Maisemia ja vastoinkäymisiä matkan varrelta

Collisin viinitilan seesteisistä maisemista on hyvä siirtyä matkakertomuksessa niihin matkan ei niin mukaviin käänteisiin. Viimeisenä Kroatian aamunamme heräsimme melko varhain ja söimme runsaan aamiaisen parvekkeella kuten muinakin aamuina. Pakkasimme kamamme ja lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan kohti Sloveniaa. Matkaahan ei ollut suoraa reittiä kun päälle tunnin, mutta ajattelimme pysähtyä matkalla aina kun kiinnostavia kohteita tulisi vastaan.

Ensimmäiseksi pysähdyimme Istrian niemimaan "vuonolla" eli Limski kanalilla. Osa Google-kuvista paikasta näytti kauniilta ja osa taas sellaiselta, ettemme suuria odottaneet. Noh, paikan päältä löytyi puinen näköalatorni ja itse joki kuhisi turisteja kyydittäviä paatteja. Hieman harmaassa säässä maisemia ei kovin suurta ihastusta herättänyt, mutta olihan tuolla ihan hauska stopata kun matkan varrelle osui.

Seuraava stoppimme oli Porecin rannikkokaupunki, jonka piti olla hyvin samantyylinen kuin Rovinj. Kyllä pinna oli lähellä palaa kun emme meinanneet kerta kaikkiaan mahtua kaupunkiin! Ilmeisesti Saksassakin oli päättynyt koulut samaan aikaan kuin Suomessa, sillä kaikki kaupunkiin johtavat tiet olivat aivan tukossa saksalaisia autoja. Jouduimme jättämään auton siis kauas keskustasta. Lopulta potentiaalinen Porecin kauneus jäi näkemättä, eikä pysähdyksestä jäänyt kuin paha mieli vaikkei vastoinkäymisemme varsinaisesti Poreciin liittynytkään.

Olimme edellisenä iltana laskeneet tarkkaan Kroatian kunamme, jotta meillä olisi juuri varaa syödä lounas Kroatian puolella ennen Sloveniaan siirtymistä, mutta rahaa ei tarvitsisi enää turhaan nostaa. Alkaessamme etsiä lounaspaikkaa Porecista Eero tarkisti lompakkonsa ja ihmetteli minne 50 euroa oli kadonnut. Hetken kiristelimme hampaita, kun meinasimme, että Eero on antanut sen vahingossa 50 kunan sijasta (vajaa 7 euroa). Kunia Eerolla ei pitänytkään olla, vaan olimme meikäläisen kunien varassa. Päätin vielä kerran laskea, että kuinka kalliiseen lounaaseen olisi varaa. Ja mitä ihmettä, lompakossani ei ollut kunan kunaa! Olimme siis tulleet ryöstetyiksi, vaikka kortit ja muut olivat onneksi tallella. Totesimme, että oli onni onnettomuudessa ettei rahaa ollut ollut enempää kuin vain lounaan verran – kunnes muistin, että lompakkoni toisessa lokerossa oli ollut lähes koko euromääräinen matkakassani eli melkein 200 euroa!

Motovun

 

Porecissa ryöstö ei ollut voinut tapahtua, sillä olimme vasta kävelleet parkkipaikalta keskustan liepeille hiljaista katua, ja laukku oli mulla vartalon etupuolella. Vuonolla ja näköalatornilla jätin laukun lukittuun autoon, ja auto oli koko ajan näköpiirissämme. Muutoin olimme istuneet autossa, ja illalla ravintolassa rahat olivat lompakossa. Ravintolasta kämpille palatessa kävelimme hiljaista katua keskenämme, joten olisimme huomanneet kyllä jos joku olisi seurannut ja käynyt lompakolla. Etenkin kun varas oli mitä ilmeisemmin toiminut rauhassa, kun setelitaskuun oli jätetty kulttuurisetelit. Varas ei myöskään halunnut ottaa liian suuria riskejä kun oli jättänyt kortit rauhaan. Toki vaarana oli, että henkkarit ja kortit olisi valokuvattu.

Mutta missä ihmeen välissä kaikki oli tapahtunut? Mitään muita vaihtoehtoja ei jäänyt, kuin että varas on käynyt yöllä huoneessamme. Hyi olkoon. Kaikki tavaramme oli olohuoneessa, ja itse nukuimme ilmastoinnin takia ovi kiinni makuuhuoneessa. Syyttävä katse siirtyy pakostakin AirBnB-asunnon omistajaan, hänen reaktionsa varkauteen kun oli melko välinpitämätön ja muutenkin epäilyttävä. Ja aika laskelmoidusti käteinen hävisi viimeisenä yönä, aivan kuin varas olisi laskelmoinut, että huomaamme varkauden vasta kun olemme kaukana. Kuitenkaan en jaksaisi uskoa, miksi perheenisä haluaisi ns. kusta omiin muroihinsa. Toisaalta rahapulan edessä perheensä takia tekee varmasti epätoivoisia tekoja, mutta ei hän kyllä millään muotoa köyhältä näyttänyt. Talokin oli seuduin isoimpia ja ainoita, missä oli uima-allas. Emme voi olla varmoja, oliko ovi sinä yönä takalukossa. Toki on siis mahdollista, että joku ulkopuolinen on hiippailut huoneeseemme. Tontilla oli järeä portti, mutta itsekin oikaisimme naapurin kautta, joten käytännössä portti oli hyödytön. Jos joku on seurannut meitä etäältä vaikkapa ravintolasta, ja odottanut pihalla että valomme sammuisi, niin tyypillä on varmasti ollut mukavaa. Paistattelin nimittäin ikkunan edessä ilmaistointilaitteen alla alasti lähemmäs puoli tuntia ennen nukkumaan menoa, kun oli sen verran nihkeä olo.

Mutta niin, Porecia siis emme lopulta nähneet kun mieli oli maassa ja halusimme vain pois koko Kroatiasta. Jossain oli kuitenkin syötävä pian, joten päätimme suunnata Motovuniin. Ainakin se olisi sisämaassa hieman erilainen, nuo rannikkokaupungit kun ovat ilmeisesti melko samanlaisia (ja Rovinj niistä muutenkin kaunein). Motovun siis on korkean kukkulan päälle rakentunut kaupunki, ja olihan se ainutlaatuisuudessaan mielenkiintoinen paikka. Ylös pääsee vain jalan tai bussilla, mutta jalan on ehdottomasti kivampi taittaa taival. Ylhäällä kun ei oikeastaan ole kuin kirkko ja ravintola, joten ylös kiivetessä tuo pikkukaupunki tulee nähtyä paljon paremmin. Huikeissa maisemissa söimme pastaa ja pizzaa, ja otimme kirkkaimmin mielin nokan kohti Slovenian Pirania.

Tähän väliin piti vielä mainita, että ehdottomasti kannattaa vuokrata auto noilla seuduilla liikkuessa. Olimme jälleen liikenteessä pikkuruisella Fiat500:lla, joka on kyllä näppärä ahtailla kujilla, vaikka vuoristoteillä moottori huutaakin hoosiannaa ja moottoriteillä hieman hirvittää jo 80km/h-vauhti. Mutta onhan tuo menopeli nyt ylikaiken söpö ja vieläpä halvin tarjoilla olevista (karvan päälle 10e/päivä)! Ja vielä sellainen huomio, että Sloveniassa ja Itävallassa ajellessa ei makseta tietulleja, vaan vero maksetaan ostamalla tuulilasiin "vinjetti" eli semikallis tarra, jolla tienkäyttöoikeus tulee kuitattua. Tämän opimme karvaasti kantapään kautta, sillä ajellessamme Italiasta Sloveniaan, navigaattorimme johdatti noin 20 kilometrin pätkän Itävallan kautta. Itävallasta poistuessa saimme tuntuvat sakot, kun olimme "luvatta" ajaneet maassa. Että ei tullut edulliseksi meidän säästöbudjettireissu näiden ryöstöjen jälkeen!

Unos paisajes a lo largo del camino y una historia como nos robaron.

 

Besos, Hansu