Rakastettu Ljubljana

Huh arkeen paluu on tapahtunut todellisella rytinällä eikä blogin puolellekaan ole millään meinannut keretä. (Tätä menoa reissukuvia katsellaan vielä marraskuussa, niitä meinaan on paljon! :D) Yhtäkkiä tuntuu kovin kaukaiselta, että vielä hetki sitten talsittiin muun muassa Ljubljanan paahteisia katuja. Loikkaus Bledin raikkaammasta ilmastosta pääkaupunkiin tuntui melko hiostavalta, kaupungissa kun ilma ei samaan tapaan pääse vaihtumaan. (Käytin sanaa loikkaus, sillä siltä Slovenian lyhyet välimatkat välillä tuntuivat. Hups vaan, ja yhtäkkiä olimmekin perillä. Kätevä maa siis autolla kiertelyyn!) Helle ei onneksi paljoa haitannut, sillä kompaktin kaupungin näkee hyvin rauhallisemmassakin tahdissa ja jokirannassa limukkaa siemaillen.

Joko saa syödä? Pihviä strukljin kera

Ympäriinsä tallustelun lisäksi kolusimme muutamia kauppoja (parhaimmat tosin oli harmillisesti keskustan ulkopuolella ostoskeskuksessa) sekä kapusimme fulikulaaarilla ylös linnalle. Itse linnaan emme pääsymaksua maksaneet, sillä emme olleet varanneet Ljubljanalle kuin puolikkaan päivän, niin ei sitä viitsinyt museossa kuluttaa. Linnalta on kuitenkin kivat näkymät alas kaupunkiin, joten vähintään sen takia kannattaa ylös kavuta joko funikulaarilla tai jalan.

Euroopan vihreimmäksi pääkaupungiksi tituleerattu Ljubljana oli kyllä symppis – aivan kuten sen nimi, rakastettu, antaa odottaa. Vanha kaupunki ja joen ympäristö oli kyllä kuvauksellisen kaunis ja tunnelmallinen. Ilmankos niinkin pienestä kaupungista ja niin lyhyessä ajassa kertyi aikamoinen läjä kuvia... Kompaktiudessaan Ljubljana on siis todella oiva päiväretki kohde kun voi hyvillä mielin todeta, että kaupunki tuli melko hyvin kierrettyä ilman ähkyä. Ei nimittäin tarvinnut montaa korttelia siirtyä jokirannasta kun kaupunki jo muuttuikin tylsemmäksi, tai noh tavalliseksi. Vähän kuin Turku siis! 

Ljubljana ha sido llamada la capital más verde en Europa – y qué bonita era!

Besos, Hansu