Joskus voi käydä niinkin, että iltajumpan keskeyttää ohi lyllertävä siili. Ei häntä paljoa haitannut mun hyppelyt, kummastuneena vain katseli kunnes totesi, että parempi vakoilla puskan suojista mokomaa kylähullua. Hieman mun tehotreeni sitten keskeytyi kun piti kameran kanssa kontata ympäri pihaa siiliherran perässä.
 |
| Siellä Herra Siili päivystää, tuo pieni ruskea mötikkä horisontissa :D |
Lauantaina saimme nauttia kuuluisasta Naantalin auringosta. Ai että miten nätti ilma oli, ja Naantali kuhisi väkeä. Merisalin antimet toivat raukean fiiliksen, niin että tovi jos toinenkin vierähti riippumatossa loikoillen ja torkkuen. Siinä hipihiljaa loikoilessa kuului kaikenlaista rapinaa ympäri pihaa. Ainakin räkätit siellä jäyniään juonivat. Kirjaankin oli aikaa tarttua. Sain vihdoin lopetettua
Leijapojan, ja olihan se nyt vaan mahtava kirja. Mulla on kyllä mennyt nämä lukemiset ihan hunningolle, kun näemmä yksi kirja kestää ikuisuuden. Leijapoikahan mulla oli jo reissulukemisena, ja ennen reissua jäi kesken
He eivät tiedä mitä tekevät. Jotenkaan ei enää iltaisin jaksa lukea, kun nukkumatti korjaa huomaansa heti kun kerkeän peiton vetää korviin.
Sunnuntaina ei ollut oikeastaan mitään tekemistä. Ainakaan mitään akuuttia, eikä oikein ollut inspiraatiota jatkaa mun meneillään olevia projekteja. Heräsinkin melko aikaisin, joten päivä tuntui loputtoman pitkältä ja laiskalta. Laiskottelin terassilla auringossa, sekä riippumaton varjossa. Ahmin pitkän pätkän kirjaa
He eivät tiedä mitä tekevät. Nokostelin. Ja luin taas. Illalla poimin mustikoita, niitä oli metsä sinisenään. Saunakin lämpeni ja grilliruoka maittoi. Pään tyynyyn painaessa oli raukea fiilis, vaan eipä se uni sitten oikein tullutkaan kun ei päivässä ollut tarpeeksi vauhtia. Mutta ehkä joskus tarvitaan tällaisia hitaampiakin päiviä.
Un fin de semana muy lento.
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3