Pieni hyvinvointisaarna

Alkuviikosta vietettiin koululla Hyvinvointipäiviä, mikä herätteli taas miettimään omaa terveyttä, ravitsemusta ja liikkumistottumuksia. Elixian ständillä mittautin oman kehonkoostumukseni ja tulokset olivat yllättävän positiivisia. Vauhtisammakon ravitsemusluento taas toi uutta puhtia syömiseen. Kasviksia ja hyviä rasvoja on jo tullut ruokavalioon lisättyä, ja pastaa sekä maitotuotteita vähennettyä. Vauhtisammakon innoittamana seuraavaksi häädön saa jääkaapista rasvattomat tuotteet ja muut teollisesti käsitellyt asiat. Light-limuja en onneksi koskaan ole ymmärtänytkään.

Surullisin asia Hyvinvointipäivissä oli se totuus, että esimerkiksi ravitsemusluennolla eivät istuneet ne, jotka sitä informaatiota eniten olisivat kaivanneet. Luennon osallistujille chia-siemenet, heraproteiinit, aamuaerobiset ja rasva-aineenvaihdunnat olivat peruskauraa – ne, joille luennosta eniten olisi ollut hyötyä, istuivat jossain mättäämässä irtokarkkeja naamaan.


En haluaisi olla niitä sellaisia ärsyttäviä tyyppejä, jotka julistavat omaa elämäntapaansa kuin uskontoa, mutta pienen sanasen haluaisin tähän väliin livauttaa nyt kun homma on tapetilla. 

Liikuntaa olen pyrkinyt lisäämään ennestään, sillä vaihdossa tuli elettyä miten sattuu, kunto pääsi huonontumaan ja muutama extrakilokin kertyi. Olen huomannut, että kun ennen pyrin liikkumaan sen muutaman kerran viikossa, oli hikoilut helppo siirtää aina huomiseen. Nyt pyrin liikkumaan joka päivä edes kevyesti. Kummasti ovat tekosyyt vähentyneet ja hyvinvointi parantunut. Eipä ole selkäsärkyjäkään ollut – paitsi viime tenttiviikolla kun skippasin liikkumisen useampana päivänä peräkkäin. Ei ole ihmisen hommaa istua koko päivää.

Saarna 1: Jos päätä/niskaa/hartioita/selkää/mitä vaan särkee, niin liiku äläkä valita. 

Saarna 2: Jos lyhyt juoksu, jumpan alkulämmittely tai jopa portaiden nousu saa sydämen hyppimään kurkkuun ja veren maistumaan suussa, olisi vauhtia lisättävä eikä höllennettävä. Kunto ei nouse, ellei kroppa saa edes joskus haastetta. Ilman oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä ei kehity opinnoissa eikä treenissä.

Ja se ruoka. Siinä tunsin itsekin piston sydämessäni (vai olikohan sittenkin hiilaripöhön aiheuttama vatsakramppi). Päällimmäisenä luennosta jäi mieleen, että rasvattomilla ja keinomakeutetuilla tuotteilla on lihottava vaikutus. Ne sotkevat rasva-aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan. Jaiks! Itse asiassa viime kauppareissulla olisin halunnut ostaa lempparijugurtistani rasvaisen version, mutta mokoma on vedetty markkinoilta. Yritä tässä nyt sitten tehdä hyviä valintoja!
Toisena juttuna jäi mieleen, että kananmunia saa kuullemma surutta vedellä vaikka kuusi kappaletta päivässä. Mä kun luulin, että yksi muna päivässä olisi maksimi... Helpottava tieto, muuten kun tuntuu tarvittava proteiinimäärä olevan hankalasti saavutettavissa. Ja protskuahan tarvitaan päivässä noin 2 g per painokilo. Lisäksi luennolla korostettiin viljojen sulattamisen olevan melkoinen taakka elimistölle, joten taidanpa myös ruisleivän puputusta vähentää entisestään.

Saarna 3: Jos ruokailun jälkeen väsyttää, meni ruokailu reisille kirjaimellisesti. 

Saarna 4: Jos mieliala heittelee, tulee väsymyskohtauksia, päätä särkee ja/tai tekee mieli jotain makeaa, on ateriaväli liian pitkä. Vähintään neljän tunnin välein ravintoa napaan!

Saarna 5: Kiire tai aamu-unisuus ei ole syy skipata aamupalaa (tai muutakaan ateriaa). Sen voi katsos tehdä valmiiksi jääkaappiin illalla. Ja kuinka kauan aikaa nyt yleensä menee esim. rahkapurkin avaamiseen, maidon kaatamiseen mysliin tai ruisleivän voiteluun? 

Saarna 6: Jos päätä särkee, vaikka on tullut syötyä hyvin ja liikuttua raittiissa ilmassa, niin JUO VETTÄ! Riittävä veden juonti ratkaisee jo monta terveyspulmaa. Vähintään pari litraa päivässä!

Saarna 7: Aterioiden skippaaminen on melko varma tapa lihoa. Oikealla ravinnolla aineenvaihdunta kiihtyy kun taas liian vähäinen ravinto kehoittaa kroppaa varastoimaan jokaisen kalorin. Nälkä myös ajaa syömään esimerkiksi karkkia, ja liika sokeri taas pysäyttää rasva-aineenvaihdunnan.

Ugh, olen puhunut. Lupaan olla saarnaamatta toiste (ainakaan kovin paljoa), mutta välillä on hyvä pysähtyä miettimään omia valintoja. Syöminen ja liikkuminen on harvoja asioita, joilla omaan terveyteen pystyy vaikuttamaan. Mikä elämässä voi olla tärkeämpää kuin terveys? Toki välillä saa hölläillä ja elää pellossa. Sanoo hän joka suuntaa tänään ehkä hieman viihteelle.

Harmi vain, että ne joita tämän tekstin olisi tarkoitus herätellä, skippasivat koko roskan jo otsikon perusteella.

Esto es un sermón pequeño para despertar la gente a pensar su salud y sus selecciones cotidianos.

Besos, Hansu