Georgetownin rappioromantiikkaa

Langkawilta siirryimme lautalla läheiselle Penangin saarelle, jossa vietimme intensiiviset kaksi päivää Georgetownia tutkien. Itse lauttamatkahan ei tosiaan mennyt ihan niin justiinsa aikataulujen suhteen, niin kuin odottaa saattoi. Katsoimme netistä, että lautan piti lähteä 8.15 ja olla perillä Georgetownissa kolmen tunnin päästä. Lähdimme auringon noustessa hotellilta kohti Langkawin pääkaupunkia, Kuahia. Perillä selvisi, että lautta lähtisikin 10.30 ja lippuluukkukin aukeaisi vasta yhdeksältä. Myöhemmin ilmoitettiin, että lautta lähtisi klo 11. Loppujen lopuksi lautta pääsi lähtemään 11.30. Ihmisiä valui ja valui verkkaisesti lautalle, ja ulkomaalaiset päästettiin kyytiin vasta viimeisenä. Kaipa ne ihmiset sitten tiesivät, ettei lautta lähde koskaan ajallaan, sillä luulisi, että kun lautta on myöhässä niin kaikki olisi jo valmiina astumaan lauttaan kun se viimein on laiturissa. Vaan ei, täällä ei parane hötkyillä.

Langkawin kodikas viidakkomökki jäi taakse, mutta voi pojat että on laatuhotellissakin puolensa. (Pakkailut sujui väistellen jättiampiaista ja terassilla heipat heitti pikkuinen sammakkosöpöliini.) Löydettiin nimittäin huokea tarjous upouudesta NEO+ hotellista, ja ai että tätä luksusta. Täältä löytyy jopa kuntosali ja hulppea uima-allaskin.

Näkymät altaalta 25. kerroksesta, meidän huone oli 22. kerroksessa

Mietin mistähän saisi parhaimman kuvan Komtar-tornista. No hotellin altaalta tietty.

Odotukset Georgetownin suhteen ei olleet kovin korkealla. Odotin vain ränsistyneitä taloja, rosoisuutta, harmautta, rottia, torakoita ja katuruokaa. En aivan väärässä ollut, mutta harmautta? Ei. Vaan värejä, paljon värejä. Ja niin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, että kamera saisi laulaa taukoamatta. Niin, ja täällä tosiaan on katutaidetta lähes joka kadulla ja vierailimme valokuvausmuseossakin. On siis syytäkin antaa kameran laulaa. (Ja missä on ne rotat? Haluan nähdä!) Mutta tämä liikenne. Siihen en vaan totu koskaan. Autojen välissä puikkelehtiminen saa verenpaineen pilviin. Jalkakäytävät ja suojatiet olisivat tervetulleita tänne.

Valokuvausmuseosta

Kontrasteja tosiaan piisaa Georgetownissa, sillä kaupungissa on brittien hallintorakennuksia, moskeijoita, pilvenpiirtäjiä, kiinalaisia temppeleitä sekä hindutemppeleitä. Historian havinaa tutkistelimme Fort Cornwallis -linnoituksessa, jonka britit tänne tullessaan rakensivat 1700-luvun lopulla. Eipä ollut kyllä viiden euron väärti, sillä parasta antia oli nurkassa mönkivä varaani.

Georgetown on erityisen tunnettu tunnelmallisista kiinalaiskortteleistaan sekä katuruuasta. Red Garden -ruokakojujen keskittymä on sen verran turistinähtävyys, että hinnoissakin alkaa olla turistilisää. Pakkohan sieltä silti oli maistella yhtä sun toista. Red Gardenin tunnelmaa syvensi ajoittainen pimeys, sillä lyhyet sähkökatkokset näyttävät olevan siellä yleisiä. Mutta mikäli haluaa kiristellä kukkaron nyörejä, ja maksaa kari meestä neljän euron sijaan kaksi euroa, niin yhtä hyvää ruokaa puolet halvemmalla saa katujen varsilla sijaitsevista kojuista. Ja koska ruuan mekassa ollaan, vierailimme myös suklaamuseossa (ilmainen! ilmaisia maistiaisia!). Durianin makuinen suklaa oli yllättävän hyvää.

Katuruokailua

Red Garden

Osteriomeletti Red Gardenissa

Tenía prejuicios contra la ciudad, pero era inútil. Me encantan el ambiente, los colores y los contrastes de Georgetown.

Besos, Hansu