maanantai 28. marraskuuta 2016

Ekoja kertoja


Nyt on tasan kuukausi asumista takana, sekä lukuisia jännittäviä ekoja kertoja. Odotin suurella jännityksellä kaikkien uusien juttujen testaamista – mitään kun ei varmasti voi tietää toimivaksi ennen kuin kokeilee. Suurin huolen aihe oli kylppäri: onko suihkutila liian pieni, onko sadesuihku käytännössä kiva, suihkiiko lavuaari vedet sinne tänne, onko lavuaarin ja peilikaapin korkeudet sopivat – ja ennen kaikkea, toimiiko suihkun lattian kaadot ja kuinka pahasti puinen seinämme kastuu. Kaikki kylppärin valinnat ovat ainakin toistaiseksi osoittautuneet toimiviksi, ja kaadotkin ovat suurinpiirtein ihan kohdillaan. Mikrosementtilattia tosin on tuottanut päänvaivaa senkin edestä. Mutta kyllä oli maaginen tunne ensi kertaa tassutella lämmitetyllä lattialla ja kääntää sadesuihku päälle!

Myös ensimmäinen kokkauskerta oli melkoisen jännää. En ole eläessäni koskenut induktiolieteen, ja uunissakin on yhtäkkiä vaikka mitä toimintoja, vanhassa kun ei ollut edes kiertoilmaa. Induktioliesi on kyllä jotain maagista! Ei enää levyn lämpiämisen odottelua tai pannun siirtelyä syrjään ylikuumenemasta. Vesikin kiehuu nopeammin kuin vedenkeittimellä, joten sekin taitaa jäädä nyt turhaksi. Tosin vielä on opettelua siinä, mikä kulloinkin on sopiva lämpötaso ja uunin toiminnot ovat vielä enimmäkseen mysteereitä. Tunnemme itsemme välillä aivan vanhuksiksi, kun kaikki laitteet ovat vieraita ja vähän väliä saa kaivella ohjekirjoja...

Kerroin, että nukuin ensimmäisenä yönä jotenkin todella hyvin uudessa asunnossa. Niin olen tainnut nukkua lähes jokaisena yönä, sillä meille ei kyllä kuulu mitään ääniä. Mitä nyt linnut välillä koputtelevat ikkunoita ja oravat juoksevat katolla... Ainoastaan Peppi on aiheuttanut levottomia öitä, sillä sen pitäminen alakerrassa on osoittautunut hyvin haasteelliseksi. Olemme rakentaneet vaikka minkälaisia esteitä portaiden eteen, mutta jotenkin Perkule Koirot ne vaan onnistuu ohittamaan ja mönkii peiton alle yön hämärässä. Myös yksin ollessaan mokoma koiruus on valloittanut sänkymme ilman lupaa, vaikka ennen ei moista edes yrittänyt. Ehkä tuo osoittaa mieltään kun hänen sohvansa ei tullut mukana uuteen asuntoon (ei sillä etteikö tuo olisi myös uuden sohvan valloittanut)...

Peppi näyttää kotiutuneen jo hyvin :)


Joku taitaa tietää ettei ole ihan sallittu nukkumapaikka...
Mielenkiinnolla odotin myös, missä sitä tulee enimmäkseen hengailtua. Ensin ajattelin, että yläkerrassa tulee varmaan vain nukuttua, mutta remontin edetessä yläkerrasta muodostui sellainen tukikohta, että mietin jo, tuleeko alakerrassa oleiltua ollenkaan keittiöpuuhia lukuunottamatta. Pelkäsimme myös alakerran olevan uusista pattereista huolimatta liian kylmä ylimääräiseen oleskeluun. Ja kun yläkerran nurkkaan hankittiin mukava nojatuoli, olin varma että joutuisimme taistelemaan siitä. Päivisin graduhommat sun muut saavat kyllä linnoittautumaan nojatuoliin, mutta aivan yllättävän tasapuolisesti olemme oleilleet myös alakerrassa. Olen pohtinut, minne asettaisin Suomen kaunein koti -ohjelmasta tutun lempipaikkaa ilmentävän punaisen maton, enkä kyllä osaa päättää olisiko se sohvalla suuren ikkunan ääressä vai yläkerran nojatuolinurkkauksessa. Toisaalta myös portailla on kiva istuskella, siitä kun näkee koko asunnon ja myös pihalle...



Niin ja viime viikolla pääsimme korkkaamaan myös taloyhtiön puusaunan! Saunassa ei ole edes suihkua, vaan kunnon vanhan ajan pesuvatimeiningillä mennään. Aika työläs oli saunareissu tämän hiuspehkon kanssa, mutta eipä meillä kiirekään ollut, ja olihan siinä tunnelmaa. Saunoa kun saa periaatteessa kuinka kauan tahansa, ja sitten vain ilmoitetaan seuraavalle vaikka ikkunaan koputtamalla kun sauna on vapaa.


Ya hemos vivido un mes aquí en nuestro nueva casa, y hemos tenido muchísimas "primeras vezes": la primera vez en la ducha, la primera vez cocinar con la inducción y el horno nuevo etc. Que emocionante! 

Besos, Hansu

2 kommenttia:

  1. Voi kun on nättiä, ja savusaunan jakkarakin sai uuden elämän :)

    e.m.s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tais ihan vahingossa löytää paikkansa, tosin Eeron mielestä on liian matalalla kun valo pääsee häikäisemään yläkautta...

      Poista

Kommentit piristävät päivää aina! <3