Syksyinen kevyempi luumu-omenapiirakka

Taas on se aika vuodesta kun pihapuut notkuvat luumuja. Jossain ihmeen "tänään olen kätevä emäntä, kokkaan, leivon ja siivoan" -puuskassa teki mieli siis leipoa luumupiirakka. Lopulta tulikin tietysti kiire, mutta päätin silti nopeasti leipasta piirakan pastakastikkeen kiehuessa, kun kerrankin tuollaisen vimman sain. Tein ensimmäisen reseptin mukaan, jonka google kokeiltavakseni löysi. Resepti oli Keventäjien, joten hieman epäilin reseptin maistuvuutta (toki jälleen sovelsin ohjetta jonkin verran). Mutta kyllä! Piirakasta tuli ehkä paras luumupiirakka ikinä! Pihalta löytyi myös pari minikokoista omenaa, jotka sotkin myös mukaan.

Luumu-omenapiirakka:

• 2 dl vehnäjauhoa
• 1dl ruisjauhoa
• 0,5 dl kaurahiutaleita
• 1,25 dl sokeria 
• n. 2 dl sulatettua voita
• 1 muna
• 0,75 dl mantelimaitoa
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 tl kanelia
• 1 tl leivinjauhetta
• n. 300g–400g luumuja
• pari omenaa

Lämmitä uuni ja pilko luumut (poista tietenkin kivet) sekä omenat. Sekoita sokeri, vaniljasokeri ja jauhot. Sulata rasva ja kaada noin 2/3 jauhoseoksen joukkoon. Sekoita kunnes seos on murumaista. Ota noin 1,5 dl muruseosta toiseen kulhoon, ja sekoita joukkoon kaurahiutaleet, kaneli sekä loput voisulasta. Sekoita toiseen kulhoon jääneeseen muruseokseen kananmuna, mantelimaito ja leivinjauhe. Kaada seos tasaisesti voideltuun piirakkavuokaan ja ripottele päälle luumut ja omenat. Ripottele päälle vielä muruseos. Paista 225 asteessa uunin alatasolla noin 20–30 minuuttia.

Tarta de ciruelas y manzanas.

Besos,  Hansu

Venyy, venyy

Uutena vuotena asetin varovaisen tavoitteen spagaatiin venymisestä tämän vuoden puolella. Tavoitteen myötä tuli siis lisättyä runsaasti venyttelyä, putkirullailua ja muuta kehonhuoltoa rutiineihin. Kuin tilauksesta myös Sporty Feelillä oli keväällä spagaatihaaste Instagramissa, jonka harjoitukset tein myös lähes päivittäin. Näin remontin tiimellyksessä ei aikaa ja energiaa ole oikein riittänyt salille tai muuhun rankempaan treeniin, joten usein olenkin tehnyt joko nopeita HIIT:tejä pihalla tai vain venytellyt – samalla on tullut otettua viimeiset ilot irti omasta pihasta. Venyttely lintujen viserrellessä tuijotellen sinistä taivasta ja puiden lehtiä on myös aika meditatiivista. Pikkuhiljaa myös tuloksia on alkanut tulla. Spagaati on lähestulkoon saavutettu – tosin vain toispuoleisesti, heikompi puoleni laahaa armottomasti perässä.

Vaikka niveleni ovatkin enimmäkseen yliliikkuvia ja olen muutenkin melko notkea, ovat jalkani olleet aina todella venymättömät, etenkin takareidet. Ala-asteen liikuntatunneista päällimmäisenä onkin mielessä kuntokokeista tuttu eteenpäin venytys istuen. Hyi olkoon sitä tunnetta takareisissä! Viime kesänä innostuin varovasti myös joogasta, jossa yllättävän hankalaksi liikkeeksi osoittautui alaspäin katsova koira, juurikin kireiden takareisien takia. Ensimmäiset liikkeeni muistuttivatkin enemmän alassuin olevaa kulmikasta U:ta V-kirjaimen sijasta. Istumatyön myötä myös lonkankoukistajissa on alkanut esiintyä kireyttä. Spagaatiharjoittelu tuli siis todella tarpeeseen, sillä siinä vaaditaan juurikin liikkuvuutta noilta istumatyöläisellä usein kireistä paikoista: lonkankoukistajista ja takareisistä.

Alaspäin katsova koira -liike venyttää pohkeita, takareisiä ja hartioita

Kireitä lihaksia ei muutenkaan tulisi aliarvioida. Hyvä liikkuvuus ei tarkoita vain notkeutta ja kivan näköisiä temppuja, vaan yksinkertaisesti hyvinvointia arjessa. Lihasjumeilla nimittäin on kauaskantoiset vaikutukset. Kaikki varmasti tietävät, että kireät hartiat aiheuttavat päänsärkyä. Yhtä lailla kireät jalkalihakset aiheuttavat ongelmia. Harvoin esimerkiksi selkäkivut ovat varsinaisesti selän ongelmia, vaan säteilyä kireistä jalkalihaksista. Jumit voivat aiheuttaa myös kipua polvissa tai muualla. Esimerkiksi Eero reväytti keväällä sisäreitensä, jonka jälkeen polvi alkoi kipuilla. Ja kun tarkemmin pohdin, niin itseäni ennen usein vaivanneet polvikivut ovat hävinneet venyttelyn myötä.

Kaikki siis venyttelemään niin jaksaa paremmin arjen aherruksessa! Vielä on toivottavasti jäljellä aurinkoisia säitä pihavenyttelyyn.

Quiero animar a todos a estirarse para prevenir el dolor de espalda.

Besos, Hansu

Muinaistulien yö

Osallistuimme lauantaina ensimmäistä kertaa Muinaistulien yöhön ja matkasimme Vepsän saarelle. Ennen lähtöä täytimme mahamme Rantakertun antimilla ja päätimme jokilaivakauden Espositolla. Olen pitkään halunnut käydä Espositolla, sillä se on mielestäni ehkä tunnelmallisin jokilaiva ja jotenkin olen aina onnistunut välttämään sen Aatussa ja muissa jokilaivatapahtumissa. Tuollapäin jokirantaa ei muutenkaan tule liikuttua kovin paljon, joten nyt oli oiva tilaisuus vierailla vihdoin Espositolla. :)

Hirveä myrskytuuli riepotteli koko lauantain ja olimme jo perumassa koko reissua. Vepsään liikennöivää M/S Lilyä haltioivalta Rositalta kuitenkin kerrottiin, että paatti oli seilannut ongelmitta koko päivän ja tuulen pitäisi laantua iltaa kohden. Ja totta tosiaan, kuin taikaiskusta tuuli laantui heti kun pääsimme keskustaan ja ilta oli mitä kaunein!

Saavuimme Vepsään auringon laskiessa, ja ensimmäiseksi oli suunnattava saaren näköalakukkulalle. Viime reissulla Eeroa jäi kaivelemaan kun emme kukkulalla käyneet, joten nyt sinne oli päästävä. Tosin kauan emme ehtineet maisemia ihailla, jotta ehdimme kavuta kukkulalta alas viimeisten auringonsäteiden valossa. Alas päästyämme etsimme viime kerralla hyväksi havaitun grillipaikan, mutta sen oli jo vallannut railakas joukko juhlijoita. Onneksi löysimme rauhallisemman grillipaikan läheltä uimarantaa, sillä se oli loistava paikka ihailla ilotulitusta. Ja oli muuten todella hieno ilotulitus, varmaan hienoin koskaan näkemäni! Tunnelmakin oli jokseenkin erilainen, sillä enpä muista ennen katselleeni ilotulitusta suoraan ylöspäin pilkkopimeässä tähtitaivaan alla – samalla syöden grillattua maissia. 

Muinaistulien yö päättää veneily- ja huvilakauden. Meillä ei ole venettä tai huvilaa, sen sijaan hyvästelimmekin grillikauden grillaamalla makkarat ja edellisestä grilli-illasta ylijääneet maissit. Hyvästelimme myös jokilaivakauden ja pohdimme, mitä kaikkea tänä kesänä jäikään kokematta. (Ensi kesän lista on melko pitkä: Jakke-jokilautta, paljuvene, Låna-vene, Lotto-sauna, telttailu Vepsässä...) Ilmeisen monelle Muinaistulien yö näytti olevan alkoholin täytteinen bileilta, mutta pidin kyllä paljon enemmän meidän tavastamme hiljentyä luonnonhelmaan (sen mitä muiden rellestykseltä nyt pystyi, toisaalta kauempaa kumpuava musiikki toi vain kontrastia luonnon hiljaisuudelle), tuijotella nuotion liekkiä, katsoa kun kesän aurinko painuu mailleen ja heittää jäähyväiset kesälle.

La noche de las luces antiguas.

Besos, Hansu

Yläkerta ennen ja jälkeen

Yläkerta alkaa näyttää valmiilta ja siitä tuli kyllä parempi kuin uskalsin odottaakaan! Yläkerran suhteen ainakaan mulla ei missään vaihessa ollut kovin selkeää näkemystä, joten suunnitelmat ovat eläneet aikalailla sitä mukaa kun uusia päätöksiä on tullut eteen. Ainoa alusta asti selkeä visio oli, että kattoon oli saatava panelointi aiemman keltaiseksi maalatun lastulevyn tilalle. Mdf:ää emme halunneet, vaan valitsimme ihan aitoa puuta, valkovahattua kuusipaneelia. Puu tosin tummuu jonkun verran ajan myötä, ja on nyt jo selkeästi lämpimän sävyinen verrattuna valkoisiin seiniin, mutta saahan tuon uudelleen sävytettyä joskus jos on tarpeen. Vanha katto oli pikkuhuoneiden osalta melko karmea, sillä levyjen rajat olivat näkyvissä ja repsottivat. Niitä ei siis oltu viimeistelty mitenkään, ei edes maalattu. Myös välikaton luukku oli todella huolimattoman näköinen. Nyt luukku sulautuu muuhun kattoon lähes huomaamattomasti ja fiilis on huoliteltu. :)

Likainen lastulevy vs. kuusipaneeli

Piippukin sai yhden lisätiilen

Tiilen mallailua ja takaseinän laudoitusta (alta pilkottaa vielä vähän kulahtanut tapetti)

Kerroinkin jo, että väliseinien purkamisen sijasta päätimme jättää pienet pätkät seiniä jäljelle ja ostimme Tori.fistä vanhan hirren lisätueksi tukemaan välikattoa. Hirren juuri sai vanhaa hamppuköyttä listaksi, jalkalistojen asettelu pyöreään malliin kun olisi ollut hieman haastavaa.
Seinän pätkiin halusimme paneelia lastulevypinnan sijasta. Ihastelimme Siparilan struktuuripaneelia, mutta hinta tuntui jokseenkin kohtuuttomalta. Onneksi tajusimme, että ulkoverhouspaneeli maksaa vain murto-osan, ja kevyellä hionnalla ja maalauksella lopputulos on lähes sama. Myös huoneen takaseinä verhoiltiin ulkoverhouspaneelilla. Kaikki pinnat maalattiin markkinoiden valkoisimmalla valkoisella, jonka pitäisi heijastaa 40 % enemmän valoa kuin muut valkoiset maalit. Valon määrä tosiaan tuntuu kasvaneen todella paljon tilassa. Harmi, että unohdin ottaa tarkemmat kuvat takaseinää ennen peittäneestä superkulahtaneesta vaaleansinisestä tapetista sekä piippua peittäneestä harmaasta lastulevystä...
Harmaantuneen hirsitolpan kaveriksi keksimme laittaa seinänpätkiin harmaantunutta lautaa karmeiksi. Seinien jäljiltä kattoon jäi lisäksi tukipuu, jota pitkin vedettiin myös muutamat sähköjohdot. Harmaantuneella laudalla saatiin nekin kivasti peittoon.

Lattioiden valinta oli yläkerran päätöksistä vaikein. Lähes puolet tilasta oli puulattian sijasta karmeaa muovimattoa, josta oli pinta jo kulunut pois. Puulattian jatkaminen olisi kuulemma ollut liian pitkä ja vaikea prosessi, joten oli valittava jokin "nykyaikainen" lattiamateriaali, jolla vanhat lattiat peitettäisiin. Valinta rajautui vinyylikorkkiin, sillä sen pitäisi olla lämmin ja pehmeä jalan alla, sekä kestää lämpötilan vaihteluita ja koiran kynsiä. Wicandersin vinyylikorkkilattiat ovat myös ilmeeltään rouheita ja vanhaan taloon sopivia. Lisäksi ihastuimme puunsyitä matkivaan struktuurikuvioon.
Vinyylikorkkien hinnat osoittautuivat melko huimiksi, mutta onneksi K-Raudassa sattui olemaan monta mallia alennuksessa ja valmiina varastossa, jolloin rahtejakaan ei tullut. Pikkuhiljaa kannoimme aina vain uusia näytepaloja, kunnes valinta oli tehtävä Alaska Oakin, Bark Oakin ja Rustic Sand Pinen välillä. Ajatuksissa oli alunperin mahdollisimman vaalea lattia, mutta koska vaaleat olivat sitten oikeastaan kokonaan valkoisia ja muovisen näköisiä, olimmekin yhtäkkiä valitsemassa tilaan tummanruskeaa Rustic Sand Pinea. Kun lähdimme sitä hakemaan, oli kauppaan ilmestynyt vielä yksi malli, joka oli lisäksi huomattavasti muita huokeampi. Taas mallailua, kunnes valinta osui Misty Oak Cliffiin. Tosin vieläkin tuntuu hirveältä vääryydeltä peittää puulattia, mutta onneksi se ei sentään ollut mitään vanhoja peruja... Ehkä jonain päivänä paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla puulattiaa voi jatkaa, siinä samalla kun korottaa kattoa... ;)

Kolmen lattian risteys

Nyt tila on oikeastaan valmis katto- ja jalkalistoja myöden. Meillä on jopa sähköt ja valo! Valokatkaisijoiksi ja pistorasioiksi valitsimme Schneiderin Renova-sarjaa, joka jäljittelee vanhanaikaista tyyliä. Emme halunneet jättää paikoilleen tilassa olleita "väärän aikakauden" kellastuineita katkaisijoita ja rasioita. Taloapteekeista olisi löytynyt vanhanaikaisia katkaisijoita, mutta emme aivan sellaisiakaan halunneet.  Uusvanhoja bakeliittisia ja posliinisia katkaisijoitakin on markkinoilla, mutta niiden hinta on yli kaksinkertainen, joten päädyimme näihin "kompromissivaihtoehtoihin". Ja mitään mitä ei voi piilottaa kannattaa korostaa, joten otimme katkaisijat mustina. Valkoiset kuitenkin kellastuisivat pian...

Lähes kaikkia yksityiskohtia myöden yläkerta on siis valmis, ja näistä kuvista puuttuu enää vain köysilista piipun juuresta ja kytkentäkaapin kotelo, sekä porrasaukon listat ja kaiteet. Mitäs tuumaatte? Onko muutosta havaittavissa? Lisää kuvia lähtötilanteesta löytyy täältä ja vaihekuvia täältä.

El piso de arriba después de la renvación.

Besos, Hansu