maanantai 21. elokuuta 2017

Sunnuntaihyggeilyt

Olen perjantain tapahtumista melko sanaton, toisaalta en aivan edes tajua että moinen terroriteko tapahtui oikeasti. Uutisia seuratessa on epätodellinen olo, vähän kuin katsoisi todentuntuista elokuvaa. Joku viisas oli neuvonut, ettei tällaisia tapahtumia saa jäädä vatvomaan, vaan antaa elämän jatkua. Parhaiten se käy kuulemma ympäröimällä itsensä pumpulilla, eli syömällä hyvin ja tekemällä mukavia asioita.


Lauantai kului oikeastaan kokonaan kyläillessä ja asioita hoitaessa. Sääkin oli sen verran lohduton, että oli parasta pitää itsensä kiireisenä hoitamalla juoksevia asioita. Mutta sunnuntai valkeni sen verran aurinkoisena, etten malttanut jäädä edes sänkyyn torkuttamaan. Jo ennen aamiaista suuntasin mattopesulle, mikä toi päivään tarmokkaan aloituksen. Tuhdin aamupalasmoothien jälkeen kävelimme nauttimaan aamukahvista Vähätorille Cafe Carreen. Siinä auringon lämmittäessä myhäilimme jälleen, miten ihana Turku onkaan. Totesimme myös, että Vähätorilla on aina niin eurooppalainen fiilis - sekin sai nyt hieman uuden merkityksen. Ihmisiä oli kuitenkin paljon liikkeellä, kaivattu auringon paiste toi vähän kuin lupauksen paremmasta huomisesta. Aurinko lupasi, että kaikki järjestyy kyllä.


Aamukahvilta suuntasimme suoraan mökille, pakoon uutisia, somea ja nykypäivää. Tutkin taas liiteriä, savusaunaa ja saunakammaria, josko löytyisi jotain aarteita kotiinviemisiksi. Kiipesin myös ensi kertaa vintille, vaikka kovin kummoisia aarteita ei sieltä löytynytkään. Yhtään kuvaa en metsästä tai mökiltä napsinut, mutta onhan noita jo menneiltä vuosilta aika läjä. Sienimetsässä vierähti pitkä tovi, vaikka taisimme olla turhan ajoissa liikkeellä kun löydöt jäivät kovin pieniksi. Yhdistämällä sienisaaliin saimme kuitenkin kokoon ihan kivan satsin, kyllä siitä aikamoiset lohturuuat vielä keitellään. Mustikkaakin löytyi, saapa nähdä josko pyöräyttäisin jopa mustikkapiirakan. Nukkumaan mennessä hiippailimme hakemaan kuivumassa olleen maton sisälle, ja totesimme illan olevan uskomattoman kaunis. Sellainen, että siitä huokui että se saattoi olla kesän viimeinen ilta. Päätimme siis käpertyä vilttiin ja tunnelmoida pimenevää kesäiltaa patiolla kynttilänvalossa, teekuppi kädessä. Hyggeilyä jos jotain ihminen tarvitsee näinä aikoina.



Un día lento después el terrorismo en Turku. No puedo creer que algo tan horrible pueda ocurrir en nuestro hogar tan pequeño y tranquilo.

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...