Kun koira mereen molskahti

Peppi 8v kävi tänä kesänä ensi kertaa uimassa. Tosin kyllähän pentu-Peppi kerran meressä kävi – todetakseen ettei toiste tarvitse tulla. Elettiin ehkä Pepin ensimmäistä kevättä, ja olimme kävelyllä Ruissalossa. Isompi, paksukarvainen koira kävi uimassa vaikka taisi maassa ehkä luntakin olla. Peppikin sitten iloisesti esimerkin innoittamana lirputti mereen – ja jähmettyi paikoilleeen. Pienen hetken raukan ilmeestä kuvastui kauhu, hämmästys ja sellainen "olen tehnyt suuren virheen" -ilme, kunnes pieni brasialainen kipitti nolona ja kauhistuneena turvaan. Sen koommin ei Peppi ole tassujaankaan kastellut. Kun isompi vesilätäkkö tulee vastaan, saa koira yllättäen lentokyvyn.

Pari viikkoa sitten teimme päiväkävelyn Korppolaismäen uudelle rannalle, joka ei sis ole virallinen uimaranta. Ajatuksena oli, että kävisimme uimassa, jolloin Peppi saattaisi rohkaistua nähdessään meidät molemmat vedessä. Varsinaiselle rannalle emme sitten kuitenkaan kehdanneet mennä koiran kanssa, kun monet olivat siellä uimassa. Mutta veneenlaskupaikalta kahlasimme sen verran, että Peppikin raksun houkuttelemana suostui käpäliä kastelemaan. Tosin ilmeestä kuvastui kyllä niin selkeä hämmennys: "Miksi, oi miksi?". Raksujen houkuttelemana raukka sitten lopulta suostui jopa mahansa kastelemaan. Eero sitten "hieman" kädellä avitti Pepin syvemmille vesille, ja molskis vaan brasilialainen kauhoi menemään takaisin rantaan. Osaa tuo siis uida.

Toisella kerralla suuntasimme koirien uimarannalle Ruissaloon, jossa monet karvaiset uimarit polskivat intoa puhkuen. Peppi vain katseli touhua kummastuneena, eivätkä raksutkaan houkuttaneet kuin siihen kriittiseen maharajaan asti. Niinpä Eero nappasi koiran kainaloon ja kantoi syvemmille vesille, ja sieltä tuo nätisi ui rantaan – tällä kertaa ihan hallituin liikkein eikä koomisen liioitellusti kauhoen. Mutta uimaria ei Pepistä siltikään tullut.

Peppi aprendió a nadar.

Besos, Hansu