keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Arkirumbaa ja eväslaatikoita

Arki on asunut meillä jo jonkin aikaa ja koulujen alkamisestakin on jo tovi. Opiskelu tarkoittaa tosin mun osalta tänä syksynä vain säännöllisen epäsäännöllisiä graduryhmän istuntoja. Iso G on siis aloitettu. Ainakin ajatuksen tasolla. Pääosin siis syksy kuluu työelämässä kasista neljään. Ihan kivaa sekin, mutta hieman haikailen opiskelijaelämän vapaita aikatauluja.

Tällä hetkellä meidän molempien töiden, kouluhommien ja treenien yhteensovittamien tarkoittaa tarkkaa suunnittelua ja aikatauluttamista. Ajatuksena hirveän tylsää ja kaavoihin kangistavaa, mutta miten ihmeessä muut saavat sumplittua työpäivien lomaan kokkauksen, syömisen, treenauksen, kauppareissut, harrastukset, opiskelut ja kaiken muun paitsi lukujärjestysmäisellä aikataulutuksella? Välillä pelkkä arkirumba tuntuu vievän ihan kohtuuttomasti energiaa. (Toisaalta tässä on tullut katsottua kaikenmaailman selviytymisrealitysarjoja, joissa kaikki aika menee ruuan ja veden hankintaan, joten voisi ne asiat huonomminkin olla. Tähän väliin on siis pakko suositella sarjaa Alone.)


Salipäivät pitää sopia etukäteen, ja miettiä ruuat sen mukaan. Ettei vaan tarvitse rehkiä salilla kasviskeiton voimalla ja niin edes päin. Vielä kun onnistuisi myös pysymään sovitussa, mutta harvoin orjallinen lukujärjestyksen noudattaminen käytännössä toimii. Niin ja ruuat pitäisi vielä suunnitella niin, että molemmille tulee eväät. Huh. Töissä olen huomannut, että harva viitsi eväitä tehdä. En vaan ymmärrä, miten ihmiset pärjäävät syömättä tai viitsivät maksaa lounaasta joka päivä. Sanonpahan vaan, että pitkä penni säästyy kun kokkaa pari ylimääräistä annosta ruokaa!



Avain arkirumban hallintaan on kalenteri tai muu viikkosuunnitelma. Ja to do -listat. (Ostin muuten taas uuden muistikirjan.) Olemme yrittäneet elvyttää vanhaa liitutaulusysteemiä niin, että siihen merkitään kunkin päivän ruoka sekä lounaaksi tuleva eväs. On hirveää tulla nälkäisenä kotiin, huomata ettei kaapissa ole mitään syötäväksi kelpaavaa, sitten nälästä sekaisin yrittää ajatella mitä voisi äkkiä ostaa ja kokata. Sitten huomaakin, että ainut vaihtoehto on poiketa Hesen kautta kauppaan, jottei pyörtyisi keskelle vihannesosastoa tai kiukuspäissään tyhjentäisi koko suklaahyllyä. Summasummarum, suunnitelmallisuudella säästyy aika monelta lisäkilolta, kiukulta ja ylimääräiseltä rahanmenolta!


La vida cotidiana: trabajo, estudios, deporte y comida para llevar.

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...