Työnhaun sietämätön työntäyteisyys

Kaikki näinä aikoina töitä hakevat sen tietävät: työnhaku käy työstä. On raivostuttavaa kuulla, miten asiaa ymmärtämättömät pyörittelevät silmiään "lorvimiselle" kun toinen etsii töitä. Kun kymmenien työnvälityssivustojen selaamisen jälkeen vihdoin kolahtaa, alkaa selvitystyö firman taustoista jotta ensinnäkin saa fiilikset siitä sopisiko työ ja työpaikka itselle, ja jotta osaa löytää hakemukseen oikean lähetysmistavan. Hakemisen pakosta tai "muuten vain" kun on vähän turha hakea, motivaation puute paljastuu kuitenkin ja väärät odotukset vie turhaa aikaa ja vaivaa kaikilta osapuolilta.

Kohdennetun hakukirjeen rustaamiseen ja CV:n räätälöintiin  menee tovi jos toinenkin – saatika jos hakemus on pyydetty videomuodossa. Videon suunnitteluun, kuvaamiseen ja editointiin saa uppoamaan helposti päivän ellei parikin. Lisäksi mukaan saattaa joutua liittämään työnäytteitä tai ennakkotehtävän. Hakeminen ei siis välttämättä käy ihan kädenkäänteessä. Tosin en nyt puhu ihan mistään tusinakesätyöstä, mutta monista harjoittelupaikoistakin on jo niin kova kilpailu, että niihinkin saattaa joutua tekemään ties mitä temppuja. Niin ja mainitsinko jo, että jotkut paikat täytetään parissa päivässä, joten liikaa ei kannata unohtua hiomaan hakupapereita. Ja kaiken tämän ruljanssin keskellä kannattaa myös yrittää löytää piilotyöpaikkoja ja lähettää avoimia hakemuksia, jos vaikka jää rekryprosesseissa satojen muiden hakijoiden jalkoihin.

Ja kun kaikki edellä mainittu on mennyt nappiin, tähdet asettuneet oikeaan kohtaan ja firmassa ei ole keksitty esimerkiksi vetää paikkaa pois hausta, koittaa totuuden hetki eli ensimmäinen haastattelu. Haastattelua varten pitäisi firman verkkosivut ja sosiaalisen median sisältö olla ulkomuistissa, mielellään myös mediassa esillä olleet asiat, jotta pystyy haistelemaan yrityksen tulevia kuvioita ja löytämään oman paikkansa ja hyötynsä niissä. Niin ja toki pitää muistaa edellisistä työpaikoista tai opiskeluista kaiken maailman tilanteita, joissa olet ollut luova, saanut kiitosta, saanut huonoa palautetta, antanut kritiikkiä, kehittänyt jotakin, ollut keskellä konfliktia... ja vaikka mitä. Ei siis todellakaan kannata uskoa, vaikka haastattelija kuvailisi tulevaa haastattelua "rennoksi rupatteluksi, johon ei erityisemmin tarvitse valmistautua".

Ja jos tähdet ovat vielä oikeassa asennossa, koittaa mahdollisesti toinen ja kolmaskin haastattelu sekä mitä luultavammin viimeistään tässä vaiheessa jonkinlaisen työnäytteen anto – sekä tietenkin persoonallisuusarviot ja älykkyystestit. Ja sitten matto vedetään alta. Olit siis tosi hyvä, mutta me etsittiin tähän vähän itsenäisempää henkilöä. Ahaa, eiväthän nämä mun edelliset pestit olleetkaan kuin lähestulkoon itsenäisesti melko ison roolin ja vastuun hoitamista, mutta harmi ettei se tullut aikaisemmin esiin – kun ette kysyneet juuri siitä tarkemmin (mutta onneksi niitä konfliktitilanteita ja ties mitä muisteltiin senkin edestä). Tai sitten olin liian kokenut – tai kokematon, kumpaakin tasapuolisesti vuorotellen.

Ehkä tässä on aistittavissa jonkinlaista katkeruutta, mutta vähemmästäkin meinaa välillä kyynistyä. Olen varsinainen työnhaun Saara Aalto – aina tosi hyvä, mutta kuitenkin kakkonen. Harmi, että Saaran alalla tuokin riittää, mutta työnhaussa kakkonen ei saa yleensä mitään. Eipä siinä, onhan mulle siunaantunut vaikka kuinka monta hyvää työkokemusta ja olen niistä kiitollinen, monet eivät ole saaneet sitäkään. Alkuun kun on aina hankalinta päästä. Mutta sijaisuuksissa ja muissa pätkätöissä on se rankka puoli, että kun "työnhaun strategiat" ehtivät sopivasti unohtua, pitää taas aloittaa alusta.

Summasummaarum, jokseenkin siis kyllästyin työnhaun rankkuuteen ja siihen, miten suuri riski Suomessa on ylipäätään palkata ihmisiä saatika vääriä ihmisiä. Perustinpa siis tuossa lokakuun puolivälissä toiminimen ja heittäydyin yrittäjäksi, kuten sivulauseessa jo pari kertaa olen vihjaillut. On se ainakin parempi vaihtoehto kuin työttömyys, ja kuka tietää mitä mahdollisuuksia tämä tuo tullessaan. Tiedä vaikka jos saisin etulyöntiaseman johonkin työpaikkaan kun meikäläisen työpanosta voi kokeilla riskittä. Mutta teen siis ihan töitäkin nyt yrittäjänä, enkä vain rustaile hakukirjeitä uudella kulmalla. Itse asiassa työprojektit ja yrittäjyyteen liittyvän uuden ihmettely on pitänyt sen verran kiireisenä, ettei työpaikkojen katselu ole toistaiseksi tuntunut edes kovin ajankohtaiselta, joten ajattelinkin rauhassa katsella minne yrittäjyyden polku vie vaikka samalla toki pidän silmät avoinna mielenkiintoisten työpaikkojen varalta. Olinhan mä perustamassa toiminimeä jo silloin yli 10 vuotta sitten valmistuessani graafiseksi suunnittelijaksi sekä uudestaan muutama vuosi sitten (täytin jopa paperit silloin puoliksi), ja koko ajan tuntuu että universumi yrittää kertoa, että tämä kortti kannattaa katsoa.

Ja mitä sitten teen? Lyhyesti sanottuna laitan asioita nättiin pakettiin. Eli teen graafista suunnittelua, suunnittelen erilaisia markkinointimateriaaleja, asettelen sanoja näppärästi, täytän esimerkiksi blogin tai esitteen tekstillä ja tarvittaessa paketoin vaikka liikeidean myyväksi brändikonseptiksi. Markkinointia ja mainontaa siis. Ja koska työnhaustakin on kertynyt jokseenkin paljon kokemusta ja haastatteluihin pääsyn onnistumisprosentti on sen verran korkea, tarvittaessa konsultoin myös henkilöbrändin rakennuksessa ja toimivan hakukirjeen ja CV:n rakentamisessa. Saa siis ottaa yhteyttä jos kaipailee markkinointiapua, visuaalisia ratkaisuja tai ihan vaikka myyvää CV:tä – tai oikeastaan mitä vaan markkinoinnillista apua!

Besos, Hansu