan, kuinka paksu kerros laastia on liipan alla ja millaisella kulmalla liippaa liikuttaa. Lisäksi laasti myös kuivui todella nopeasti sekä seinällä että ämpärissä, ja vain juuri oikeanlaisesti kostea laasti toimi hyvin. Mutta kun oikea tekniikka löytyi, sujui homma yllättävän nopeasti. Lopulta vain parissa päivässä oli seitsemän seinää rapattuna!

 

Yksi mun projekteista oli pienentää eteisen vanhan sähkökaapin aukko niin, että se on samalla tasalla oviaukkojen kanssa

Rappauksen lisäksi osa seinistä on saanut kipsilevyjä pintaansa. Keittiön kaksi seinää koolattiin ja levytettiin lähinnä sähköjen takia, sillä jos seiniin olisi kovertanut kaikki keittiössä tarvittavat pistorasiat, olisi seinät olleet aivan reikäjuustoa – ja me aivan lopussa. Olohuoneen ja keittiön välistä oviaukkoa kavennettiin hieman, sillä aukon piti peittää keittiön kaapit ja samalla jatkettuun aukkoon piilotettua sähköä. Koska kiviseinää jatkettiin puurakenteella, päätettiin koko seinä levyttää kipsilevyllä, jottei mikään törmäys tekisi murtumaa jatkeen osalle. Keittiön puolelta aukko vain rapattiin, eikä kyllä sieltäkään arvaisi yhtään, että seinää on jatkettu! Lisäksi työhuoneessa levytettiin yksi seinä, sillä se oli osittain kivi- ja osittain puurakenteinen, ja halusimme seinän yhtenäiseksi. Toki tapetointi (millä ongelma aiemminkin oli peitetty) olisi ratkaissut ongelman, mutta lisäksi yksi sähköputki jäi vähän pilkottamaan ikävästi seinän sisästä, mikä lopulta ratkaisi seinän kohtalon. Myös vessan seinät olivat sen verran hurjassa kunnossa, että päätettiin niihinkin laittaa ohut saneerauskipsilevy – niitä kun ei ole ajatus laatoittaa kokonaan, joten sileä seinäpinta oli tavoitteena. Loppujen lopuksi siis levytettyjä seiniä oli yllättävän paljon, mikä tarkoitti isoa saumausurakkaa, mikä oli jälleen sopivan pikkutarkkaa piiperrystä mulle. Vaan olipa tuokin homma juuri niin vaikeaa kuin pelkäsin, eikä levyjen saumoja meinannut millään saada piilotettua! Olen kyllä kiitollinen ettei ryhdytty levyttämään kaikkia seiniä, vaan poistettiin ensin tapetit. Ajankäytöllisesti lopputulos on varmasti sama, sillä ei tuo levytys saumauksineen mitenkään supernopeaa ole.

 

Keittiön ja olohuoneen välisen aukon ei kyllä enää huomaa pienentyneen

 

Kun seinät olivat saaneet lopulliset pintansa, olikin jo pohjamaalin vuoro. Maalasimme kaikki seinät pohjamaalilla, sillä etenkin rapatut pinnat olivat melko pölyäviä, joten tavallinen maali tai tapetti ei välttämättä tarttuisi niin hyvin. Maalin olisi voinut sävyttää jo valmiiksi, mutta koska halusimme lykätä värien valintaa, saivat kaikki seinät pintaansa sävyttämättömän valkoisen pohjan. Nyt keskikerroksessa vallitsee hieno, eteerinen tunnelma, kun kaikkialla on puhtaan valkoista ja ikkunat on peitetty muovilla, joten valo diffusoituu hauskasti. Koska maalattavaa pintaa on paljon, ostimme hommaan maaliruiskun, ja on se kyllä vaan kätevä vempele. Tosin maalin ohentamiseen ja muuhun valmisteluun menee paljon pidempi aika kuin itse maalaukseen, mutta yhdessä tekemällä homma on varsin nopeaa. Koko keskikerroksen maalaukseen meni vain muutama tunti, kun telalla homma olisi vienyt varmaan viikkoja (epätasainen kivipinta kun vaatii melkoisesti painamista ja useita vetoja telalla).

 

Vaikka olemme keskittyneet keskikerrokseen, ei muitakaan kerroksia ole voinut kokonaan jättää huomioimatta, sillä niin vain kaikki riippuu toisistaan. Esimerkiksi keittiön ja kodinhoitohuoneen sähkövedot kulkivat wc:n katon kautta sähkökaapille, mutta niitä ei voinut vetää kaapille asti eikä näin ollen laittaa seinäpintojakaan kiinni, ennen kuin wc:n katosta oli purettu kosteusvaurioitunut laudoitus. Laudoituksen purku taas edellytti, että yläkerrasta wc:n yläpuolelta purettiin lattia ja lapioitiin purueristeet pois. Jo kertalleen purut saatiin pois, mutta sitten yhtäkkiä pitikin saada purettua katolle johtava viemärin hengitysputki, eli välikattokin piti purkaa siltä osin – josta taas valui uudet purut siihen kohtaan, joka oli juuri lapioitu tyhjäksi. Ja tuossa viemärinhengitysputkessakin oli oma jumppansa, sillä viisimetrinen valurautaputki painoi melkoisesti... Samassa hötäkässä purettiin yläkerrasta komeroiden ja vessan väliseinät tulevan kylpyhuoneen tieltä. Yläkerran purkujen jälkeen meillä olikin hetken aikaa hauska tilanne, kun kellarista pystyi näkemään peltikaton, sillä jokaisessa kerroksessa oli samassa kohtaa purettu lattioita viemärihommiin liittyen. Siinä mielessä nämä vanhat talot ovat kyllä hyviä, että yleensä vesipisteet ovat suorassa linjassa talon keskellä.

 

Yläkerran purkua: alakerran wc:n katosta purettiin kattolaudat ja näkymä avartui. Välikatolle yritettiin ensin katon kautta ja lopuksi päädyimme menemään sinne sisäkautta.

Kellariakaan ei ole voinut jättää täysin huomioimatta, sillä noh, kaikki riippuu toisistaan. Olimme ajatelleet purkavamme öljysäiliön pois vasta joskus kaukana tulevaisuudessa, mutta lopulta tajusimme, että myöhemmin pannuhuone on täynnä kallista maalämpötekniikaa, jonne olisi myöhemmin riskialtista mennä riehumaan. Ja nimenomaan riehumaan, sillä öljysäiliö oli muurattu tiiliseinän taakse, tietenkin. Onneksi Eeron isä tuli hätiin heiluttelemaan lekaa, ja yhtäkkiä tiiliseinä olikin jo purettu. Öljysäiliön purkamisen ulkoistimme ammattilaiselle, sillä hommassa voi olla jopa tulipalo- ellei jopa räjähdysvaara. Sen verran pahaa kiroilua kuului kellarista, että hyvä ettemme ryhtyneet puuhaan itse! Paikan päällä hitsatussa säiliössä oli kuulemma hurjia jännitteitä, eikä homma todellakaan ollut vain "simppeliä puukkosahalla paloittelua". Nyt säiliö on poissa, ja pannuhuoneen koko yhtäkkiä tuplaantui – ja uusia hommia ilmaantui. Tilaan pitäisi meinaan vaihtaa ikkuna, sekä valaa uusi lattia ja rapata seinät. Mielellään homma pitäisi tietysti tehdä ennen kuin maalämpötekniikka saapuu. Itse maalämpökaivo saatiinkin jo pihalle, eikä sen porauksessa kestänyt kuin päivä ja vaakasuuntaisissa putkissa toinen päivä. Olimme ajatelleet jättää kellarin pattereiden lämmitysputket paikoilleen, mutta putkimies oli sitä mieltä, että kyllä ne vaan kannattaisi vaihtaa, joten siitäkin syntyi taas yksi extra projekti...

 

Öljysäiliö tiiliseinineen purettiin ja pihalle saatiin lämpökaivo

Aika paljon on siis tehty, ja laahannut aikataulukin kiritty tosi hyvin. Vaan mitä seuraavaksi? Seuraavaksi olisi mahdollista jo laittaa laittoihin uudet eristeet ja alkaa naputella puulattiaa paikoilleen (odotan meinaan tätä vaihetta kuin kuuta nousevaa), mutta päätimme kuitenkin säästää tämän viimeiseksi, jottei lattioita tarvitsi varoa niin paljon. Eli seuraavaksi seinät saavatlopullisen maalipintansa ja muutama seinä tapettia, minkä jälkeen voi jo kiinnittää patterit paikoilleen. Olohuoneen katossa on jo aloitettu kattokoolauksia, ja niitä jatketaan, joten pian pääsee asentamaan kattopaneeleja. Ja tämän jälkeen pääseekin pian lattioiden kimppuun, ja sen jälkeen saakin asentaa jo keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteet. Tätä kaikkea jarruttaa nyt hieman tuo kellari, sillä siellä riittää yhtäkkiä puuhaa. Ja tokihan kaiken pitäisi tapahtua vähän samanakaisesti, koska kuten sanottua, kaikki riippuu toisistaan.

Besos, Hansu

Remontti etenee: purku ohi (hetkeksi) ja pohjatöitä

Remonttia on nyt takana nelisen kuukautta. Aika on mennyt nopeasti, aivan liian nopeasti. Eihän tässä nyt sinänsä ole mikään kiire, mutta kyllähän tuo vääjäämätön talven tulo asettaa omat aika paineensa. Onneksi kesä ja loma on vielä edessä, joten vaikka nyt olemme aikataulusta jäljessä, niin kirimäänkin ehtii vielä. Nämä pohjatyöt vain tuntuvat äärimmäisen hitaalta, kun mitään näkyvää ei tunnu tapahtuvan. Pohjatöillä tarkoitan siis kaikkea mikä jää rakenteiden alle: sähkövetoja, viemäreitä, vesiputkia, lämmitysputkia ja erilaisia tukirakenteita. Takallekin tuli jo tehtyä raudoitus ja valu, se oli yllättävän nopea projekti. Mutta kun pohjatyöt on tehty, alkaa hommat varmasti näkyvästi muuttumaan – sitä odotellessa siis. Jo uudet koolaukset keittiön seinässä näyttää niin suurelta edistykseltä, vaikka ne olivat paljon nopeammat tehdä kuin vaikkapa yhden pistorasian pohjan koverrus seinään, hah!

Imuauto haki turpeet, mutta aika paljon sai kantaa jämäharkkoja kaatopaikalle

Keskikerroksen purku on siis vihdoin ohi. Tai suurimmat asiat on purettu ja ajat sitten, mutta jäljelle jääneet rautaiset lämmitysputket ja viemärit ottivat aikansa. Tapetinpoistoliuksenkin sai vihdoin pakata autotalliin odottamaan yläkertaa. Tapetin repiminen aloitettiin oikestaan heti ensimmäisenä remppapäivänä heti listojen irroituksen jälkeen, ja muutama kuukausi siinä sitten vierähtikin. Ensin homma vaikutti helpolta, sillä päällimmäinen tapettikerros irtosi helposti ihan veden avulla. Tosin osa tapeteista oli varmaankin pesunkestäviä, kun vesi tuntui vain juoksevan lattialle kastelematta tapettia. Mutta kun ensimmäiset kerrokset olivat lähteneet, alkoi homma mutkistua. Alta paljastui tapettikerroksia, jotka eivät olleet aikoinaan irronneet, joten ne oli maalattu (varmaan jollain hyvällä vettähylkivällä öljymaalilla) ja kitattu. Toisinaan maalattutapetti lohkeili ihanina isoina paloilla ja toisinaan millinkokoisena silppuna hirveän väkivaltaisen lastalla tökkimisen tuloksena. Mikään ei tuntunut auttavan ja alkoi näyttää siltä, että seinät on pakko levyttää kipsilevyllä. Yritimme saada maalatun tapetin edes osittain välistä pois, jotta seinästä tulisi edes jotenkin hengittävä. Seinien levyttäminen kokonaan kuulosti myös todella väärältä. Vihdoin ATV:n huikea asiakaspalvelu sen ratkaisi, ja myi meille hienon tapetin rei'itysvempeleen sekä tapetinpoistoainetiivistettä. Nyt tapetin tai tasaisesti rei'itettyä paremmin kuin esim. puukolla viiltelemällä ja tuju liuos alkoi pehmittää tapettia. Homma alkoi rokkaamaan, vaikka olihan meillä edelleen ihan hurjan iso työ. Mutta mulla on varmaan jotain vialla aivoissa, sillä tapetin nyppiminen oli jotenkin tosi nautinnollista.

Vessan lattia oli täynnä harkon palasia ja muuta rakennusjätettä. Katossa näkyy hometta yläkerran viemärivuodosta, ja viemärit ovat tosiaan aikansa eläneet.

Kaikki lattiamateriaalit on purettu ja lopulta päädyimme imuroimaan turve-eristeenkin pois. Aluksi ajattelin, että jätetään turve paikoilleen sillä "vanhassa vara parempi", vaikka olihan turve nyt äärimmäisen sotkevaa ja pölyävää. Kun sitten vierailijat totesivat, että talossa haisi "ihana vanha talo", niin alkoi meikäläisenkin pää kääntyä. Vanhan talon tunnelmaan ei kyllä mielestäni kuulu mitkään hajut. Imurointiauto hoiti homman melko nopeasti, mutta kyllä meillekin jäi lapioitavaa pariksi päiväksi, sillä lattioiden alle oli kätketty kaikki ylijääneet harkot ja tiilet. Aika monta kivi-turve-kuormaa saatiin kuskata kaatopaikalle! Viikko taidettiin siinäkin puuhassa viettää. Kun turve oli saatu pois, pääsi lämmitysputket purkamaan aika paljon helpommin (ja turvallisemmin, rälläkkä varsinkin iski melkoista kipinää!). Myös lattioiden koolauspuita päätettiin suoristaa, mikä oli kyllä viisas päätös, sillä osa puista oli aivan kieroja eivätkä tahtoneet edes pysyä pystyssä. Osasta puista taas ei ollut melkein mitään jäljellä, kun niitä oli niin paljon pitänyt rei'ittää isoja rautaputkia varten. Tätäkin projektia on vielä vähän jäljellä, mutta isolta osalta jo tehty.

Sähkömies kävi ottamassa sähköt koko talosta pois ja ulos tuli uusi pääkeskus.  Keskikerroksen sähköt sai näin turvallisesti purettua kun ainoa sähkö tulee työmaakeskuksen ja roikan avulla ulkoa. Valaisin- ja pistokepaikat on suunniteltu, ja uusille sähköille tehty kolotukset sekä suunniteltu reitit. Näissä on kyllä ollut yllättävän iso homma, sillä kivitalon seiniin joutuu käytännössä taltalla nakertamaan sähköille reitit ellei halua pinta-asennuksia. Eero sai ihan kätevästi tehtyä rälläkällä linjat seiniin, mutta mun vastuulla on ollut pikkutarkka naputtelu ja johtoputkien ja rasioiden paikoilleen asentaminen. Välillä ei kyllä meinaa aivokapasiteetti riittää, kun yrittää miettiä mikä johto menee mihinkin ja minne ne piilotetaan...

Sähköasennuksia ja takan pohjan valamista

Myös putkimies kävi imaisemassa patterit tyhjiksi, jotta ne saatiin irrotettua, ja uudet patterit saapuukin jo ensi viikolla. (En vaan tiedä minne nekin mahtuu, kun autotalli on täynnä puutavaraa, vanhoja pattereita sekä yläkerran keittiökaappeja!) Keskikerroksesta on nyt saatu purettua pattereiden ohella kaikki rautaiset lämmitysputket. Yllättävän iso työ siinäkin oli. Puukkosaha tehosi ihan kivasti putkiin, mutta kyllä se hajonneita teriä vaati useita, ja ilmeisesti sahaus on sen verran inhottavaa, ettei sitä kovin kauaa jaksa kerralla tehdä. (Itsehän vain kauhistelin touhua vieressä.) Putkien reititykset olivat melko mielenkiintoiset, sillä yhtäkkiä saattoi pari putkea sukeltaa keskeltä lattiaa kellariin. Siinä sitten kolisteltiin putkia, ja yritettiin selvittää mikä sujahtaa minnekin ja mikä katkaistaan – ja miten, välillä paikat oli niin ahtaita että piti kaivaa rälläkkä esiin, ja se vasta oliki pelottavaa puuhaa, ihan vaan vierestä seuratessakin. Vedet on nyt siis katkaistu koko talosta, mutta sentään ulkona oleva vesiposti toimii. Vessa toimii karvalakkiversiona eli ämpärillä vettä käytön jälkeen. Tosin yläkerran vessa piti ottaa suunniteltua aiemmin pois käytöstä, sillä yläkerran viemäri vuosi niin keittiön altaan kuin pöntönkin alta. Mutta poistimme kaikki viemärit ja siirsimme pöntön kellariin samaiseen viemäriputkeen, mutta vain pari kerrosta alemmaksi. Ihan yllättävän toimiva hätäjärjestely. KVV-vastaava laati suunnitelmat lämpö-, vesi- ja ilmastointiputkille ja seuraavaksi pitäisi alkaa asetella putkia paikoilleen. Ensin vaan pitäisi taas jyrsiä reikiä kiveen – kivipölyn pöllyttäminen ei tunnu loppuvan koskaan. Viemäriputkien asettelukin tuntuu olevan varsinainen palapeli ja aivojumppa, varsinkin kun tilaa on paikoin tosi rajallisesti.

Uutta puuta ja heti näyttää valmiimmalta!

Lupahakemuksetkin ovat edenneet. Ranskalaiselle parvekkeelle saatiin naapureilta puoltava lupa melko nopeasti, ainoastaan yksi naapuri jahkailee vielä. Samaiselta naapurilta saimme kyllä vihdoin luvan maalämpökaivolle. Lupaahan piti häneltä kysyä, kun kaivolle optimaalisin kohta oli niin lähellä tontin rajaa. Normaalistihan maalämpölupa ei edellytä naapurin kuulemista – sehän on vain kaivo. Naapuri antoi ehdollisen vastauksen, että meidän kaivo ei saa haitata hänen mahdollista maalämpöä, mikä ei mennyt läpi rakennusvalvonnassa. Hänen olisi pitänyt antaa liitteeksi tarkat suunnitelmat, mihin hänen kaivonsa mahdollisesti tulisi, jotta voisimme olla varmoja ettei meidän kaivo haittaa. Siitähän saatiin soppa aikaiseksi, joten muutimme poraussuunnitelmaa. Tämä uusi suunnitelma ei olisi alun alkaenkaan edellyttänyt naapurin kuulemista, mutta koska naapuri on tavallaan jo kerran "vastustanut" hanketta, joudumme pyytämään naapurin hyväksynnän suunnitelmallemme. Niinpä tietysti. Muiden lupien etenemisestä en uskalla edes haaveilla, sillä mikäli uutisista tuttu meininki jatkuu rakennusvalvonnassa, voi jono olla jopa vuosia pitkä...

Viime aikoina on pyöritelty keittiösuunnitelmia oikein urakalla ja kyselty tarjouksia. Layout alkaa olla vihdoin ja viimein päätetty, joten nyt voi vetää putket ja sähköt paikoilleen. Vielä hinkataan pintamateriaaleja, mutta onneksi niitä ei tarvitse vielä lyödä lukkoon. Aikamoista soutamista ja huopaamista on kyllä ollut viime viikot. Monet pintaratkaisut kun saattaa vaikuttaa jo tässä vaiheessa ja valaisin- ja pistorasiapaikat pitää päättää nyt. Valeurapaneeliakin piti jo tilata vaikkei ole ihan varmaa minne sitä tulee, sillä meille toimitetaan käsittelemätön erikoiserä jolloin se piti tilata hyvissä ajoin. Seuraavaksi pitäisi nyt vaan saada ne pohjatyöt valmiiksi, jotta pääsee laittamaan seiniä ja lattioita.  Saman aikaisesti pitäisi myös purkaa kellarin sähköjä ja vetää uudet tilalle, sekä purkaa yläkertaa ainakin vessan osalta, jotta sinne saadaan helposti vietyä putkia odottamaan. Muutama pikku juttu siis vielä tehtävänä...

Purkuhommat lipesivät yläkertaan ja vessa siirrettiin kellariin

Besos, Hansu

Remontin lähtötilanne ja suunnitelmia

No niin, olisi varmaan aika kurkata, miltä talossamme näytti ennen remonttia! Jälkikäteen katsottuna ottamani kuvat lähtötilanteesta olivat aika huonoja (liian pimeässä otettuja ja mm. listoja oli jo ehditty repiä irti), joten lainaan osin Bo LKV:n myyntikuvia. Tosin myyntikuvat antavat ehkä todellisuuteen nähden vähän liian siloitellun kuvan. Alakerta kattoi siis lähtötilanteessaan pikkuruisen eteisen/tuulikaapin, josta nousee portaikko yläkertaan, eteisaulan, vessan, olohuoneen, keittiön ja kaksi makuuhuonetta sekä näistä toisen makuuhuoneen yhteydessä olevan pienemmän makuuhuoneen joka on ennen toiminut perinteisenä vilpolana. Alakerta oli pääosin päivitetty 80-90-luvulla ja keittiö arviolta 2000-luvun vaihteessa. Yläkerta puolestaan oli lähtötilanteessa virallisesti toinen asunto kattaen keittiön, vessan ja asuinhuoneen. Lisäksi yläkerrassa on paljon kylmää ullakkotilaa. Kellarista löytyy perinteiseen tyyliin sauna, tekniset tilat, talouskellaritiloja sekä autotalli.

Pintojen uusimisen lisäksi alakerrassa on tarkoitus hieman muuttaa huonejakoa. Vaikka keittiö on pinta-alaltaan suurehko (n.12m2), on se malliltaan sen verran kummallinen ettei sinne mahdu laskutilaa järkevästi kovin paljon, joten loppujen lopuksi keittiössä ei olisi kokkaustilaa kovin paljoa enemmän kuin nykyisessä asunnossamme. Niinpä ajattelimme siirtää keittiön seinän toiselle puolelle olohuoneen yhteydessä olevaan makuuhuoneeseen. Tarkoitus oli myös kaataa tulevan keittiön ja olohuoneen välinen seinä, mutta se näyttää nyt melko vaikealta. Seinästä löytyi kuitenkin jo sen verran iso oviaukko, että keittiö olisi silti lähestulkoon avokeittiö vaikkei seinä kaatuisikaan. On tietysti olemassa monia mielipiteitä siitä, sopiiko avokeittiö ylipäätään vanhaan taloon ja saako huonejärjestystä sorkkia, mutta mielestäni käyttökokemus on tärkeintä. Keittiö on kodin tärkein tila, joten sen tulee olla kaiken keskiössä eikä pienenä soppina suljettujen ovien takana. Elämäkin on melko erilaista nykyään kun keittiössä häärää muitakin kuin pelkkä emäntä yksinään, niin kaipa taloakin sopii muokata nykyelämän tarpeisiin. Tulevan keittiön paikalla oleva makuuhuone on itse asiassa alkuperäisessä piirroksessa piiretty ruokasaliksi.

Nykyinen keittiö puolestaan saisi jäädä kodinhoitotilaksi, sillä sille tarvitaan tilaa. Keittiö oli sen verran uudehko, että kalusteet olisivat palvelleet hyvin kodarissa, mutta koska ne jouduttiin purkamaan joka tapauksessa, saivat ne uudet elämän Tori.fin kautta ja meille hankitaan uudet kalusteet. Usein kodinhoitotila sijoitetaan tällaisissa taloissa kellariin, mutta meillä ei siellä ole sille oikein sopivaa paikkaa. Sitä paitsi kodarin on kätevintä sijaita sellaisessa paikassa, missä liikutaan paljon, jotta sinne myös tulee vietyä esimerkiksi urheiluvaatteet kuivumaan eikä jätettyä niitä hujanhajan makuuhuoneeseen. Nykyisessä asunnossamme puolet yläkerrasta tuntuu olevan varattu pyykkihuollolle, joten sille olisi mahtavaa saada oma tilava tila. Kodinhoitohuonetta odotankin melkein eniten. Myös roskalajittelulle tarvitaan tilaa sillä roskia tuskin tulee joka päivä vietyä  lajittelupisteeseen, joten oli ajatus, että sille tarvittavaa tilaa vapautuu keittöstä kodariin. Samoin keittiöön riittäisi pikkuruinen pakastin tärkeimmille pakasteille, kun kodarissa voisi olla vaikka jopa arkkupakastin, jos näin on tarpeen. Tämän takia oli tarkoitus avata alkuperäinen käynti huoneiden väliltä. Ovi kuitenkin söisi keittiön laskutilaa, joten kaipa sitten kodariin on kierrettävä eteisaulan kautta. Alun perinhän oli ajatus laskea keittiö-olohuoneen lattiaa, jolloin ikkunan alle olisi saanut täyskorkeaa laskutilaa, mutta koska tämä nyt ei onnistukaan, on pöytätila kortilla. Keittiön jatkeen lisäksi kodinhoitohuone tarjoaa myös muuta säilytystilaa, sillä esimerkiksi vaatehuonetta ei löydy eteisen yhteydestä. Eteisaulan kiinteään komeroonkaan ei mahdu tulevaisuudessa säilömään mitään, sillä se tulee palvelemaan teknisenä tilana kätkien sisäänsä sähkökaapin ja putkistojen jakotukin.

Olohuoneeseen ei tule sen kummempia muutoksia, kuin että nurkkaan on ajatuksissa laittaa takka. Nurkassa on kuin sille tehty tila, vaikkei siinä ole koskaan tulisijaa ollutkaan. (Talo on juuri sitä ikäluokkaa, kun kaikenlaiset tulipesät taisivat olla tosi vanhanaikaisia.) Takka on ihan fiksu varajärjestelmä mille tahansa lämmitysmuodolle, ja tässä koronakriisin keskellä varautuminen suurempiinkin kriiseihin ei tunnu liioittelulta. Varaava takka paitsi lämmittää, tuo myös aika paljon tunnelmaa. Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi perinteinen pönttöuuni, vaikka pyörittelin mielessäni myös pyöreäkulmaista, 50-lukua henkivää kaakeliuunia. Tämä on projektin viimeisempiä vaiheita, joten sille ei ole vielä uhrattu liikaa ajatuksia – kunhan tässä vaiheeessa kun lattiat ovat auki, muistetaan vahvistaa samalla takan alustaa. Ja kävihän meillä jo yhden takkafirman edustaja antamassa tarjouksen sekä nuohooja tarkistamassa piipun kunnon.

Olohuoneen yhteydessä oleva makuuhuone, eli tuleva keittiö

Olohuone

Makuu- ja olohuonetta. Huoneiden välinen (eli keittiön ja olohuoneen) aukko paljastui seinän sisästä tätäkin suuremmaksi.

Vilpola on muutettu pieneksi makuuhuoneeksi avamaalla vilpolan ja makuuhuoneen seinä kaariaukolla, ja eristämällä  kevyellä väliseinällä ulko-ovi vilpolasta pieneen tuulikaappiin. Kahden makuuhuoneen yhdistelmä on tuollaisenaan mielestäni vähän outo. Eteisaulassa puolestaan ei rikkonaisuutensa takia ole mitenkään liikaa tilaa ulkovaatesäilytykselle, joten suunnitelmana on palauttaa vilpola takaisin. Vilpolaan saisi tilaa takeille ja kengille, ja kuraiset vaatteet ja koirat hoidettua ennen siirtymistä sisätiloihin. Ajatuksena on siis laittaa vilpolaan laattalattia ja muualle asuntoon lankkulattia, joten tämänkin vuoksi erillinen eteistila olisi ihan kätevä. Tila on mukavan väljä, joten vaatesäilytyksen lisäksi tilaan mahtuu varmasti myös istumatilaa, jossa voi paistatella päivää isoista ikkunoista.

Makuuhuoneen ja vilpolan väliin on avattu kaariaukko  80-luvulla

Jykevät betoniportaat on päällystetty ihastuttavalla muovilaatalla

Yläkerta puolestaan taitaa olla alkuperäisessä vuoden 1959 asussaan. Talo on rakennettu 1957 ja yläkerta erilliseksi asunnoksi pari vuotta myöhemmin. Yläkerran keittiö on tarkoitus muuttaa makuuhuoneeksi ja jättää lisäksi optio jakaa pitkulainen huone kahdeksi pienemmäksi huoneeksi vaihtamalla yhden pitkän patterin tilalle kaksi pientä. Vessaa on ajatus jatkaa komeron puolelle ja tehdä siitä kylpyhuone rakentamalla suihku – nythän talon ainoa suihku on perinteiseen tyyliin kellarin saunassa. Yläkerta on sinänsä suoraviivainen ja suihkun rakentamista lukuunottamatta pintaremonttia. Joudumme kuitenkin todennäköisesti avaamaan rakenteet kokonaan, sillä vähän vaikuttaisi että yläkerta on syytä lisäeristää. Lisäksi päämakuuhuoneen ikkunasta avautuu melko hulppea maisema, ja unelmana olisi ottaa tästä hyöty irti avaamalla ikkuna lattiaan asti ranskalaiseksi parvekkeeksi.

Yläkerran keittiössä pääsee aikamatkalle

Päämakuuhuone ja näkymä kattojen yli

Päämakuuhuone toiseen suuntaan – nurkan komero saa väistyä kylpyhuoneen tieltä

Vessoissa on oma söpö tunnelmansa

Kellarissa puolestaan ei ole tarkoitus tähän hätään tehdä sen kummempia muutoksia. (Kellari on itse asiassa hienoimpia näkemiämme vanhojen talojen kellareita ja ilmanvaihtokin pelaa hyvin, joten tuoksukin on raikas.) Autotallia jo vähän maalailimmekin ja kiinnitimme hyllyjä, jotta tallissa mahtuu sahailemaan ja värkkäämään kaikenlaista. Jossain vaiheessa öljysäiliöhuoneen seinä pitäisi purkaa ja palastella säiliö sieltä pois. Ehkä tässä kohtaa voisi myös tehdä kellarista kulun autotalliin, sillä ulkokautta sinne kulkeminen on toistaiseksi tuntunut tosi kömpelöltä. Ehkä saunaan tehdään myös jotain pientä faceliftiä, mutta koska se on uusittu arviolta 2000-luvun taitteessa, ei sillekään olisi tarpeen tehdä mitään suurta tässä vaiheessa. Sähkö- ja putkiasennukset voivat toisaalta kyllä aiheuttaa jotain muutostarpeita. Saunaremontin yhteydessä on jätetty vanhat putket seinien sisään, joten voi olla että saunakin on remontoitava perusteellisesti jossain vaiheessa. Ajatuksena on myös palauttaa saunaan puukiuas, sauna on sen verran isokin ettei sähkökiukaan teho meinaa riittää. Ja ainakin valaistus on mietittävä kellarikäytävän osalta uusiksi sähköremontin yhteydessä, sillä kattolamppujen terävät metallikulmat ovat nyt tosi vaaralliset pitkille ihmisille. Niin ja tokihan kellarin "salakomeroon" sisustetaan viinikellari, sehän on selvä. Ei tosin prioriteettilista ihan ensimmäisenä vaikka sormet vähän syyhyäisivätkin...

Kellarin saunassa on oma viehättävä tunnelmansa. Pesutilan nurkassa on nykyinen pyykkitila.

Kellarikäytävää, näkymä saunasta päin

Teknisiäkin päivityksiä talo jo vaatii. Öljylämmitys vaihdetaan maalämpöön sekä uusitaan asuinkerrosten patterit putkistoineen. Vanhoissa pattereissa ei sinänsä ole vikaa kunhan vaihtaisi termostaatit ja venttiilit, mutta lähinnä ulkonäkösyistä haluaisimme ne vaihtaa. Tosin pari patteria on turhan pieniä, joten samalla vaihtaa sitten kaikki. Mitä isommat patterit, sitä parempi hyöty saadaan maalämmöstä. Paras hyötyhän tulisi lattialämmityksestä, mutta haluamme ehdottomasti puulattian, joka ei ole ihan paras yhdistelmä. Jotenkin lattialämmitys vanhassa talossa tuntuu myös kummalliselta ajatukselta. Nykyisiä pattereita sijoitetaan kellariin, sillä ainakin pukuhuoneessa ja pesuhuoneessa on hieman alimitoitetut patterit. Luonnollisesti remontin yhteydessä uusitaan myös sähköt sekä käyttövesiputket, sillä ne ovat kaikki tiensä päässä. Osa viemäreistä on jo vaihdettu, mutta pari pätkää niitäkin on vaihtamatta. Yläkerran keittiön viemäri itseasiassa alkoikin jo vuotaa aika pahasti, joten se todellakin on loppuun asti palvellut. (Nyt jännitetään, kuinka iso vesivahinko välipohjassa odottaa.) Ikkunat on uusittu 1996, ja ne ovat tyylillisesti mielestäni kamalinta koko talossa. Ysärityylin lisäksi ikkunat on sijoitettu vanhojen karmien sisään, minkä vuoksi ikkunan peitelistat ovat todella paksut ja raskaat sekä sisä- että ulkopuolella. Tähän hätään ikkunoita kuitenkin vain ehostetaan ja harkitaan myöhemmin, mikäli ne vaihdettaisiin uudistuotantona tehtyihin "50-luvun ikkunoihin" – siis mikäli jos budjetissa on vielä tilaa (ei ole) ja mikäli ehostus ei riittänyt saamaan niistä siedettäviä. Ulkokuori on pääosin kunnossa, mutta pientä meikkailua sillekin on tarkoitus tehdä. Esimerkiksi sokkeli on tarkoitus palauttaa "kasarinruskeasta" takaisin harmaaksi. Pihaa ja rakennusoikeutta riittäisi myös hulppeaan pihasaunaan, mutta siihen ei taida ihan budjetti venyä. On kuitenkin kutkuttava ajatus, että mahdollisuuksia olisi vaikka mihin. Nyt keskitymme ensi sijassa sisätiloihin, erityisesti keskikerrokseen. Kun se saadaan asuttavaksi, voisimme muuttaa sinne ja jatkaa yläkerran parissa. Mutta on siinä vielä jotain pientä hommaa, ennen kuin muuttamaan pääsee...

Osa kuvista © Bo LKV.

Besos, Hansu

Rio, poikani Rio

Poikkeuspääsiäinen oli ja meni rempan merkeissä, missäpä muussakaan. Toki kävimme luonnossa nauttimassa ihanasta kevätilmasta. Sai jo ottaa kevättakinkin käyttöön – kunnes taas maanantaina tulikin lunta. (Miten kevätkin on tuntunut polkevan paikallaan jo kuukausitolkulla – kirsikkapuissakin on ollut nuput jo 2 kuukautta?!) Myös viime pääsiäinen oli melko poikkeuksellinen, sillä silloin Rio tuli meille. Nyt nuori herra on jo reilut 1v ja 3kk – hurjimmassa murrosiässä siis. Sen suurempia murkkuiän merkkejä ei kylläkään ole näkynyt, vaikka tuntuu ne kaikki pentuna opitut jutut olevan tyystin unohdettuja. Pimeimpinä iltoina on välillä hieman ollut merkkejä mörkökaudesta, muttei mitään suurempaa kuitenkaan. Nartut eivät ole sen kummemmin kiinnostaneet koirapuistossa mutta muutoin hajujen perässä mennään kyllä innolla.

Kaikinpuolin Rio on osoittautunut oikeaksi kultapojuksi (melkein kirjaimellisesti, näyttäähän hän aika kultaiselta) vaikka konnuudet vievät välillä mennessään. On hän kuitenkin Peppiin verrattuna huomattavasti pehmeämpi ja edes vähän mielyttämishaluisempi (tai ehkä tyypillä on pikemminkin vahva laumavaisto). Välillä sitä vaan väistämättä ja murkkuiän hurjissa energioissa ajautuu kolttosiin, mutta torut sentään vaikuttavat menevän perille – hetkeksi. Energiaa kyllä piisaa ja laskeskelinkin että tyyppi vetelee ruokaa sen lähemmäs 1500kcal ja silti kylkiluut tuppaavat aina vaan paistamaan.

Lauma on Riolle tärkeä, ja suuri huoli tulee heti jos joku puuttuu. Myös kaverit ja lähipiiri taidetaan laskea ainakin väliaikaisesti laumaan, sillä kun ystävä erkanee kävelylenkin lopuksi, syntyy silloinkin suuri huoli hetkeksi. Syliin tuo pieni pönkeää aina kun mahdollista ja on myös oppinut tönäisemään käpälällä kun haluaa rapsutuksia. Ja kun lauma on kokkailupuuhissa tai vaikka hampaita pesemässä, on Rio mukana. Siihen hän pyllähtää jalkojen juuren istua kököttämään. Muutoinkin tyyppi on varsin sosiaalinen. Rio haluaisi moikata jokaista vastaantulijaa – varsinkin jos he ovat ottaneet katsekontaktin Rion kanssa, niin tyyppi ei voi ymmärtää miksi emme pysähdy saamaan rapsutuksia. Kaihoisasti hän katselee ihmisten perään ja toisinaan tulee kiukkukin, jos emme mene tervehtimään. Koirapuistossa Rio on kaikkien kaveri ja tietää käsittämättömän hienosti kenen kanssa voi riehua ja kenen kanssa pitää olla varovaisempi. Välillä tosin saa melkein hävetä kun tyyppi tökkii muita koiria käpälällä kuin kissa, aivan kuin kokeillaakseen ensin onko toinen lintu vai kala vai sittenkin koira.

Pentu-Rio vaikutti olevan kaikinpuolin hyvin zen – häntä ei tuntunut hetkauttavan juuri mikään. Myöhemmin on osoittautunut, että Rio on sisimmältään kyllä melko herkkä runopoika, mutta ei vain näytä sitä kovin helposti – kuten ei juuri muitakaan tunteita. Häntäkin heiluu vain ani harvoin, mutta syystä. Jos Riolta saa hännän heilutuksen, niin sen voi ottaa suurena kohteliaisuutena. Basenjithan ei myöskään hauku vaan päästelevät muunlaisia ääniä. Rio on kaikinpuolin hyvin hiljainen. Ulvomisen oppi kyllä kerran vahingossa, kun erehtyi luulemaan hiomakonetta lauman kutsuksi ja vastasi siihen. Tämän jälkeen sitten ulvottiinkin seuraavat viikot aina sopivan tilaisuuden tullen, mutta viime aikoina on ollut hiljaista. Hauskat asiat ja etenkin ihmiset saavat aikaan jodlauksena tunnetun mylvinnän. Jodlaustakaan ei kuluteta turhaan vaan vain erittäin hauskoissa tilanteissa. Eli silloin kun kohdataan tuttuja ihmisiä tai kuka tahansa pikkulapsi tai kun Rio pääsee yläkertaan, sillä se tietää yleensä sukkien metsästystä ja muuta riehumista. Tosin juuri tällä viikolla jodlauksia on kuultu ihan uusissa tilanteissa: kun Rio sai nuolla lautaset, kun oli mukava iltakävely ja kun ohi meni koira.

Sukat ja lapaset ovat Rion suuria mielenkiinnon kohteita, ja ne pihistetään aina vaikka ja mistä. Viime aikoina tyyppi on kunnostautunut nappaamaan mun lapaset kädestä (taskusta varastelu onnistuu myös) kesken lenkin kun tylsistyttää tai vähintäänkin aina kun alkaa harmittamaan, jos ei esimerkiksi jääty moikkaamaan jotain ihmistä/koiraa tai lenkin suunta on väärä. Vähän jännittää milloin Rio varastaa jonkun ohikulkijan hanskat... Pienempänä tyyppi varasti pöydiltä kaiken, mihin käpälä ylettyi, joten on kai edistystä että varkauden kohteet ovat rajallisemmat. Noin yleisesti Rio ei kyllä taida pitää komentelusta vaan lempeä ohjeistus toimii paremmin. Tämä on vaikea muistaa aina kun tyyppi koettelee hermoja metkuillaan tai unohtumalla katselemaan lintuja, kun itsellä olisi jo kiire kotiinn.

Rodulleen ominaisesti Rio on varsin mukavuudenhaluinen. Aamulenkille tyyppiä ei saisi millään heräteltyä. Niinpä usein joudun pukemaan valjaat sohvalla makaavalle lötkölle koiralle ja puoliväkisin raahaamaan ulos. Itsehän ehdin jo pentuvaiheessa päästä aamulenkkien makuun, sillä siinä herää mukavasti. Basenjien FB-ryhmässä olikin, että jos basenjin haluaa pysyvän aloillaan, niin kannattaa laittaa takkaan tuli, sillä sen lämmössä basenji köllöttelee monta tuntia. Myös auringonotosta basenjit tuntuvan pitävän. Ihan mahtavaa että pian on oma piha, jossa Rio saa loikoilla ja katsella lintuja.

Katse oli luottavainen ensi kohtaamisella. Pennusta asti on säilynyt tapa nukkua toisinaan käpälät korvien takana.

Päivästä toiseen toteamme saman asian: hän ei todellakaan ole lapanen. Kun olimme kasvattajan luona tutustumassa hulivilinä pyörivään pennun penteleeseen, sanoi kasvattaja, että urokset ovat paljon mielenkiintoisempia kavereita, hänellä kun oli kasvatustarkoitukseen vain narttuja. "Nartut ovat semmoisia lapasia, aina hyväntuulisia. Uroksilla on sentään mielipiteitä eikä aina tiedä millä päällä ne ovat. Juu, se on huomattu!

Besos, Hansu