perjantai 20. kesäkuuta 2014

Kun rantaloma ei ollutkaan rantaloma

Eilen aamuviideltä kotiuduimme Salamancaan Portugalin reissulta. Ihan kiva reissu oli, mutta ei kovin rentouttava loma kuitenkaan (jalat huutaa hallelujaa vieläkin). Viime perjantaina matkustimme BlaBlaCarilla, eli kimppakyydillä Portoon. Matka taittui puolta halvemmalla ja lähes puolta nopeammin kuin bussilla (vaikka hiki kasteli paidan, koska seurueen espanjalaiset palelivat). Itsehän vierailin Portossa jo huhtikuussa, joten kaupunki oli suurimmaksi osaksi tuttu – nyt vain aavistuksen helteisempi sillä lämpötila huiteli reippaasti yli kolmenkymmenen. Lähes samoja juttuja sisältyi kuin viime reissuunkin: keskustan ihmettelyä, Clérigosiin kiipeämistä ja portviinien maistelua Gaiassa. Arvosana Portolle oli loppujen lopuksi "ihan kiva". Nättiä ja silleen, mutta jotenkin jätti kylmäksi (siitä helteestä huolimatta). Mutta jos pitää valita Porto tai Lissabon, niin ensin mainittu ehdottomasti.


Porton supersöpöä asutusta rannassa
Porton meininki oli leppoisampi kuin Lissabonin
Porton hieno juna-asema

Paikallinen mättökuuluisuus: francesinha
Lissabon oli siis melkoinen pettymys. Saavuimme kaupunkiin muutaman tunnin saunaa muistuttavan junailun tuloksena ja ensimmäiseksi piti seikkailla itsemme kaupungin ulkopuolelle Sao Pedroon. (Kumpi muuten matkii kumpaa, sillä Portugalin junayhtiön logo on kovin tutun oloinen?) Kaupungin liikennesysteemi tuntui jotenkin hirveän monimutkaiselta ja koko kaupunki hieman kaoottiselta, mutta hostelli löytyi lopulta. Hostelli tosin oli myös hieman shokki, sillä se toimi lastenkodin ohessa ja tunnelma oli melko leirikeskusmainen. Eipä sillä, hyvään tarkoitukseen hostellin tuotot menevät, joten edes jonkinlaisen laupias samariini -fiiliksen voi tuolla saavuttaa. Sao Pedron alue itsessään oli melko sheidiä, olipa juna-aseman katokset täynnä luodinreijän näköisiä aukkojakin, joten siellä ei aikaa vietetty oikeastaan ollenkaan.

Sao Pedron ympäristö oli melko karua, vaikka olihan joukossa hienompaakin asutusta


Tutkimusretkien muistomerkki Lissabonin jokirannassa
Tutkimusretkien kartta ylhäältä muistomerkin päältä
Lissabon


Hostelli sijaitsi aivan rannalla, jossa oli tarkoitus löhöillä päivät ja sitten illalla valloittaa alle puolen tunnin rantajunan päässä sijaitsevaa Lissabonia sekä viereisiä Cascaisin ja Estorilin pikkukaupunkeja. Vain ensimmäisenä päiväna suunnitelma toteutui, mutta vesi oli niin alhaalla että kivikossa uiminen jäi väliin. Muina aamuina koko rannikko olikin peittynyt paksuun sumuun, joka hälveni vasta kahden maissa, joten rantaleikit jäivät sikseen. En siis uinut kertaakaan meidän "rantalomalla".

Cascais


Ensikosketukset Lissaboniin eivät olleet kovin positiivisia. Keskeisimmällä kävelykadulla (siinä aivan Zaran ja muiden ketjuliikkeiden keskellä) meille tarjottiin kaksi kertaa oreganopusseja. Näytettiin varmaankin siltä, että ollaan jonkin rentoutuksen tarpeessa. Kelmusilmiä tuntui olevan joka puolella ja poliiseilla näytti olevan konekiväärit kainalossa. Jatkuvasti sitä unohti, että Euroopassa ollaan edelleen, sillä meininki oli kuin Brasiliassa (tai ainakin sellainen mitä kuvittelen Brasiliassa olevan). Lissabon oli ensimmäinen kaupunki, jossa tuli fiilis, että aseellinen ryöstö voi odottaa jokaisen kulman takana, vaikka liikuimme ihan keskustassa. Meneillään oli kuitenkin jalkapallon maailmanmestaruustohinat, että ehkä sen myötä kelmusilmät ja muut ludeletit olivat kömpineet koloistaan. Toisella Lissabon-vierailulla seikkailimme kaupungin vanhimmassa osassa ja Pyhän Yrjänän linnoituksessa. Kaupunki näytti ehkä hieman vähemmän hämärältä, mutta ei vieläkään vakuuttanut kehutulla mahtavuudellaan.

Nättiä vai rumaa, en ihan tiedä
Pyhän Yrjänän linnoituksesta

Iltaisin söimme Cascaisin ylihintaisia turistiruokia ja ihailimme merta. Eipä kaupungista oikein muutakaan tuntunut löytyvän. Estoril oli myös melko tyhjä kortti: vetonaulana toimii kasino, josta Fleming sai idean Casino Royaliin. Kasinon ympärille on kyhätty golfkenttiä ja kiiltäviä hotelleja kermalle, ei siis mitään meille. Mutta Sintra, siinä vasta oli ihastuttava paikka, joka ansaitsee ihan oman postauksensa, joten siitä lisää myöhemmin. 

Cascais iltahämärässä

En kestä miten söpöjä katujen nimikyltit oli

Tiivistettynä musta ei tullut Portugalin suurinta fania, vaikka ihan ok paikka se olikin. Kieltä ymmärsi kirjoitettuna ihan tyydyttävällä menestyksellä, mutta puhuttuna kuulosti aivan venäjältä. Espanjan pohjalta tuon oppisi varmasti melko nopeasti, mutta jätän väliin toistaiseksi. Asiakaspalvelu pelasi huomattavasti paremmin kuin Espanjassa ja englantiakin osattiin (paria ravintolaa lukuunottamatta mutta ne olikin niitä parhaita ja halpoja oikeasti paikallisia paikkoja). Vessatkin olivat lähes aina supersiistejä, eikä yhtään Espanjassa yleistä naked toiletia tullut vastaan. Portugalilainen ruoka on erittäin simppeliä ja vähämausteista, kuten espanjalainenkin, paikoin jopa hyvin suomalaista. Pastel de nata oli nannaa ja sitä tulee ehkä ikävä. Maistoimme myös leivoksen alkuperäistä versiota pastel de belemiä (sama homma tomusokerilla ja kanelilla).


Ayer llegamos a Salamanca desde Portugal. El viaje era divertido pero bastante diferente que esperaba. En Oporto hicimos lo mismo qué la última vez en abril: paseamos en el centro histórico, probamos los vinos en Vila Nova de Gaia y subimos a la Torre de los Clérigos. Oporto es la ciudad muy bonita pero Lisboa no me gustó mucho. Es demasiado grande y ruidoso y hay mucha gente sospechosas. Sentía que estaba en Brasil, no en Europa. No me gustó nuestro hostal en Cascaes tampoco, porqué era también un orfanato. Quisimos tomar el sol todos los días y explorar las ciudades por las tardes, pero siempre estaba nublado hasta las dos. Por las noches cenamos en Cascaes y era un pueblo muy hermoso. Y un día fuimos a Sintra, qué me encantó. La próxima vez voy a decirles más de Sintra.

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...