tiistai 3. lokakuuta 2017

Uusi kuu ja uudet kujeet

Jahas, syksy on täällä todenteolla, siis hyh mikä myrsky ulkona ulvoo. Toisaalta syksy tietää aina jollain lailla uuden alkua, ja siltä tällä hetkellä todellakin tuntuu. Neljän kuukauden sijaisuusrupeamani päättyi perjantaina ja olo on taas vaihteeksi kuin kysymysmerkillä – millekä sitä seuraavaksi alkaisi? Viimeiset viikot töissä meni keskittyen hetkeen, en paljon uskaltanut unelmoida töiden jatkumisesta, mutten toisaalta uskaltanut liikaa laskeskella sen varaan, että työt todella loppuisi. Loppuivat kuitenkin, ja oikeastaan vasta viime viikolla iski tajuntaan, etten tosiaan tiedä mitä teen seuraavalla viikolla. Torstain ja perjantain välinen yökin meni rauhattomasti, en mielestäni miettinyt tai stressannut mitään, mutta selkeästi pää ja kroppa valmistautui viimeiseen työpäivään. Loppuviikon olinkin aivan kuitti. Eero kävi urheilemassa City Survivorin kilpasarjassa, ja meikäläinen ratkoi rastien pulmia sohvan pohjalta. Ehkä sitä on vain ollut pienen loman tarpeessa, ellei sitten joku syysflunssa enteile tulollaan.




Perjantaina viimeisen työpäivän jälkeen ajatukset olivat sen verran levottomat, että teki mieli vaihtaa salitreeni johonkin hömppään. Lähdimme siis leffaan katsastamaan kauhutrilleri Mother!. Että semmoinen pläjäys. Elokuva on parhaimillaan jos ei ole lukenut mitään elokuvasta, emmekä onneksi olleetkaan. Tosin odotimme enemmän aivotonta kauhupläjäystä, mutta saimme kaikkea muuta. Äkkiseltään elokuvassa ei paljon järjenhiventä ollut, ja Eeron mielestä leffa oli huonoin aikoihin. Toisaalta harvaa leffaa olemme jääneet pohtimaan yhtä pitkäksi aikaa, joten oliko se siis sittenkään niin huono? Elokuvan keskiössä on kirjalija ja hänen runonsa, joka on menestys siksi, että sen voi jokainen ymmärtää omalla tavallaan. Mielestäni tämä oli myös elokuvan pointti, siinäkin saa kukin nähdä mitä tahtoo. Itse hahmotin elokuvasta muun muassa seuraavat teemat:
  • kuvaus erään rauhaa ja kauneutta rakastavan "kontrollifriikin" painajaisesta (samaistuin päähenkilön kauhuihin hyvin vahvasti)
  • Oscar Wilden Dorian Greyn Muotokuvamainen vanhan ajan kauhutarina narsistisella päähenkilöllä höystettynä 
  • kuvaus introvertin ja ekstrovertin liitosta: toisen unelma on toisen painajainen
  • perinteisempi kauhuelokuva-asetelma: ehkä päähenkilöt olivat erilaista aikakäsitystä "eläviä" kummituksia talossa, joka jatkoi elämää läpi historian 
  • kuvaus narsismista ja loputtoman ihailun tarpeesta ja sen hinnasta
  • kuvaus Luontoäidistä ja Jumalasta sekä ihmisten ympäristöä turmelevasta luonteesta (tämä oli kai se, miten elokuva piti ymmärtää)


Melko monimuotoinen elokuva siis, enkä vieläkään tiedä oliko se huono vai hyvä tai oliko siinä järjenhiventä. Hyvä huudella täältä, kun tässä postauksessa ei näemmä ole senkään vertaa punaista lankaa kuin tuossa elokuvassa... Mutta niin. Suunnitelmia tulevan varalle on kaiken näköisiä, ja kerron niistä varmaankin tarkemmin sitten, jos ja kun ne realisoituvat paremmin. Tällä hetkellä Google laulaa ja selvittelen vielä yhtä sun toista. Mutta erään uuden kujeen alkanut kuu toi tullessaan. Lokakuuhan on ainakin melko perinteisesti tunnettu lihattomana lokakuuna, jota mekin ajattelimme noudattaa. Tosin ajattelimme viedä ajatuksen kerralla astetta pidemmälle ja kokeilla elää kuukauden vegaanina! Toivomme tämän auttavan syömään monipuolisemmin, löytämään aivan uusia ruokalajeja ja ylipäätään muuttamaan ajattelua niin, ettei liha ole se pääruoka, jonka kylkeen raavitaan väkisin jotain värikästä. Nytpä leivällekin on keksittävä uusia käyttötapoja, kun siihen ei noin vain sipaistakaan voita ja lätkäistä kasaa juustoa päälle (margariini ja vegejuusto on tässä kohtaa huijausta, ne kun eivät varsinaisesti tarjoasi mitään uutta).


Acaba de terminar mi trabajo y estoy pensando el siguiente paso – qué sigue?
 
Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...