sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mökillä



Niin kiireinen sitä pieni ihminen mukamas on, etten ole mökille ehtinyt kahteen, ellen jopa kolmeen vuoteen. Asia tuli korjattua viime viikonloppuna kun matkasimme pitkästä aikaa isovanhempieni mökille. Viinimarjapensaat notkuivat punaisena ja kaikki tuntui olevan ennallaan. Barbien kesämokkikin tuulimyllyssä oli lähes ennallaan kummastelemassa, minne sen asukit ovat kadonneet.
 


Savusauna möllötti metsän siimeksessä yhtä synkeän kodikkaana kuin aina ennenkin. Löylyttelijöitä se ei ole tainnut nähdä pitkiin aikoihin, mutta ehkä sinnekin vielä joskus pääsee.
 


Tuvassa herkuteltiin eväsleivillä ja kääretortulla. Mummu puuttui häärimästä, mutta kodikas ja verkkainen tunnelma oli ennallaan. Miten ruoka (ja uni) maistuukin mökillä niin makoisalta?
 
Marjassakin kävimme mustikoita etsimässä, vaan joku oli ehtinyt ensin. Saaliina oli vain reppana kahvikupillinen mustikoita sekä muutama hyttysen purema. Kanttarelleja sentään löytyi hieman lohdutukseksi. 
 


Ukkoskuuro keskeytti marjapuuhat juuri kun touhu alkoi mennä epätoivoiseksi. Aivan kuin tummat pilvet olisivat jylisseet "riittää jo, menkäähän matkoihinne" ja hätistelivät meidät kiireesti piiskaavaa sadetta karkuun. Kesäinen sade kuitenkin viilensi mukavasti ja antoi kasveille kauniin kimalluksen.
 


Peppi jäi Lietoon hoitoon ja jäi paitsi kaikesta hauskuudesta, se kun on autoterroristi tai pikemminkin autosopraano. Määränpäätä se odottaa aina innokkaasti laulaen malttamatonta sävelmää. Vaan hauskaa tuolla näytti muutenkin olevan, ja meidät vastaanotti väsynyt ja onnellinen koira. Pihamaalla taasen otti vastaan vähemmän iloisen näköinen rupisammakko. Liekö senkin pinna kireällä näillä helteillä. Tai sitten se ei ilahtunut kun tuupin sitä hellästi harjalla parempien kuvien toivossa...
 


Vasta kotona muistin, etten tullut käyneeksi leikkimökissä. Vieläköhän teeastiasto odottaa pöydällä katettuna ja äidin kuuskytluvun akuankat lukijaansa? Pitänee palata piakkoin tarkistamaan asia.
 


La semana pasada fuimos a la casa de verano de mis abuelos. También fuimos al bosque para buscar arándanos, pero no encontramos casi nada, sólo un poco de rebozuelos.

Besos, Hansu

2 kommenttia:

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...