Koulu on ihan tyhmää.

Huutoa, kuria, joustamattomuutta, niistä on Salamancan yliopisto tehty. Pääsinpäs vihdon purkamaan ärsytystä blogin puolelle, täällä kun ei ole viime päivinä toiminut netti, puhelinyhteys(!?) tai lämmin vesi. Tänään (kyllä, lauantaina) taputtelin pakettiin viimeisen tentin, vaikka läpi kyseinen koetus ei tainnutkaan mennä. Maanantaina oli toinen tentti, ja siitä sentään pääsin niukinnaukin läpi, siis juurikin pyöreällä 5,0 -tuloksella. Tuntiaktiivisuudesta (eli kotitehtävien esitelmöimisestä luokan edessä) sain tietenkin nollan, välikokeista ja palautustyöstä seiskat. Kirjan luin noin kaksi kertaa. Kirja ja aihe oli helppoja, mutta silti tentistä kertyi vajaa puolet pisteistä eli reilu nelonen. Samoilla työmäärillä olisi kyllä hienosti tullut kaikista lähes täydet pisteet Suomessa... Nippelitieto on täällä oikotie hyviin arvosanoihin.

Eli loppujen lopuksi suoritin siis vain kaksi kuuden nopan kurssia (joista tosin toinen taitaa jäädä haaveeksi), ja niissäkin oli tarpeeksi kestämistä. Kaupallisten strategioiden kurssilla kävin ekalla luennolla toteamassa että 3 opintopistettä ei ole viikottaisten harkkojen, parikymmentäsivuisen ryhmätyön ja paksun kirjan lukemisen arvoista. EU-kurssilla taasen opettaja vaikutti poikkeuksellisen mukavalta, mutta kurssi kaatui sekin työmäärään ja esseemuotoiseen tenttiin. Kurssin tahtikin oli niin kova, että jo toisella luennolla ennätettiin neljänteen aiheeseen. Itse asiassa opettaja ei edes kertonut mitä kaikkea kurssi pitää sisällään, vaan "kurssin läpäistäkseen tulee suorittaa annetut tehtävät".

Tervetullut olo ei kyllä tässä koulussa ole päässyt missään välissä tulemaan. Eräällä kurssilla piti pitää esitelmä, ja mielestäni kaikki vaihtarit suoriutuvat paremmin kuin hyvin. Olin jo valmistautunut kuulemaan opettajalta kiitosta miten hyvin tsemppasimme, mutta vielä mitä. "Kiitoksena" saimme opettajan espanjalaisille osoitetun kiitoksen siitä, miten kärsivällisesti he kuuntelivat meitä, vaikka ulkomaalaisten espanjaa onkin kovin ärsyttävä kuunnella. Kokeessa samainen opettaja taisi aloittaa papereiden poiskeräämisen juurikin vaihtareilta, ja huusi vielä "Erasmuses por favor, mikä voi kestää näin kauan!".

Ja ei, en ole ainoa joka vihaa täällä koulua. En ole törmännyt vielä yhteenkään vaihtariin, joka pitäisi Salamancan yliopistosta edes hitusen, kokisi työmäärän inhimilliseksi tai kokeet helpoiksi. Eli myös eri maista tulleet ja eri tiedekunnissa opiskelevat ovat samoilla linjoilla: opettajat ovat kuninkaita, jotka saavat teettää oppilailla mitä vaan ja keksiä mitä vain älyttömiä sääntöjä. Auktoriteetti hankitaan huutamalla ja kyykyttämällä, ja motivaatio tapetaan järjettömään työmäärään. Eräs markkinoinnin kurssi sisälsi kepeän satasivuisen esseen (kyseisen kurssin opettaja muuten koki korrektiksi huomautella useaan kertaan aasialaisen oppillaan näyttävän uneliaalta silmiensä takia) ja ystäväni joutui eräällä kurssilla kirjoittamaan esseen vielä kurssin päättymisen jälkeen, vain koska "opettajalla nyt sattui viime hetkellä tulemaan tälläinen hyvä idea".

Políticas comerciales -kurssilla oli ensimmäiset kaksi viikkoa opettaja, jonka mielipuuhaa tuntui olevan nollasta sataan kiihtyminen. Rauhallinen pullukka muuttui pää punaisena huutavaksi hirviöksi, jos sattui esimerkiksi näkemään jollakin puhelimen. Onneksi opettaja vaihtui kesken kurssin, tosin ojasta allikkoon. Opettajaksi tuli vanha hupsu setä, jonka huutamisauktoriteetti meni välillä jopa vitsin puolelle – tai ainakin välillä ihmisiä kovasti nauratti hänen riehuntansa. Tunnit alkoivat yleensä vartin puhuttelulla siitä, miten tuntien tulee alkaa täsmällisesti eikä myöhästellä sovi.

Jäljellä olevia päiviä on vaihtareiden kesken laskettu uralla ja vihdoin kurssit ovat ohi. Hyvästi Salamancan yliopisto, koitetaan olla muistelematta pahalla. Ikävä ei tosin pääse tulemaan, sen voin taata.

Hoy tuve el último examen aquí en la Universidad de Salamanca, y creo qué no he aprobado. No tengo palabras para describir cuánto odio la universidad. Los profesores son como tiranos: gritan y hacen lo que quieren. Una asignatura tenía el ensayo con 100 paginas y el profesor dijo que el estudiante asiático parecía cansado porque tenía ojos tan pequeños. Y después nuestra presentación mi profesora dijo a estudiantes españolas "gracias por su atención, yo sé como molesta cuando extranjeros hablan nuestro idioma". Creo qué no hay ningún estudiante de intercambio en Salamanca qué le gusta la universidad. 

Besos, Hansu