Olen ihan unohtanut kertoa Indonesian tuliaisista, sillä osaa niistä tuli maisteltua vasta hiljattain. Malesia-Indonesia-reissulla tuli shoppailtua kaikenlaista, mutta varsinaisina tuliaisina tuli tuotua mango- ja duriansuklaan lisäksi maailman kalleinta kahvia, kopi luwakia. Kopi luwak on sananmukaisesti sivettikissakahvia.
Ja mikäs kissakahvissa on niin erikoista että se voi maksaa satoja euroja kilolta? (Tosin Indonesiassa se ei nyt ihan niin kallista sentään ollut.) Se, että kahvipavut ovat kulkeneet sivettikissan ruuansulatuselimistön läpi, kun kissa on popsinut kahvinmarjoja kykenemättä sulattamaan papuja. Eli kahvi on ihan kirjaimellisesti kakkaa ja siis aivan pyllystä, ja siksi juuri niin hienoa. Ruuansulatuselimistön entsyymit ovat tuottaneet kahviin hienoja aromeita, joissa on asiantuntijoiden mukaan karamellimaisia ja suklaisia vivahteita. Meidän tuliaiaskahvit olivat vielä hienoimmasta hienointa, sillä tämä on nimenomaan villin sivettikissan kakkimaa kahvia. Monet kopi luwak -laadut tuotetaan syöttämällä kahvinmarjoja vankeudessa eläville kisuille, ja PETA onkin älähtänyt asiasta muutamaan kertaan.
Mikä hauskinta, niin tämä maailman kallein kahvi myytiin usein pikakahvina, kuten tämä meidänkin mukana rahaama versio. Vaatimattomuus sekä tietynlainen huolettomuus ja helppous on tuolla päin tapana. Tavallinen kahvikin oli yleensä kummallisen makuista veteen osittain liukenevaa jauhetta, joka vaati ainakin ruokalusikallisen sokeria kyytipojaksi. Malesian Penangilla taas vierailimme suklaa- ja kahvimuseossa, jossa oli valtavasti tietoa eri suklaa- ja kahvilaaduista sekä niiden historiasta. Paikassa oli toki kahvila, josta sai hienoimpia kahvilaatuja. Voisi odottaa luksusympäristöä ja luksuskahvia, mutta ehei, kahvi nautittiin pahvimukeista muovituoleilla istuen. Ei se ole niin tarkkaa.
Niin ja mikä oli noviisin tuomio kissankakkakahville? Mietoa peruskahvia, jonka pystyi ihmeen kivuttomasti hörppimään ilman lisukkeita. Saattoi siinä jotain makeahkoa vivahdettakin olla. Ei pöllömpää, muttei erityisen jännääkään, paitsi tietenkin se valmistustapa ja alkuperälle hihittely. Ihan hyvää, mutten satoja euroja maksaisi.
Ja mikäs kissakahvissa on niin erikoista että se voi maksaa satoja euroja kilolta? (Tosin Indonesiassa se ei nyt ihan niin kallista sentään ollut.) Se, että kahvipavut ovat kulkeneet sivettikissan ruuansulatuselimistön läpi, kun kissa on popsinut kahvinmarjoja kykenemättä sulattamaan papuja. Eli kahvi on ihan kirjaimellisesti kakkaa ja siis aivan pyllystä, ja siksi juuri niin hienoa. Ruuansulatuselimistön entsyymit ovat tuottaneet kahviin hienoja aromeita, joissa on asiantuntijoiden mukaan karamellimaisia ja suklaisia vivahteita. Meidän tuliaiaskahvit olivat vielä hienoimmasta hienointa, sillä tämä on nimenomaan villin sivettikissan kakkimaa kahvia. Monet kopi luwak -laadut tuotetaan syöttämällä kahvinmarjoja vankeudessa eläville kisuille, ja PETA onkin älähtänyt asiasta muutamaan kertaan.
Mikä hauskinta, niin tämä maailman kallein kahvi myytiin usein pikakahvina, kuten tämä meidänkin mukana rahaama versio. Vaatimattomuus sekä tietynlainen huolettomuus ja helppous on tuolla päin tapana. Tavallinen kahvikin oli yleensä kummallisen makuista veteen osittain liukenevaa jauhetta, joka vaati ainakin ruokalusikallisen sokeria kyytipojaksi. Malesian Penangilla taas vierailimme suklaa- ja kahvimuseossa, jossa oli valtavasti tietoa eri suklaa- ja kahvilaaduista sekä niiden historiasta. Paikassa oli toki kahvila, josta sai hienoimpia kahvilaatuja. Voisi odottaa luksusympäristöä ja luksuskahvia, mutta ehei, kahvi nautittiin pahvimukeista muovituoleilla istuen. Ei se ole niin tarkkaa.
Niin ja mikä oli noviisin tuomio kissankakkakahville? Mietoa peruskahvia, jonka pystyi ihmeen kivuttomasti hörppimään ilman lisukkeita. Saattoi siinä jotain makeahkoa vivahdettakin olla. Ei pöllömpää, muttei erityisen jännääkään, paitsi tietenkin se valmistustapa ja alkuperälle hihittely. Ihan hyvää, mutten satoja euroja maksaisi.
En Indonesia compramos kopi luwak, que es el café más caro del mundo. El café está hecho de caca de un felino asiático, la civeta, que come los granos de café que no puede deshacer. Estos granos se limpian y tostar para hacer el café, kopi luwak. Kopi luwak puede costar unos cientos euros de un kilo.
Besos, Hansu
Besos, Hansu
Oh tekisi mieli maistaa, vaikka tuskin huomaisin mitään eroa. Herää vaan kysymys, että onko siinä haitallisia bakteereja?? Ei varmaan, kun sitä kerran myydään ;D
VastaaPoistaEn usko kun pavut puhdistetaan ja paahdetaankin vielä... tuskinpa bakteerikahvi olisi maailman hienointa ja kalleinta :D
Poista