Viime päivät olemme majailleet Batamilla, joka on Singaporen lähellä sijaitseva Indonesian saari. Rajan ylitys Singaporesta ei ihan sujunut kuin rasvattu, mutta pääsimme lopulta maihin. Lensimme siis tiistaina aamulennolla Penangista Singaporeen (madellen ruuhkassa jännittäen ehdimmekö lennolle), josta matkasimme tovin jos toisenkin metrolla satamaan, jossa taasen odottelimme pari tuntia lauttaa. Tunnin pomppuisen lauttamatkan jälkeen saavuimme Batamille, jossa ilmoitettiin 30:n päivän viisumin maksavan 35 Yhdysvaltain dollaria. Pankkiautomaattia tai korttimaksuvaihtoehtoa ei ollut, joten käteistä tarvittiin. Eihän meillä mitään dollareita ollut, mutta onneksi sentään repun uumeniin oli jemmattu Malesian ringgittejä myöhempää käyttöä varten. Vaihtokurssi oli tietenkin surkea.
 |
| Lautta Singaporesta Batamille |
Rahasta puheen ollen, täällä on kyllä ihan hupsu rahasysteemi. Yksi euro on noin 14 470 Indonesian rupiaa. Ensimmäinen käteisnosto oli 1,2 miljoonaa, eikä lompakko mahtunut sen jälkeen kiinni. Olen ihan pihalla koko ajan, onko jokin kallista vai ei. Jaksa nyt siinä laskea niitä nollia ja miettiä onko 35 000 IDR kallis hinta ayam rica -ateriasta vai ei.
 |
| Pörröpallo Lucy |
 |
| Rassu makoilee koko ajan X-asennossa, jotta masu on vasten viileää lattiaa |
 |
| Koiruuksien koiruus, Poika |
Asustelemme täällä Batamilla Eeron kaverin ja hänen paikallisen vaimonsa luona. Lisäksi kanssamme asuu täällä heidän kaksi koiraansa, Lucy ja Poika.
Mikään turistipaikkahan tämä Batam ei ole, mutta muutamiksi päiviksi on riittänyt ihan ostareilla hengailu ja hedelmäpuiden ihailu. (Osaan jo melkein tunnistaa mango-, guava-, papaija- ja durianpuun.) Eräällä ostarireissulla kävimme myös tasokkaassa kauneushoitolassa ottamassa tunnin jaavalaisen aromaterapeuttisen kokovartalohieronnan. Lysti maksoi 11 euroa ja ai että sen jälkeen oli raukea olo.
 |
| mangoja <3 |
 |
| Durianpuu |
Auto on täällä ehdoton, sillä välimatkat ovat pitkiä eikä jalkakäytäviä edes ole. Kuvia ei siis ihan hirveästi ole tullut napsittua kun maisemat vilistävät ohi autossa istuessa. Tänään teimme kuitenkin pidemmän ajelun vanhalle Vietnamin pakolaisleirille, jossa oli paljon apinoita. Paikassa oli myös temppeletä sekä miljoona hyttystä. Juuri kun vanhat paukamat olivat parantuneet, sain kymmenittäin uusia puremia... Törmäsimme myös muutamiin paikallisiin, jotka eivät ilmeisesti olleet pahemmin länkkäreitä nähnyt, sillä tokihan tällaiset valkoiset kummajaiset piti ikuistaa perhealbumiin.
 |
| "Anteeksi mutta olisikohan teillä heittää jotakin pientä suuhunpantavaa?" |
 |
| Kuvan hintana 25 hyttysenpistoa |
Ilmeisesti Barelang Bridge on täällä jonkinlainen nähtävyys, sillä emme todellakaan olleet ainoita, jotka parkkeerasivat keskelle siltaa ottamaan selfieitä. Silta myös vilisi kaikenlaisia kauppiaita ja mopokioskeja. Auringon alkaessa painua mailleen kurvasimme vielä erään rannan kautta. Voi vitsi niitä maisemia, auringonlaskuun rannalla ei varmaan kyllästy koskaan.
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3