keskiviikko 26. elokuuta 2015

Jylhiä maisemia Repovedellä


Sain perjantain vapaaksi töistä, ja jo torstaimme käänsimme auton nokan kohti Kouvolaa ja Repoveden kansallispuistoa. Illan jo hämärtyesssä olimme perillä, joten parin kilometrin metsätaival taittui otsalamppujen valossa. Pimeydessä pystytimme teltan ja lämmitimme nopean iltapalan trangialla. Aamun valjetessa oli hauska yllättyä, että minkälaiseen paikkaan sitä teltta tuli pystytettyä. Yö meni yllättävän sikeästi nukkuessa vaikka ristiselän alle osui tietenkin jokin suuri juuri, joten ainoa mukava nukkumisasento oli kyljellään juuren kanssa lusikassa.


Ensimmäisenä päivänä köpöttelimme 14,6 kilometriä. Matka oli aikamoista nousua ja laskua, ja paikoin reitti oli hyvinkin vaativa. Lihakset huusivat välillä hallelujaa ja 12 kilon rinkka tuntui inan verran liian painavalta – varsinkin kun päivä oli yksi kesän kuumimmista. Metsän siimeksessähän on yleensä viileää, mutta Repoveden metsät ovat pääasiassa nuorta männikköä, jonne aurinko paistoi armottomasti. Mutta eipähän ollut hyttysiäkään.


Luimme netistä, että etenkin Lapinsalmen riippusillalla riittää turisteja riesaksi asti, ja joskus sillan ylittämistä voi joutua odottamaan tuntikaupalla kun bussilastillinen ihmisiä ottaa yksi kerrallaan sillalla selfien. Onneksi olimme sillalla jo perjantaiaamupäivällä, joten ristinsielua ei näkynyt missään. Tosin tovi maisemia ihailtuamme alkoi kaukaa kuulua turistilauman mylvintää, eli sillalle kannattanee tosiaan suunnata mahdolllisimman aikaisin aamusta massat välttääkseen. Myöskään Kettulossilla ei näkynyt muita. Sinne varsinkin saattaa syntyä ruuhkaa, sillä käsikäyttöisen vaijerilossin ajaminen ei mitään nopeaa toimintaa ollut, vaan vaati jonkin verran kärsivällisyyttä ja voimia.




Maisemat oli kyllä ihan uskomattoman hienoja ja todellakin kaiken sen ylösalas kipuamisen arvoisia. Eeron sormet syyhysivät kiivetä Olhavanvuorelle, mutta mulle riitti kyllä vain näköalojen ihailu. Kukkuloiden näkymien lisäksi myös näköalatorniin oli toki kiivettävä, vaikka torni tekikin ylimääräisen lenkin reittiin. Lenkki tosin sujui sukkelaan kun jemmasimme rinkat pusikkoon.


Vaikka helle teki kävelystä astetta rankempaa, oli kuvankauniiden järvien äärellä ihana hengähtää. Uimassa tosin kävimme vasta nukkumaan mennessä. Vesi oli aika hyytävän kylmää etenkin kun aurinko oli jo laskemassa, mutta fiilis oli uinnin jälkeen kyllä ihanan raikas ja makuupussiin sai sukeltaa hyvillä mielin.


Iltapalaa syödessä tuli sorsaperhe apajille. Ruisleipä näytti maistuvan, ja kuulemma aamuyöllä oli samaisesta kohtaa kuulunut polskintaa ja piipitystä kun sorsaperhe tuli jälleen kerjuulle. Iltahämärissä näyttäytyi myös alueelle tunnusomainen kaakkuri sydäntäsärkevästi kaakkuen...



Toisen päivän reissujutut ja kuvat ovat tulossa jahka kerkeän. Kuvia tuli reissussa räpsittyä 750, joista onnistuineita oli se lähemmäs 700, että hieman tässä on työnsarkaa käydä niitä läpi...

Pasamos dos días en el parque nacional de Repovesi.

Besos, Hansu

2 kommenttia:

  1. Kyllä on suomessakin kauniita maisemia, eikä tarvitse edes lappiin asti lähteä :)
    ems

    VastaaPoista

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...