Eräänä aurinkoisena sunnuntaina teimme pitkän kävelylenkin Kuralan Kylämäkeen. Aurinko jaksoi vielä lämmittää, mutta syksyn merkit olivat selvästi ilmassa. Tuulessa oli kipakka tuntu, ja haavanlehdet alkoivat jo kellertää ja lupailla syksyä. Taisipa tuo olla kesän viimeinen päivä, viimeinen päivä jona tarkeni ilman takkia.
En lakkaa hämmästelemästä ja ihastelemasta meidän asuinseutua. Miten voi olla kävelymatka sekä keskustaan, että silittelemään lampaita? En usko, että maailmassa on montaa parempaa paikkaa asua.
Una granja cercana. Siempre me sorprende que puedo caminar desde mi casa al centro de la ciudad – y a la granja a la misma distancia.
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3