lauantai 1. marraskuuta 2014

Ajankäytöstä

Ajankäyttö on näin kiireisenä syksynä puhututtanut yhdessä jos toisessakin blogissa ja omakin syksy hirvittää vaikka voiton puolella ehkä ollaankin. Tuntuu että deadlineja pukkaa joka viikolle, treenatakin on pakko ettei pää vallan sekoa, ystäviäkin olisi kiva nähdä ja on joskus vain oltavakin tekemättä mitään. Välillä sitä itsekin ihmettelen miten kerkeän tekemään kaikkea ja harvemmin mitkään deadlinet jäävät viimetippaan. Ja jos jäävät, niin ne ovat ryhmätöitä.

Koulussa mulla on menossa espanjan kurssia lukuun ottamatta pelkästään ryhmätöitä vaativia kursseja. Ne on niitä kaikista stressaavampia kun pitää monen ihmisen aikataulut sovittaa yhteen ja murehtia, että tekeekö ne muut nyt mitään ja onko lopputulos vähänkään tyydyttävä. Luentoja ei sentään kovin paljon ole, mutta ne vähäisetkin ovat kaikki pakollisia. 

Olen aina pyrkinyt lopettamaan kouluhommien teon siinä ruoka-aikaan neljän–kuuden maissa. Ei yli kahdeksaa tuntia vaan voi mitään kovin järkevää ajatustyötä saada aikaan. Näin loppuillan voi käyttää liikuntaan, blogiin, lempparisarjojen katseluun, blogien lukemiseen, olemiseen ja kahden keskeiseen aikaan Eeron kanssa. Ehkä mä sitten olen melko hyvä aikatauluttamaan ja pysymään aikatauluissa kun yleensä asiat pysyy hanskassa vaikka pää meinaakin hajota siitä huolesta, ettei kaikki pysy hanskassa. Merkitsen pikkujututkin kalenteriin, sillä pieni takaraivossa jäytävä "tee espanjan läksyt", "maksa laskut" tai "muista ostaa vessapaperia" vie mielenrauhaa. Pahinta on, jos on juuri painanut pään tyynyyn ja muistaa jonkin tärkeän, mutta pienen ja helposti unohtuvan asian. Sitä on sitten pakko alitajunnassa pyöritellä koko yö ellei sitä heti kirjoita ylös.

Säännöllinen elämänrytmi(lue ruokarytmi) on mulle tärkeää. Inhottaa jos yhtäkkiä en ehdikään ruoka-aikaan kotiin, ja pitää lennossa napata jotain (epäterveellistä) tai skipata syöminen kokonaan (silloin viimeistään kaikki menee pieleen). Ärsyttää myös, jos olen suunnittelut illalle vaikkapa hikistä salitreeniä tasapainottamaan päivän säntäilyä tai mässäilyä, ja sitten ryhmätyöt venyvätkin iltaan asti. Salille menokin vaatii meillä jo kahden ihmisen aikataulujen yhteensovittamista. Kahden ihmisen kokkaamisen, syömisen ja kaupassa käynnin synkronointikin on välillä melko haasteellista. Nekin pitää suunnitella ja melkeinpä merkitä kalenteriin. Siivota ja pyykätäkin pitäisi.
Ei ole elämä aina helppoa, mutta listoja väsäämällä, aikatauluja suunnittelemalla ja päivä kerrallaan etenemällä kaikki kummasti helpottuu. Vielä kun muistaisi, että asioilla on tapana järjestyä eikä taivas ole ennenkään pudonnut niskaan vaikka kuinka olisi pelottanut, ahdistanut ja stressannut.

Este otoño es muy ocupado. Tengo muchos trabajos en grupo y son los más estresantes. A mí no me gusta hacer deberes por la noche como todos mis amigos, quisiera trabajar hasta las cinco y hacer deportes y otras cosas después. Pero el estrés no me ayuda. Tengo que respirar y recordar que todo va bien.

Besos, Hansu

2 kommenttia:

  1. Mä oon kans kyl yks järjestelmällinen ihminen. Mulla on to do seinä kotona jossa on kaikki kouluprojektit kirjoitettuna. Päätin tänä vuonna testata sähköistä kalenteria (tabletti/puhelin). Siitä ei tullut yhtään mitään. On jo pariin otteeseen tullut "miten oon unohtanut tän asian." Ensi vuodelle pitää kalenteri hommata!

    xx Simple Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteistä paperilistaa voittanutta ei kyllä ole! Se kun saa fyysisesti kynällä yliviivata tehdyt jutut on jotain paljon nautinnollisempaa kuin deleten painaminen.

      Poista

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...