Ajatuksia yrittäjyydestä

Tässä on nyt puolisen vuotta yrittäjyyttä takana (Oikeasti?! Vastahan aloitin?!) ja ajattelin kirjoittaa muutamia ajatuksia yrittäjyydestä. Oikeastaan ajattelen kyllä maaliskuun olleen oikeasti ensimmäinen toimintakuukausi. Aiemmin en oikein tiennyt miten tähän olisi pitänyt suhteutua. En uskaltanut aloittaa oikeastaan minkäänlaista markkinointia tai tehdä yhtään investointia, kun en tiennyt jatkanko yrittämistä viikon vai hamaan tulevaisuuteen. Edelleen kyllä mietin, että en kai sentään loppuelämääni tätä tee? Vai teenkö? Toisaalta onkohan kukaan yrittäjä aloittanut ajattelemalla, että tässä on nyt se mitä teen lopun ikääni. Onhan se sentään yrittämistä, kokeillaan mitä tulee. Ja eikai palkkatöissäkään ajatella että tietyssä paikassa ollaan loppuelämä. Ehkei pitäisi taas ylianalysoida, vaan tehdä tätä niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Kuitenkin vasta kun tein päätöksen olla häilymästä puolivälissä ja lakata tuijottelemasta työpaikkailmoituksia, koin jonkinlaisen sisäisen rauhan ja innostuksen, uskalsin oikesti alkamaan yrittämään. Kun itselleen kirjoittaa markkinointipuheita, saattaa niistä saada vahingossa itselleenkin innostavaa kipinää. Ja ainakin nämä ensimmäiset "oikeat toimintakuukaudet" ovat sujuneet paremmin kuin odotin, joten ainakin olen lakannut ajattelemasta tätä lyhyenä kokeiluna. Seuraavassa on koottuna muutamia havaintoja yrittäjyyden hyvistä ja huonoista puolista tähän mennessä:

Pakolliset kulut ja epävarmuus

Palkkatyöhön verrattuna suurimpia yrittäjyyden miinuspuolia on kulut, jotka on maksettava vaikkei tuloja olisi. Vuoden tuloista annetaan arvio, ja tämän perusteella ennakkoveroa maksetaan könttäsummat (pääsääntöisesti) joka kuukausi. Ilkeä tilanne jos joltain kuulta ei tuloja tulekaan. Lisäksi pakollisena kuluna on lakisääteinen YEL-vakuutus. Sen suuruuden voi periaatteessa määritellä itse, ja itse en tällä hetkellä uskalla maksaa kuin pienintä mahdollista summaa, koska en luota vielä tulovirtaan. Pienin summa taas tarkoittaa hyvin pientä kertyvää eläkettä ja muita sosiaalietuuksia – eli minimimaksulla saa ne samat etuudet, jotka kaikille kuuluvat ilmaan mitään maksujakin, makes sense. En ole aivan tarkkaan syventynyt YELin kiemuroihin, mutta yrittäjien Fb-ryhmissä tästä on ollut paljon puhetta. Muutamat ovat laskeneet, että yrittäjä joutuu maksamaan YELiä tuplaten verrattuna työntekijän vastaavaan vakuutukseen saadakseen samat edut kuin palkansaaja (ja silti asetelma esimerkiksi sairaspäiväkorvauksen suhteen on todella epäreilu). Periaatteessa tämä kai johtuu siitä, että yrittäjä maksaa itsestään vakuutusta sekä työntekijänä että työnantajana. Näiden lisäksi on toki muitakin kuluja, kuten ohjelmistokulut mutta näissä sentään saa tuntuvampaa vastinetta rahalleen, eikä muut kulut ole yksittäin niin isoja summia ettäkö niitä kovasti stressaisin.

Yrittämisessä on siis aina läsnä tietynlainen epävarmuus tulevasta. Riittääkö töitä? Saanko tehdystä työstä maksun ajallaan? Riittävätkö rahat laskuihin? Tämän vuoksi en uskalla "nostaa itselleni palkkaa" kovinkaan paljoa, sillä rahaa on jätettävä puskuriksi. Ja vaikka pankkitilin lukema näyttäisi mukavalta, on muistettava että summasta neljännes kuuluu valtiolle eikä ole koskaan ollutkaan omaa rahaani – niinpä, arvonlisäverotkin pitää muistaa tilittää oma-aloitteisesti ajallaan. Siitä ei tule edes mitään maksulappua muistuttamaan toisin kuin ennakkoveroista – jonka senkin posti hukkaa ja sitten on maksettava vielä päälle viivästyskorkoa.

Epävarmuutta tuo tietenkin myös töiden jatkuminen. Yhtäkkiä joku voi tarjota halvemmalla parempaa, ihmiset voi vaihtua ja suhteet hävitä ja mitä vielä. Tokihan palkkatyökin voi päättyä yllättäen, tämänhän saimme kantapään kautta kokea kun Eeron työpaikalla iski YT:t aivan yllättäen. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin. Mutta töiden jatkuvuuden suhteen mikään ei ole nykyaikana varmaa, eli siinä mielessä yrittäjät ja palkolliset ovat samalla viivalla. Yrittäjänä itse asiassa on helpompi hajauttaa riskiä hankkimalla useita asiakkaita ja kontakteja. Toisaalta, epävarmuus tulojen määrästä toimii myös toisin päin. Uusia asiakkaita ja projekteja hankkimalla on potentiaalisesti mahdollisuus tienata enemmän kuin perinteisessä palkkatyössä.

 

Yllättävä yksinäisyys 

Viihdyn hyvin yksinäni enkä tarvitse jatkuvaa pälpätystä täyttämään työpäivääni. Liiallinen ihmisten keskellä oleminen vie jopa voimia. Olen siis tyypillinen introvertti. Ajattelin, että olisi vain mukavaa työskennellä yksin ilman tarvetta awkwardille small-talkille – ei olisi pakko tsempata ja leikkiä sosiaalista perhosta vaikka olisi huono päivä. Yksinäisyys on kyllä silti yllättänyt. Kerran yllätin itseni olemalla aivan liian mukava puhelinmyyjälle, taisin olla juttukaverin tarpeessa. Toisaalta osaan arvostaa senkin edestä asiakaspalavereja ja -lounaita. En millään osaa ajatella noita velvollisuutena tai millään muotoa tylsänä juttuja, vaan odotan joka tapaamista innolla, kuin tapaisin ystäviä. Ja toki ystävien tapaamistakin arvostaa ihan eri lailla. Jos palkkatyössä sosiaaliset menot saatoivat joskus tuntua kuormittavalle pitkän työpäivän jälkeen, niin nyt odotan aivan intopiukeana kavereiden näkemistä. Yhtäkkiä huomaankin siis saavani pitkälle kantavaa energiaa ihmisten tapaamisesta. Ehkä tässäkin pitää löytää se kuuluisa tasapaino.

Ajattelutavan muutos

Yrittäjyyden myötä olen huomannut suhtautuvani – edellisistä miinuspuolista huolimatta – aiempaa positiivisemmin yrittäjyyteen. Yrittäjätapaamisten ja Fb-ryhmien kautta on nähnyt kaikenlaisia yrittäjiä, mikä on antanut arvostusta omalle osaamiselle. Välillä tuntuu, että tämä mitä itse teen, on aivan itsestäänselvyyttä, kunnes jonkun toisen yrittäjän pulmat saa astumaan pois kuplasta. Taidan sittenkin osata aika paljon.

Samalla olen nähnyt, että kyllä sitä heikomillakin businessideoilla saa leivän pöytään. Olemme nimittäin Eeron kanssa pyöritelleet erilaisia yritysideoita, ja yhtä ideaa kehitimmekin jo aika pitkälle. Olimme vain liian hitaita, ja kilpailija ehti tulla jo markkinoille – miljoonien sijoitusten saattelemana. Ainakin se osoitti, että businessvainua meiltä löytyy. Saapa nähdä jatkammeko silti tuon projektin parissa vai keksimmekö jotain vielä parempaa.

Sisäinen yrittäjäni on siis todellakin herännyt, ja tarkastelen jatkuvasti kaikkea businesslasit silmillä. Yleisesti ottaen monessa asiassahan olen usein mennyt vaikeimman kautta, jolloin onnistuminen tuntuu paljon huikeammalta. Siinä mielessä uskon, että yrittäjyys voisi olla oma juttuni. Ei välttämättä yksin yrittäminen, mutta porukalla mielekkään projektin parissa puurtaminen tuskin tuntuisi edes työltä. Kasista neljään toimistolla istuminen vaikka nenää kaivaen palkan juostessa kuulostaa oikeastaan aivan liian helpolta... :D Vastaavasti jatkuva venyminen ja juokseminen muiden puolesta ilman kiitosta tai kompensaatiota palkassa vähän hassulta.

Unelmissani en välttämättä näekään itseäni keskisuuren yrityksen markkinoinnin avainhenkilönä vaan kehittämässä oman yritykseni toimintaa, tuotteita ja markkinointia. Unelmissani saan työllistää muita, valita ympärilleni juuri sellaisen tiimin kuin haluan. Unelmissani sisustan toimistoa ja luon sellaista työympäristöä ja -kulttuuria, jossa tiimini viihtyy.

Lisäksi olen lämmennyt sijoittamiselle sekä etenkin ajatukselle, että rahan ei tarvitse tulla vain yhdestä lähteestä. Etenkin kertyvän eläkkeen määrää katsomalla on pakostakin mietittävä muita keinoja eläkepäivien turvaamiseksi. Ylipäätään olen alkanut kyseenalaistaa, kenen unelma päässäni oikestaan olikaan. Kuka sanoi, että urapolun on oltava johdonmukainen? Kuka sanoi, että on oltava tarkka visio tulevaisuuden positiosta ja kulkea määrätietoisesti sitä kohden? Jos vaan perustoimeentulo olisi taattu (esimerkiksi niillä sijoituksilla tai vaikka yhdellä osa-aikaisella työllä), ideaalitilanteessa haluaisin ehkä hyppiä projektista toiseen sen mukaan kun tuntuu hyvältä. Kehittää esimerkiksi yhtä businessideaa toimivaksi yritykseksi ja aloittaa tämän jälkeen toista. Tällä hetkellä kuuntelen esimerkiksi Jaajo Linnonmaan juttuja inspiroituneena. Hän saa perustoimeentulonsa radiosta ja tv:stä, mutta siinä sivussa on mahdollista samanaikaisesti kehitellä useampaa bisnestä samanhenkisten ihmisten kanssa – ja pyörittää kolmen lapsen perhearkea. Kiireistä joo, mutta varmasti mielenkiintoista ja palkitsevaa.

Oppiminen

Aloitellessani toimintaani pelkäsin etten opi mitään. Vertasin tätä havittelemaani palkkatyöhön, jossa olisin päässyt keskelle markkinoinnin kokeneita ammattilaisia ja oppimaan heiltä hienoja juttuja. "Graafista suunnittelua nyt olen tehnyt enemmän ja vähemmän jo 10 vuotta, mitä tässä enää on opittavaa", ajattelin. Kyllä tässä on saanut silläkin saralla oppia paljon uutta! Lisäksi näyttäisi siltä, että saatan ihan oikeasti päästä myös konsultoimaan asiakkaita markkinoinnin suhteen. Se on juuri sellaista ongelmanratkaisua ja kehittämistyötä, josta nautin joten eiköhän tässä vielä oppimiskokemuksia tule.

Lisäksi tässä on saanut opetella liudan muita asioita, kuten tarjousten tekemistä, laskutusta ja kirjanpitoa. Jep, toistaiseksi olen tehnyt kirjanpidon itse, vaikka siihen turhia työtunteja uppoaakin. Löysin kuitenkin edullisen kirjanpito-ohjelman, mikä helpottaa jonkinverran kirjausten tekemistä. Välillä tosin vihaan koko hommaa ja meinaan jo hankkia kirjanpitäjän, mutta toisaalta välillä saan ihmeellistä nautintoa numeroiden pyörittelystä ja siitä, kun olen ratkaissut (ainakin luullakseni :D) jonkin kirjanpidollisen ongelman googlettamalla.

Loppujen lopuksi uskon, että olen tämän puolen vuoden aikana oppinut aika huikeasti. Onhan se palkkatyöläisenkin työnkuva loppujen lopuksi aika rajallinen jos oppimismahdollisuuksia vertaa. Pelkäsin, että tähän ryhtymällä heittäisin kauppakorkean opinnot romukoppaan. Ettei Illustratoria pyörittäessä paljon KTM:n papereita hyödynnetä. Tarkemmin ajatellen on todella hyvä, että ryhdyin tähän vasta nyt enkä silloin 10 vuotta sitten. Kyllä kaupallisesta osaamisesta on ollut apua vaikka missä! Ja vaikka kauppakorkean ansiosta ymmärrän yrityksen toiminnot varmasti paremmin kuin muiden alojen ihmiset, niin silti vasta viime kuukausina olen kokenut jos jonkin sortin ahaa-elämyksiä. Jotenkin vain asiat ovat konkretisoituneet tässä mikroyritystä pyörittäessäkin aivan eri tavalla.

Vapaus ja palkitsevuus

Lopuksi ne yrittäjyyden ehdottomasti parhaat puolet. Yrittäjän vapaus on kyllä kivaa. Ei ole pomoa jota kumarrella, ja voin vaan todeta, etten tee jotain tänään koska ei huvita. Sen sijaan voin tehdä jotain kivaa, ja palata töiden pariin vaikka illalla jos sattuu iskemään yhtäkkinen inspiraatio. Voin nukkua vähän pidempään, jos yö meni levottomasti tai nauttia vähän pidemmistä aamukahveista.

Itse asiassa asian laita ei ole ihan noinkaan. Asiakkaita pitää tietysti kumarrella vielä enemmän kuin pomoa. Ja välillä tulee kiireisiä projekteja, joiden eteen on sykittävä yötä myöden. Mutta toki aina voin kieltäytyä ja ainakin mahdollisuuksien mukaan järjestellä työt niin kuin huvittaa.

Toisaalta ei ole ketään, joka "päästäisi lomille" ja antaisi luvan rentoutua. Aina voisi hoidella vaikka sitä kirjanpitoa vaikkei varsinaisten projektien kanssa tarvitsikaan tehdä pitkää päivää. Ja aina olisi myös se oman markkinoinnin kehittäminen to do -listalla. Ja harvemmin ketään myöskään palkitsee. Onneksi sentään välillä tulee asiakkailta kiitosta ja kehuja, ne kyllä lämmittävät senkin edestä.

Muutoin koen kyllä yrittäjyyden olevan palkitsevampaa kuin palkkatyön, yleensä kun lukuisat työtunnit kompensoituvat suurempana tulovirtana. Palkkatyössä kun sykkiminen harvoin näkyy suoraan palkassa. Ylimääräiset tunnit palkollisilla yleensä kyllä mahdollistavat lyhyempiä työpäiviä tai vapaapäiviä, vaan kiireen takia niistä nauttiminen harvoin onnistuu. Eipä sillä että yrittäjälle kukaan maksaisi loman tai vapaapäivän pitämisestä. Ehkä se onkin vain se ajatuksen tasolla oleva mahdollisuus joka pitää mielen virkeänä. Voin tehdä työpäivästäni periaatteessa juuri sellaisen kuin haluan. Ja jos joku asia ärsyttää jatkuvasti, niin luultavasti voin hankkiutua asiasta kokonaan eroon. Jos ei ihan oikeasti huvita työnteko just nyt, niin voin mennä hetkeksi vaikka pitkälle päiväkävelylle eikä kukaan katso pahalla. Ja taidankin tehdä niin just nyt, ja jatkaa hommia vähän myöhemmin.

Unos pensamientos sobre los ventajas y desventajas de ser un empresario.

Besos, Hansu