Aivan järjettömän kovan sateen rummuttaessa peltikattoa on hyvä palata Kroatian maisemiin. Ajellessamme Pulaan näimme tienvarressa kyltin, jossa mainostettiin lähialueen clamping-aluetta - eli sellaista luksusleirintäaluetta, jossa on kauniita mökkejä ja valkoisin kankain verhoiltuja lötköttelypaikkoja. Yhtenä aamuna lähdimme autolla etsimään paikkaa, sillä netissä sanottiin että alueella voisi olla kiva viettää rantapäivää. Löysimme alueen ja hieman järkytyimme parkkipaikan ruuhkasta. Infotiskille jonotimme ikuisuudelta tuntuvan ajan, kun saksalaiset yksi toisensa jälkeen ohittelivat ja lopulta luovutimme. Ehkä piti tietää jotain, ehkä piti olla jo alueella majoittuva saadaakseen palvelua. Takaisin Rovinjiin ajaessamme tuumin, että jossain kohtaa olin ehkä nähnyt kyltin oliivitilasta. Samassa äkkäsimme kyltin "donkey milk" ja Eero kurvasi äkkiä sinne. Näimme tosiaan aaseja ja pohdimme, että minnehän tulimme ajaneeksi. Päätimme leikkiä tyhmää, uteliasta turistia (siis ihan kuin emme sellaisia olisi oikeasti olleet :D), ja parkkeerasimme auton talon pihaan.
Pian paikalle tulikin talossa asuva nainen ja toivotti tervetulleeksi. Kerroimme olevamme hölmöjä turisteja, jotka innostuivat aasinmaidosta. Hieman ihmettelimme kun nainen yritti puhutella meitä auttavalla italiankielellä vaikka selkeästi puhui myös englantia. Nainen kehoitti tutustumaan oliivi- ja viiniviljelmiin kaikessa rauhassa, sillä tila oli hänen poikansa ja hän oli juuri käymässä asioilla ja tulisi tuota pikaa takaisin. Ihastelimme siis tiluksia kuuman keskipäivän auringon porottaessa. Ah kyllä kelpaisi vaikka eläkepäiviä viettää joskus omalla pikku viinitilalla...
Palattuamme talolle nainen esitteli meille viinin valmistusmenetelmiä sekä hollantilaispariskunnan, joka oli Hollannista asti ajanut Kroatiaan ja viettänyt viikon ensin Krkn kansallispuiston alueella ja toisen viikon viinitilalla. Kerroimme olevamme suomesta, ja tilan nainen alkoi nauramaan että hän oli koko ajan luullut meitä italialaisiksi että miksemme sanoneet mitään! Niin juu, mehän ajoimme italialaisilla rekisterikilvillä. No näitä sattuu, hyvä vaan jos ulkonäkö meni täydestä. ;) Hollantilaiset kehuivat Krkn kansallispuistoa ja kertoivat törmänneensä amerikkalaisiin, jotka olivat tiedustelleet heiltä, milloin puisto suljettaisiin. Olivat vielä tarkentaneet, että kauanko on aikaa pulikoida, ennen kuin vesiputousten vesi lakkaisi virtaamasta. Joopa joo, voi jenkit teidän kanssanne...
Pian tilan isäntä saapuikin paikalle ja saimme eteemme tilan lehmien maidosta tehtyä juustoa, tilan oliiveista puristettua oliiviöljyä sekä itsetehtyä makkaraa (juuri nyt en muista oliko se aasin lihaa vai nautaa vai molempia) nautittavaksi viininmaistelun lomassa. Toki tämä lysti siis maksoi, eivätkä viinipullotkaan kovin edullisia olleet. Mutta kokemus oli kaiken sen arvoista! Aika harvoin pääsee maistelemaan noin kirjaimellisesti lähiruokaa ja vielä kiiviköynnösten alla! Jaloissa pyöri myös kolme söpöä mäyräkoiraa, joista yhden lempipuuhaa oli kivien nouto. Reppanalla ei tainnut olla palloa, millä leikkiä.
Maistelun aikana isäntä tarinoi hieman itsestään ja tilan historiasta. Hänen sittemmin edesmennyt isänsä oli vuonna 1988 rakentanut koko tilan omin käsin ja istuttanut viljelmät. Poika oli sitten päättänyt jatkaa viinibisneksen parissa saatuaan koulut loppuun - eli hän oli vasta 25-vuotias! Tummat piirteet hieman hämäsivät ja luulin häntä paljon vanhemmaksi, vaikka puheessa kuuluikin pieni sellainen nuoren miehen saavutuksillaan leveily. No mutta oli aihettakin ylpeyteen, sillä eihän hän ollut montaa vuotta viinin tekoa ehtinyt harrastaa, ja jo nyt hän oli saavuttanut mainetta ja voittanut palkintoja. Ilmeisesti tilalla riittää vierailijoita hieman reppanasta puisesta donkey milk -kyltistä huolimatta. Oli muuten hauska kuulla, miten isäntä vertasi vierailijoita. "Saksalaiset haluavat kokea kaiken, mutteivat halua maksaa mitään eivätkä osta mitään. Sveitsiläiset ovat hyviä vieraita, vaikka viinit ovat kalliita, he ostavat auton täyteen". Niiden puheiden jälkeen oli vähintäänkin pakko ostaa yksi pullo viiniä ja öljyä, vaikka meillä oli vain yksi rinkka mihin ne pakata... Aika ovela keino kyllä. ;)
Visitamos la bodega de Collis cerca de Rovinj.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3